tiistai 26. helmikuuta 2013

Juoksemassa



Rompan kanssa taas käytiin harjoittelemassa aihetta "vedän ilman että on mitään suussa". Edelleen, joo. Roo on ehkä liian nössö ollakseen todella hyvä vetokoira, sillä ei ehkä itseluottamus riitä menemään reippaasti edellä vaan se himmailee ja kääntyy kysymään minulta että meneekö hyvin tai jotain. No eihän se mikään itseluottamuksen ja itsenäisyyden lähde kyllä olekaan, ei sillä. Edelleen jos Rohanilla on lelu suussa se juoksee (yleensä) hyvin mutta haluaisin kovasti vierottaa sen siitä koska en tiedä onko se kovin hyväksi. Toinen mikä toimii on joku juoksemassa sen edellä tai muu selkeä kiintopiste johon se voi "tähdätä" mutta kun ei sellaistakaan aina haluaisi (tai voi) järjestää. No, mutta edetään pikkuhiljaa ja katsotaan jos ikä vaikka toisi varmuutta. Onhan se vielä aika nuori ja ainakin mieleltään ihan kakara, tosin en tiedä muuttuuko tämä jälkimmäinen koskaan. Pilkku luulee ehkä vielä 10- vuotiaanakin olevansa pentu. (Jos meille tulisi oikea pentu aikuistuisikohan Roo?)



Hauru luulee edelleen olevansa kastroimaton UROS. Eikä todellakaan pentu mutta Hauru ei varmaan omasta mielestään ole ikinä pentu ollutkaan. Roon vastakohta siis. Pitäisi kuvata Haurun uusinta temppua tässä joku päivä kun on ollut jopa aurinkoisia päiviä ja kaikkea. Sitten kun Hauru täyttää 18 ja on lain mukaan aikuinen, se aikoo muuttaa omaan kotiinsa missä minä en ole aina rajoittamassa. Silloin sen täytyy tietenkin pystyä allekirjoittamaan sopimuksia, jos se vaikka haluaa tilata jotain tms. ja Hauru onkin nyt opetellut kirjoittamaan kirjaimen H. (Kuulemma puumerkki on yleensä vain X mutta nyt se on H.) Hauru on hauska kun se sohii tussin kanssa ihan raivopäisenä välillä mutta kyllä se useimmiten jotain H:ta muistuttavaa saa jo aikaan ja kun olen niin laiska viimeistelemään temppuja (ärsykekontrolli on ihan turhuutta) niin parasta kuvata vaikka vähän keskeneräisenä tai se vielä jää kokonaan tekemättä. Joitain muitakin Haun juttuja voisi samalla koettaa tallentaa videolle... jos jaksaa ja muistaa.

torstai 21. helmikuuta 2013

Lisää Rohku kuvia

Nämä kuvat on minusta hauskoja koska silloin kun Rohan tuli se ei useimmiten oikein arvostanut reittivalintojani jotka harvemmin noudattelevat mitään valmiita polkuja. Olen kyllä huomannut jo jonkun aikaa ettei Rohan enää arastele vaikeakulkuisiakaan paikkoja, kesällä kun kiipeiltiin kalliolla se meni ihan siitä mistä Haurukin, mutta nyt talvella on tullut taas kiinnitettyä tähän asiaan enemmän huomiota. Ei nimittäin voi olla huomaamatta että vaikka vieressä on aurattu tie, tämä höpsö kahlaa edestakas hangen puolella ihan vapaaehtoisesti. (Kyllä se siis silloin alussakin aina liikkui moninkertaisen matkan minuun verrattuna mutta hoiti sen juoksemalla tietä edestakaisin.)












Kivaa tuntuu olevan :D


Olisihan se nyt ihan tylsää vaan valmiilla tiellä käppäillä!

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Remmilenkkeilyä

Rohan ei vedä yhtään remmissä! Voin paljastaa pro vinkin miten tähän tilanteeseen päästään todella helposti ja varmasti jopa talmaatin kanssa.

Älä pidä kiinni hihnan toisesta päästä!

Vaikka koira välillä kiihdyttää vauhtiaan juoksuun...

...tai sinkoilee hajujen perässä, remmi ei takuulla kiristy. Tässä metodissa on kyllä se miinus että sitä voi käyttää vain ihan oikeasti tottelevaisten koirien kanssa. Siis koirien jotka tottelee muuten mutta eivät silti osaa kävellä remmissä jostain epämääräisestä syystä....
(Ja ei, ihan oikeasti tottelevainen ei ole synonyymi tai muuten korvattavissa lausahduksella "tää on ihan kiltti!" vaikka se voi kyllä auttaa asiaa.)

Koirille joita ei voi laskea irti julkisilla paikoilla syystä tai toisesta on metodi numero 2, etujalkojen amputointi tai muu toimimattomaksi saattaminen.

Tällaisen operaation läpikäynyt koira ei myöskään vedä remmissä koska se ei pysty työntämään itseään eteenpäin riittävän nopeasti.

Tosin en tiedä miten se sitten kesällä liikkuu mutta ratkaistaan se ongelma sitten aikanaan.

Päivitystä Haurun uuteen kuonopannalliseen elämään. Vaikka ylläolevista kuvista voisi päätellä jotain muuta, Haurua ei häiritse panta ollenkaan. Se vaan tykkää kieriä lumessa, varsinkin tällä hetkellä kun jollain on juoksu ja sen pitää lipittää ja/tai hinkata itseään kaikkiin kusiläikkiin. Koska se on Uros.

Kuonopannassa ei ole tavallisesti remmiä kiinni vaan minulla on liina taskussa jonka napsautan siihen tarvittaessa (eli kun näkyy koiria). Lisäksi ollaan treenattu uutta ohitustekniikkaa jota tänään päästiin kokeilemaan ekaa kertaa tositoimissa. Ei se mitenkään maailman sulavimmin mennyt, jumitettiin ja sählättiin molemmat, mutta päästiin kuitenkin ohi nöhvistä melkein rähinöittä. Saa nähdä auttaako tämä yhtään oikeasti vai oliko Hauru vain niin hämmentynyt uusista jutuista. Oli miten oli, enemmän treeniä tarvitaan ja ei mikään ihme, olen jo niin pitkään seurauttanut sitä ohituksissa että uuden tyylin omaksuminen ei tapahdu (kummallekaan meistä) ihan sekunnissa.

perjantai 15. helmikuuta 2013

Hauru vs. hanki



"Ei oo mitään ongelmia, kuin niin?"




Mudit ei kierrä. Koskaan. Ettäs tiedätte. Eikä tarvii apua. Ei ainakaan kovin usein.

Tietty Hauruakin piti käydä kuvaamassa vaikka tulokset ei kyllä olleet kovin kehuttavia. Mutta hauskaa oli ja Hauru oli hyvin kuuliaisella tuulella, se meinasi vain kerran häipätä jonkun hajun perään mutta silloinkin lopetti jäljestämisen käskystä ilman että tarvitsi edes mainita esim. turkishansikkaita ;) Ei se vaan nuorempana.

Mutta itsepäisesti Hau menee tarkalleen sitä reittiä mitä itse haluaa, edelleen, sensijaan että se katsoisi mistä on helppo kulkea ja olisi esim. kiertänyt tuon kaadunneen puun muodostaman aika korkean lumiseinämän. Ihan kuten nuorena kun sitä ei koskaan saanut kantaa tai muutenkaan auttaa. Se aikaisemmin mainittu bazenzii ei vielä pääse hyppäämään heidän olohuoneen tuoleille vaan vaatii että se nostetaan. Ihmisvoimalla toimiva bazenzii hissi on pop. Hauru ei samassa iässä myöskään pystynyt hyppäämään minun samankaltaiselle tuolille mutta se kiipesi sinne itse hampaita ja kynsiä apuna käyttäen ja raivosi samalla tuolille kun se ei alistunut Haun tahtoon. Ja jos Haun nosti sinne se hyppäsi alas kun Hau itse. Mutta kerran tai pari Hauru on jäänyt lumipenkkaan jumiin niin että se ei ole pystynyt enää itse liikkumaan. Silloin se pyytää apua vienosti piippaamalla, samoin kuin silloin kun se jäi supiloukkuun. Kaikille hei sattuu virhearviointeja ja olisi Hauru niistä itsekin päässyt lopulta, ihan varmana. Hauru vaan ajatteli että minulle tulee parempi mieli kun saan edes joskus olla hyödyllinen niin auta nyt sitten tämän kerran.

torstai 14. helmikuuta 2013

Kameraa ulkoiluttamassa

Piti rääkätä teitä kuvilla Rohanista ja Rohanin pallosta mutta saattekin kuvasarjan satunnaisesta irtokoira-kohtaamisesta. Me nähtiin nuo jo kauempaa mutta en viitsinyt lähteä karkuun kun Hauru ei ollut mukana ja minusta tuo pystykorva on sama johon ollaan törmätty Haurun kanssa monta kertaa. Se ei koskaan välitä mitään omistajansa huudoista mutta ei ole myöskään provosoitunut Haurusta joten en uskonut että sille tulee mitään riitaa Roon kanssa vaikka ne eivät olekaan tavanneet aikaisemmin.

Toisaalta aina mietin pitäisikö Rohkun(kin) kanssa vältellä näitä kohtaamisia koska Roo kokee vieraat koiraat enemmän tai vähemmän pelottavina. Mutta toisaalta kun mitään ei tapahdu niin kai se huomaa ettei tarvitse jännittää ja saa lisää itseluottamusta ja kaikkia irtokoiria täällä ei kuitenkaan pysty välttelemään. Ja kivasti Rohan tuntuu nykyään tietävän ja luottavan että jos tulee liian hurja paikka niin minä kyllä... ööö... jotain? Puren niitä vieraita? Jep, ehkä olen vaan liian traumatisoitunut Haurun jäljiltä ;)

Kaksi toisilleen vierasta urosta kohtaa, tuon pystärin omistaja on jossain kaukana ja itse seison aika lähellä Rohanin takana.



Roolla meni pupu pöksyyn ja se meinasi juosta luokseni turvaan mutta kun pystäri ei lähtenyt perään Rohan ei katsonut mamman tukea sittenkään tarpeelliseksi


Kultsua en muista itsekään tavanneeni ennen, ei mitään hajua mitä sukupuolta se oli mutta se oli paljon alistuvampi ja leikkisän oloinen kun tuo pystäri on tuollainen itsevarma jäyhis



Meni taas liian tunkeilevaksi ilmeisesti. Rohan ei sitäpaitsi tykkää kun pystäri meinasi tulla minun ja Roon väliin. Se ei koskaan mielellään esim. yhteislenkillä kulje polulla niin että meidän välissä on edes kukaan tuttu ihminen tai koira. Kun esteetön näköyhteys se olla pitää :)


Kultsu teki Roolle leikkiinkutsu-kumarruksen mutta sitten niiden omistajat alkoi olla jo niin lähellä että ne päättivät reagoida heidän huuteluihinsa (ja Roo oli jo muutenkin jo ihan riittävän hyvin tarkastettu ainakin pystärin mielestä?)


En antanut Roon lähteä kauemmas niiden perään vaikka tuskin se kovin pitkälle olisi muutenkaan mennyt, on se niin mammanpoika

Kauheat hepulit sen jälkeen kun koirat olivat menneet kauemmas, oli vissiin vähän jännää ;)




Roo ja pallo- kuvia sitten seuraavalla kerralla :P