tiistai 31. joulukuuta 2013

Suuntavaisto on varpaassa


Kun päivällä pyysin Maxia tulemaan sisälle, se näytti vähän vaikealta, tepasteli hieman ja teki sitten kiepin itsensä ympäri. Sen jälkeen se katsoi taas minua ja näytti siltä että Max on tuhma poika, älä lyö (...kun sitä aina hakataan...). Kutsuin sitä uudestaan ja taas se teki kiepin itsensä ympäri ja oli sen näköinen että ei voi kun en pääse kun ympyrää?!? Pikaisella tarkastuksella en havainnut Makkarassa mitään vikaa joten päättelin vian olevan taas vaihteeksi pään sisällä. Vaikka se ei ennen olekaan unohtanut miten kävellään, ei tämäkään ketään (Maxin tuntevaa) yllätä. Joten paimensin vastahakoisen buvieerin sisälle ja katsoin vielä siinä mennessä ettei se onnu tai mitään. Max siirtyi sohvalle mököttämään julmaa kohteluaan ja minä rupesin tekemään muuta.

Vähän myöhemmin huomasin että Max seisoo koirien patjalla ja läähättää. Pyysin sitä käymään maate niin eikös tämä sankari alkanut pyöriä ympyrää kuten ulkonakin, astetta maanisemmin vain. Se ei myöskään suostunut tulemaan patjalta alas vaan käyttäytyi ihan kuin se hätäseen 10 cm matka patjalta lattialle olisi aivan ylivoimainen ja ei vaan kykene. Okei, rajansa kaikella. Onhan se vajakki mutta voi siinä olla jotain muutakin viallakin. Vaikka joku neurologinen ongelma kun tyyppi vaan pyörii... Mutta parasta kuitenkin käydä piski kunnolla läpi itse ennenkuin aletaan diagnosoimaan sille aivokasvainta. Joten ei kun kampa (ja sakset, samallahan sitä turkkiakin voi lyhentää kun kuitenkin se oli tarkoitus tehdä tässä lähiaikoina) käteen ja käymään koiraa läpi. Maxin turkki on niin pahuksen paksu ja tuolla hetkellä sen verran pitkänä että siitä ei ihan noin vaan katsotakaan onko siihen esim. tullut huomaamatta reikä. Tarkastus alkoi jaloista koska ongelmana tuntui olevan eteenpäin liikkuminen. Siinä syynätessä löysin siltä varpaiden väliin takertuneen pienen takiaisen. Mitään muuta vikaa en Maxista kyennyt löytämään ja takiaisen poisto-operaation jälkeen se on kävellyt ihan normaalisti suoraan ja ollut muutenkin ihan normaali, iloinen itsensä joten ilmeisesti takiainen on vaan ärsyttänyt sen herkkää hipiää niin ettei pysty kävelemään kuin ympyrää. Että näin.

Mutta oikeastihan se on tosi hyvä jos Makkarassa ei tosiaan muuta vikaa ollut kuin takiainen varpaan välissä joten toivotaan että oireet pysyykin poissa. En kyllä tajua miksi sen pitää aina hinkata itseään takiaisiin. Varmaan siksi kun se on Max. Olen tänäkin syksynä saanut irroittaa niitä varmaan useita puskallisia. Kivointa oli eräs ikimuistoinen päivä kun se ilmiintyi niityltä naama ja parta takiaisten, karvojen ja sadeveden muodostamana huopa-mattona. Piski oli ihan eläinsuojelutapauksen näköinen ja hyvä kun sai silmiään pidettyä auki. Olipa kivaa ja olipa vielä kivempaa sitten kotona availla sitä sotkua. Taitaa siltä löytyä niitä neurologisia ongelmiakin, ne vaan aiheuttaa ihan muita oireita kuin pyörimistä.

Tulipa turkkikin hoidettua taas vähäksi aikaa ja onhan se kiva ettei tarvitse pelkästään Rompan terveydestä olla huolissaan. Mitähän tuo kolmas älykkö mahtaa keksiä, ei se varmaan halua jäädä kämppiksiään huonommaksi...

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Lisää päähineitä


Nyt kun hupun omistajakin on sen nähnyt, saatte vielä kuvia Rompasta "hatun" kanssa. Roo ei useinkaan joudu poseeraus tehtäviin kun sen mielestä olisi kivempaa juosta hattu suussa pitkin kyliä kuin istua liikkumatta mutta aika hienosti sekin hommansa hoiti. Ihan vaan pari kertaa keskusteltiin siitä, saako huivin ottaa suuhunsa vai ei :D

(Ja kuvathan on siis wanhoja, meillä sataa vettä tälläkin hetkellä.)


maanantai 23. joulukuuta 2013

Pipo päässä plussakeleillä...


Yleensä olen aina ottanut jotain joulukuvia piskeistä mutta nyt on satanut enemmän tai vähemmän joka päivä tai en vaan ole ollut kotona valoisaan aikaan joten taitaapi jäädä tänä vuonna välistä. Mutta Hauru pipo silmillä on kai edes vähän talvinen? Koiruuksien perinteistä jouluahjaa (naudan lihaisia putkiluita) piti miettiä vähän uusiksi kun eräs pilkkuotus ei saisi enää luita syödä. Mutta paimentimet saa luut ja Roo saa tyytyä ihan melkein luuhun.

Ostin lähinnä Romppaa ajatellen myös Hau Hau Training Stickin kokeiluun, se olisi kätevä pitää taskussa eikä luulisi olevan huonosti sulavaa :p Se on siis vähänkuin roll-on dödö jossa on lihan tai kanan makuista jotain litkua sisällä jota koiran voi antaa nuolla. Roo ja Hau molemmat tajusi jutun juonen (vaikka Haurusta sen litkun saisi kyllä ulos paljon helpommin jos putkilolle suorittaisi pienen pienen kirurgisen toimenpiteen) ja se oli niistä ihan hyvää vaikkei ehkä ihan niin palkitsevaa kuin namit. Tottumus saattaa auttaa tähän. Ja minusta tikku vaikutti muuten kivalta mutta ainakin tuolleen tuoreeltaan se aines valui sieltä putkilosta ulos ihan itsekseenkin mikä ei ole kauhean hyvä. Mutta ihan kiva kapistus kuitenkin.

Romppa on edelleen pysynyt terveenä ja paimentimet... mustina? Toivotaan iloista joulua ja sairaus-vapaata ensivuotta Rompalle, paimentimille ja kaikille lukijoillekin :)

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Kuvia

Pakko oli käydä ottamassa tuoreempia kuvia, syksy kun on ihan pikkasen mennyttä ;)

"Ai miks pitää taas poseerata?"

Maailman kaunein ja höpsöin koira

On se

Maailman kaunein ja fiksuin koira

"Sori mut aion häippästä ilman lupaa..."
(Koska fiksu ei automaattisesti ole yhtä kuin tottelevainen)

Ketään ei näköjään kiinnosta olla paikoillaan


Max on taas muuttumassa hyvää vauhtia karvamatoksi. Jos sillä olisi typätty häntä (kuten buvveilla oli tapana) ei tietäisi kumpi pää on kumpi.

Hauru ei enää nykyisin kovin usein innostu leikkimään (senkin energian voi Haurun mielestä käyttää johonkin hyödyllisempään) mutta tänään herraa lapsetutti


Blogger/picasa vaan ei taas vaihteeksi jaksanut tuhlata energiaa sellaisiin pikkujuttuihin niinkuin kuvan laadun säilyttämiseen edes hätäseen siedettävänä







Roolla oli ihan omat jutut










Katu-uskottava suojeluskoira

Tässä on jo vähän enempi yritystä

xD

Haurusta on ihanaa kun on taas lunta, mm. koska se kuuluu (hyvin isona) osana hyvinvoivan mudin ruokavalioon

Jotenkin aina tietää koska se on syönyt lunta...

tiistai 3. joulukuuta 2013

Huonompaa

Ei ihan tuore kuva :p

Meidän tuoreimmat kuulumiset kuuluu taas vaihteeksi Romppaisen terveyskategoriaan, valitettavasti. Sillehän jäi pysyviä vaurioita siitä sen tukoksesta ja se on näkynyt hyvin satunnaisena ja hyvin lievänä oireiluna mutta nyt nyt oireet viittasivat uuteen tukokseen. On saatu pohtia että kuinka sitä kannattaa leikellä, vaikka se selviäsi leikkauksesta ei se siitä kuitenkaan tule pitkällä tähtäimellä kuin huonommaksi. Onko hyväksyttävää tehdä koiralle vuosittain isoa leikkausta? Saati sitten lopettaa sitä vaikka sen voisi ainakin yrittää leikata? Mutta ainakin tällä hetkellä Roo voi hyvin ja toivottavasti nyt jatkaa samalla linjalla taas ainakin hetken. Nyt kun on ollut pakkasia sen ihokin on taas parempi ja muutamat muutkin pikku"jutut" vaikuttaisi olevan paranemaan päin. Kuulostaa "hyvältä" joo... Mutta on se muuten sentään niin ihana otus ja aina niin kovin iloinen. Roota itseään ei sen ongelmat paina ja hyvä niin.

Paimentimille sentään kuuluu varsin loistavaa, tosin nyt kun meidän pihaa kiertävistä pensaista on lehdet varisseet Hauru on taas entistä rasittavampi. Kun siis mitä helvettiä??? Ihan kun ei riittäisi että ne yhdet urpot tulee kerran viikossa ja varastaa meidän roskat vaikka Hauru yrittää niitä estää, niin nyt Hauru on huomannut että tuolla pellon toisella puolella olevalla kävelytiellä liikkuu kävelijöitä!!! Että voi koiraa ottaa päähän. Sellaista normi-Haurua siis. Ja se osaa jo periaatteessa ottaa shakkinappulan ja siirtä sitä laudalla. Ainoa vain että vähintään puolella yrityksistä se ei onnistu laskemaan nappulaa laudalle niin että se jäisi pystyyn mikä olisi aika oleellista. Mutta reeniä reeniä, kyllä sillä on ihan oikeat otteet hommaan kunhan vaan hienosäätö saataisiin kohdalleen.

Ja Makkarasta on tullut vanhus o.O Ei siis mikään raihnainen ikäloppu sentään mutta huomasin tässä päivänä eräänä että sen liikkeissä on sellaista... mitenhän sen sanoisi, hienovaraista jäykkyyttä ja töpöttelyä? Toki Max täyttää ensikesänä pyöreitä mutta en silti meinaa ymmärtää/uskoa että se alkaa olla ihan oikeasti vanha. Ja viisaskin, noin niinkuin enimmän aikaa. Kaikenlaista. Mutta toisaalta voittihan Suomi euroviisutkin, tästä voinemme jotain päätellä...

perjantai 15. marraskuuta 2013

Viiksivallut

MOVEMBER-HAASTE 
1. Julkaise kuva koirasi viiksistä. 
2. Haasta vähintään kolme ystävääsi tekemään samoin.

Lauran "käskystä" ;) Jätän välistä tavanmukaisen tylsästi tuon jatko-haastamisen mutta lukijat saa ihan vapaasti katsoa itsensä haastetuksi. Koirien kuonot on maailman söpöimpiä joten kukapa ei haluaisi laittaa niistä kuvia?




Bonuksena vielä minun epäkoirat koska niillä on edellisiä paljon hienommat viikset


sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Riviin järjesty



Perjantai voidaan merkitä kalenteriin sinä päivänä kun minulla oli ensimmäisen kerran kolme koiraa rivissä (tai no, oikeastaan puoliympyrässä) suorittamassa kaukoja samanaikaisesti. Aika hauskaa :D Ja meni melkein virheettömästi, kun näiden kolmen koulutustasoa yms. ajattelee ei herkästi uskoisi että se oli Hauru kun nousi istumaan seiso- käskyllä o_O Sattuu kai sitä paremmissakin piireissä. (Kaukojen jälkeen nuorimmaiset meinasivat aloitella fyysisempää ottelua siitä kumpi onkaan kovempi jätkä.... Mutta unohdetaan se, etenkin kun molemmat häipyivät erotuomarin käskystä jupisemaan omiin nurkkauksiinsa.)

Tänään kyläiltiin Rompan kanssa sen ekoilla omistajilla. Käytiin taas ensiksi koirapuistossa purkamassa pahin into pois, oltiin siellä ihan keskenämme mutta onneksi frisbee oli mukana. Rohanin mielestä näköjään vieraassa paikassa ei päde ne pelisäännöt mitä frisbee-leikille on määritelty, esim. takaa kiertämistä sai odotella pitkän tovin mutta kyllä se sitten alkoi löytyä kun läpyskä ei vaan lennä ilman sitä. Se on kuitenkin niin että rauhallista Rohanista ei saa mitenkään, silloinkin kun se ei ole kaikkein villeimmillään se on silti aikamoinen pyörremyrsky. Rohanin touhotus ei tavallisesti häiritse minua tippaakaan mutta kyläillessä toivoisin aina että se vähän rajoittaisi välillä menoaan. Ei välttämättä tarvisi painatella täyttä vauhtia pitkin asuntoa ja nuohota kaikkia tasoja silloin kun kyseessä ei ole oma koti... Hajuaisti sillä ilmeisesti toimii kaikesta huolimatta, kyläiltävät olivat nimittäin muuttaneet ja oltiin uudessa kodissa ekaa kertaa mutta Roo osasi silti vetää minut oikean oven taakse odottamaan :D Kyllä se muistaa kenen kanssa on pentuna asunut :)

torstai 7. marraskuuta 2013

Tulevaisuuden suurmestari?

On se H jos tarkkaan katsoo

Olen jo pitkään halunnut ostaa shakkilaudan Haurulle ja tänään sellainen tuli lopultakin hankittua. Jännä nähdä oppiiko Hauru pelaamaan. Tai lähinnä, osaanko opettaa sen pelaamaan koska Hauru nyt oppii mitä vaan. Minulle ei vain aina ihan heti aukene kaikki tarvittavat osa-alueet jolloin Hau ei tietenkään aina ymmärrä mitä siltä halutaan. Esim. Haurun opetellessa kirjoittamaan en ottanut huomioon että yksi kohtuullisen oleellinen osio olisi saada Hauru painamaan paperia kynällä kohtuu tasaisesti samalla kun se liikuttaa sitä... Jotenkin se on itselle niin ilmiselvää mutta Haurusta se on vaikeaa, se tuppaa tekemään vain jompaa kumpaa. Ja joskus kynästä on vaikea pitää kiinnikin samalla kun sitä painaa kun se meinaa liukua syvemmälle Haurun suuhun koska Haurulla on niin pehmeä ote (ihan kuten sille on opetettu). Että saa nähdä mitä kaikkea shakin pelaamiseen kuuluu. Ihan vähän ehdittiin lautaa jo testailemaan ja opeteltiin nappuloiden nostamista ilman että ne sinkoilee pitkin poikin. Sitä(kään) en vielä tiedä miten Hau oppii laskemaan nappuloita oikeille kohdille mutta kai se kokeilemalla selviää. Jos ei onnistu niin eipä sen niin väliksi, pääasia että meillä on jotain uutta puuhasteltavaa. Haurun aivosoluille on niin kovin vaikea keksiä haasteita että hyvä vaan jos jotkut asiat ei aukene ihan hetkessä.

tiistai 5. marraskuuta 2013

Laiturilla



Oli jo aika hämärää joten kuvat on siksi vähän outoja väritykseltään. Höyrypäällä on oikeasti puhtaat valkoiset hampaat.