maanantai 29. huhtikuuta 2013

Tuo


Muditkin kuolaa


Se ei olekaan Höyrypää (tai Reikäpää), se on Mutapää?

Talmantialainen osaa nyt todistettavasti noutaa :D Ainakin sen teknisen puolen siis, palautusvauhtia ja muutenkin asennetta pitäisi saada kasvatettua isosti. Herra kun juoksee kyllä TÄYSIII!!! kapulalle, poimii sen enemmän tai vähemmän reippaasti ja sitten käppäilee maisemia tuijotellen takaisin... ai nii ja täs piti istuukin lopussa... joo... Eh. No mutta ainakin sillä on jonkinlainen käsitys siitä mitä halutaan, lopultakin, eikä se vaan tee sen näköisenä että valot on päällä mutta ketään ei ole kotona. Pitäisi vissiin keksiä joku supermotivoiva homma palautukseen mutta kun se kapula itsessään on niin kiva että onhan se vähän tylsä antaa pois (eli siis vaihtaa palloon tai patukkaan tai joulukinkkuun).

Rohanilla on palkkana käytetty aina vähän sitä sun tätä, ei sillä niin väliä. Kun se ei tunnu mitenkään arvottavan asioita. Haurusta on helppo tehdä listoja mistä se tykkää missäkin järjestyksessä (harmi vaan että ekana on naapuruston lapset ja koirat, mieluiten valmiiksi paistettuna) mutta Roo tykkää kaikesta ihan sikana. Tosin sen sairastellessa paljastui että se ehkä tykkää kanasuikaleista vähän enemmän kuin muusta ruoasta? Ja pallosta Romppa kai tykkää vähän enemmän kuin muista leluista? Luulisin ainakin. Mutta ei se silti herkästi vaihda huonommasta jo sen hallussa olevasta palkasta parempaan eli kun noutokapula on jo kerran suussa niin se on kuitenkin kivoin sillä hetkellä eikä siitä tee mieli luopua vaikka tarjolla olisi kanaan kääritty narupallo... Tätäkin tietty voisi kai niinkun harjoitella jotenkin. Vaihda lelua käskystä (ja ehkä lopulta jopa ihan mielellään?) Ainakin joku mutapää osaa tällaisenkin mystisen taidon kun se on sille joskus opetettu.... voisi varmaan kokeilla pilkkuotuksenkin kanssa.

torstai 25. huhtikuuta 2013

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Erilaiset intressit

Lunta! Ja se kaikki on Haurun!

Keppejä! Ja kaikki Rohanille!

Koska Roon kuntoa pitää kohottaa hiljalleen, Hauru on tuurannut myös juoksukaverina. Hau ei kylläkään vedä ja on se vaan huomattavasti raskaampaa juosta ihan omin jaloin... Vaikka toisaalta kiva mennä omaan rytmiinsä kun Roon kanssa juostessa ei ehdi kuin keskittyä pystyssä pysymiseen :D Hauru on sitäpaitsi parempi juoksukaveri kuin ajattelin, välillä se toki tekee äkkipysäyksiä kun joku ihana haju osuu nenään mutta tykkää kuitenkin mennä vähän reippaammin välillä eikä jumita noita satunnaisia haisteluita lukuunottamatta kuten pelkäsin. Hauru kun ei ole (enimmän nuoruuden innon jäätyä taakse) sillä tavalla liikunnallinen että se nauttisi mistään turhanpäiväisestä kuntoilusta. Ei se juokse jos ei ole jotain hyvää syytä ja sittenkin sen mielestä on useimmiten (poikkeuksena tietenkin esim. jänisjahti) turha painatella täysillä kun hölkkäämälläkin pääsee perille. Mutta minun juoksuvauhti nyt ei todellakaan päätä huimaa joten tuollaiset lenkit sopii näköjään Haurulle oikein hyvin vaikka se ei mistään rullaluistelusta tai pyöräilystä välitä tippaakaan. Kun taas Maxista ja Rohanista minä olen pyörilläkin ihan turha hidaste ;)

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Haukkunen

Höyrypäällä on aina ollut lenkillä sitä kivempaa mitä likaisempi se on. Onneksi kura ei kauheasti näy siinä eli se on kuitenkin ihan riittävän puhdas eikä tarvitse pesua :P

Hauru katselee maisemia

Haurun se ilme kun se näkee jotain ja aikoo häippästä paikalta

(se oli joku lintu)

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Romppa leikkii Haurua?


Molemmat kuvat otettu tänään, ei kovin kaukana toisistaan :D


Roo on miettinyt että jos Haurua kehutaan aina niin komeaksi sen korvien vuoksi? Ehkä Roon pitäisi alkaa käymään samalla korvakampaajalla?

Olisko hyvän näköistä?

Tälleen toinen korva rullalla...

Aika cool, eikö?

Vai oisiko suorana sojottava parempi?

Tuntuu kyllä vähän hankalalta...

Jos kuitenkin pitäisi tän vanhan tyylin.

Se ilme kun kamera kannattaa suojata koska dalmaatti on nähnyt jotain kiinnostavampaa ja piakkoin rynnistää sinne esteistä ja käskyistä välittämättä

Rohan on monesti koettanut kiivetä puuhun mutta koskaan se ei vielä ole onnistunut

Jonain päivänä kuitenkin, harjoitus tekee mestarin!

Melkein...

...on kaksi milliä punaisesta nauhasta. Nauha jäi puuhun koska erikoisten korva-asentojen lisäksi Rohanilta puuttuu Haurun sisukkuus. Jos ei heti onnistu Rohan menee tekemään jotain muuta ja näin nytkin vaikka olisihan se tuon saanut jos pilkku olisi viitsinyt edes vähän panostaa asiaan. Jos Hauru olisi halunnut tuon nauhan mutta ei saisi siitä otetta se olisi siellä vieläkin yrittämässä. (Rohanin ärsyttävin piirre muuten vaikka kyllähän se varmaan joissain asioissa helpottaakin mutta...)

Huomenna vasta olisi viikko edellisestä seisotuskuvasta mutta menköön. On se kai vähän lihonut

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Vapaus koittaa


Sinne hävisi

Eilen tosiaan lähti tikit ja Roo pääsi vihdoin eroon häpeäkaulurista ja remmilenkkeilystä. Eläinlääkärin lähellä räjäyteltiin jotain mutta Roo ei välittänyt mitään pamauksesta saati varoituspiippailuista eikä ole muuten välittänyt siitäkään kun meillä tässä päivänä eräänä lumet päätti lähteä meidän katolta ja ikkunat vaan helisi. Kumma tyyppi mitä noihin ääniin tulee mutta onhan se kyllä vähän kumma muutenkin. (Puntari näytti hurjat 23 kiloa. Enempikin olisi saanut olla mutta tähän on tyytyminen.)

Pikkuhiljaa pilkun kanssa voi varmaan alkaa tokoilemaankin taas. Hauru on tokoillut vähän tavallista enemmän Rompan sijasta mutta ei se ole ihan sama asia. Roon kanssa tokoilu on kivaa, Haurun kanssa se on enemmän... työtä? No ehkei sentään mutta jotain sellaista kuitenkin. Haurulle vaan ei saa samanlaista fiilistä kun se ei syty mistään samalla tavalla, se ei koskaan puhku innosta ja silmät loista (tokoillessa siis) ja jippii. Hauru suorittaa liikkeet siten kun ne sen mielestä (eli miten hyvin/huonosti olen ne opettanut) menee, ei yhtään enempää eikä yhtään vähempää. Ja katsoo minua kuin hullua jos yritän sen kanssa mitään hulluttelua. Vaikka Haurua tosi paljon arvostankin (pelkään aina että ihmiset saa kuvan että olen siihen jotenkin tyytymätön tms. vaikka en todellakaan ole) niin ehkä mä en vain ole paimenkoira-ihminen kun kummankin paimentimen kanssa yhteistyö on jokseenkin nihkeää. Vaikka itseasiassa Maxikin oli ihan pätevä harrastuskoira ja sen päänsisäiset rajoitteet ei olleet koskaan se meidän isoin ongelma vaikka ne ihan todellisia ja rajoittavia ovat yhä tänä päivänä. (Ja Max on yhä taitava vaikka onkin enimmäkseen eläkkeellä.) Rohanin kanssa vaan synkkaa paremmin. Jos Roo ei olisi iho-ongelmainen olisin niin tehnyt sillä pentueen jonkun kivan nartun kanssa ja pitänyt sitten itse kaikki mini-Rompat jos kukaan muu ei jostain syystä haluaisi luonnevikaisen ja värivirheellisen ikiliikkujan jälkeläisiä ;D Voin vaan kuvitella sitä menoa ja meininkiä kun samanlaisia urpoja olisi vaikka 12 kipaletta yhden katon alla :P (Voisin myös ottaa vieläkin doggin jos niitä saisi huomattavasti terveemmässä ja toimivammassa (eli pienemmässä) ruumiissa.)

Edit, Pakselista on muuten yksi tottisvideo jota ei varmaan ole aiemmin linkitetty tähän blogiin koska se on blogia vanhempi... Tämä ajalta ennenkuin eräs oppi edes teoriassa sellaisia juttuja niinkun suora perusasento... eikä tarttis välttämättä seurauttaa 10 kilsaa vaikka BHta varten treenattiinkin... mutta silti "hauska" huomata että Maxilla on aika samankaltaisia virheitä näiden kahden nuoremman painoksen kanssa...

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Koskaan ei voi olla liian rikas tai liian laiha

Jos dalmis olisi vinttari?

Kuten toisaalla tuli huomioitua, kaikenlaiseen voi silmä tottua. Ei Rohan edes näytä minusta kovin pahalta enää vaikka onhan se hyvin laiha yhä vain + sen koskeminen on aika... epämiellyttävää, ihan kuin luurankoa silittelisi. Onneksi Roo saa syödä jo ihan kunnon annoksia mutta kestäähän se tietty hetken että pilkku palautuu normi-mittoihinsa. Ja on se (minusta ainakin) jo kyllä selkeästi lihonutkin (päätelkää siitä minkä näköinen se on ollut). Huomenna lähtee tikit niin päästään samalla puntarille ja totuus paljastuu.

Minulla on ollut tapana kaataa aamulla koirien nappula-annos taskuun ja palkkailla niitä sitten päivän mittaan vähän kaikesta. Välillä kuulee näitä juttuja että tässä tapauksessa koirat tottelee vain niiden namien takia kun niiden pitäisi totella Suurta Johtajaansa tai jotain. Minusta taas lahjomisella ja palkkaamisella on eroa ja pitäähän sitä sääntöjen noudattamisesta olla jotain hyötyä (ja ihan samoilla linjoilla tulee myös seuraamuksia jos jättää tottelematta). Nyt kun Roolla on ollut kovin rajoitettu dieetti se ei yks kaks olekaan saanut palkaksi mitään herkkuja. Aluksi se oli tietenkin vähän kysymysmerkkinä mutta on nyt jo tottunut tilanteeseen ainakin emäntäänsä paremmin, minulla kun meinaa ihan automaationa mennä käsi taskulle. Silti se käyttäytyy ihan yhtä hyvin kuin aikaisemminkin. Kiltisti Roihu siirtyy vierelle arkiseuraamaan joka kerta kun se näkee auton. Se ottaa kontaktia nähdessään ihmisen, koiran tai linnun. Saatuaan vähän kehuja ja pään taputusta se heiluttaa häntäänsä ja siirtyy taas edelle vetämään remmissä*. Että sellaista pelkästään namin takia tottelemista täällä.

(*Nerokas idea kiertää koiran remmikäytöksen opettaminen pitämällä sitä aina irti vesittyy hieman kun sitä ei saakaan pitää irti enää ollenkaan. Mutta onneksi tätä ei kestä enää kauaa. Eli ei kannata vieläkään opettaa sitä olemaan vetämättä.)

Haluaisin siirtyä kuitenkin takas namipalkkaukseen mutta mitäköhän sitä käyttäisi namina? Kun pitäisi olla jotain mikä olisi helposti sulavaa mutta ei ihan superällöttävää jos sitä hautoo koko päivän taskussa (luojalle kiitos irtonaisista namitaskuista), ei hurjan epäterveellistä suurina määrinä ja kohtuu huokeata kukkarolle. Ja jos se vaatii jotain valmistamista niin helppoa koska sitä tosiaan joutuu tekemään sitten aika isoja määriä. Lieneeköhän tällaista maagista herkkua keksittykään...

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Märkää ja likaista

Ei talvi voi vielä loppua!!!!!
(+ tosimiehet voi pukeutua pinkkiin pitsiin)


Lumi alkaa uhkaavasti loppua meidän lenkkireittien varsilta mutta vielä Hauru on löytänyt lumikasoja jotka on riittävän syviä että niissä voi kunnolla möyriä. Jälkiä voisi jo tehdä ja pitäisi varmaan, Hauru on ollut yllättävän ymmärtäväinen sen suhteen että se on jäänyt aika vähälle huomiolle pari viikkoa. Jäljestäminen on Haun lempparia mutta jos nyt odottelisi vielä sen aikaa että voisi vetää verijäljen, sitä kun ei ihan mihin vaan sulaan länttiin voi tietenkään mennä tekemään. Säästäisi meikän hermoja kun ei tarvisi riidellä jäljen oikea-oppisesta suoritustavasta...

Tässä päivä tai pari sitten tuli taas naurettua noiden kahden sankarin eroja. Kävin ensin käppäilemässä Rohanin kanssa ja huomasin erään talon pihalla meitä kohti tulevan valkoisen kissan. Koska on jo sulaa valkoinen kissa oikein loisti kuraisella pihalla ja sitä ei voinut olla näkemättä. Kissa tuli ihan tienlaitaan, max. metrin päähän meistä ja jäi siihen kyräilemään ihan sen näköisenä että sitä närkästytti kun ällö koira oli niin lähellä ja tule tänne vaan niin tulee kynttä prkl. Vaikka kuka itse tunki siihen viereen häh? Kissat... Mutta Rohan ei vaan huomannut koko kissaa, se hömpötti menemään tietä pitkin iloiseen tyyliinsä ja hyräilisi What a Wonderful World:iä tyytyväisenä jos osaisi. Rohan on vähän... Rohan. Mitä on oblivious suomeksi?

Rohkun "lenkin" jälkeen oli paimen-osaston vuoro. Käveltiin (ihan eri suunnalla) erästä metsätietä kun Hauru valpastui hieman. Mudin aikeet paljastavat merkit on todella pienet. Jos sen häntä ei olisi tavallisestikin ylhäällä se olisi varmaan hyvä mittari, laita mudi remmiin aina kun häntä nousee. Mutta nyt se on enemmän henkimaailman juttuja, mudi heti kiinni kun alkaa tuntua epäilyttävältä :D Oltiin tulossa eräälle maatalolle joten arvelin että siellä on kissa jossain, etenkin kun Hauru alkoi liikkua entistä päättäväisemmin mitä lähemmäs taloa tultiin (ja tuo ei näyttänyt siltä että se olisi haistanut koiran). Talon kohdalla se jäi seisomaan ja tuijottamaan pihalle ja nenä kävi. Lopulta minäkin bongasin paksun kissan hiippailemassa ladon reunalla. Jatkettiin sitten matkaa, nykyään Hauru aika hyvin tietää että sadetanssit ei auta ja kenenkään kissoja (tai mitään muitakaan eläimiä) ei pistetä päiviltä minun ollessa paikalla. Mutta on se vaan pätevä, tavallaan on hienoa katsoa miten taitava metsästäjä Hauru on, miten siltä tulee luonnostaan kaikenlaisia asiaan kuuluvia liikkeitä (remmissä niitä ei toki pysty toteuttamaan) ja miten superi nenä sillä on. Ja aina, siis ihan aina "auki".

Muina kuulumisina Rohanin ruokaa on tosiaan alettu nostamaan ja se on mennyt ihan hyvin. Mutta koko ajan tulee kytättyä merkkejä siitä että jotain menee sittenkin pieleen. Milloin voi uskoa että kyllä se sittenkin ihan oikeasti selviää?

torstai 11. huhtikuuta 2013

Viikko leikkauksesta!

Siis eiks aina pidä laittaa haavasta kuva? 

Rohan ei tykkää olla kyljellään mutta nyt kerkesin nappaamaan pika-otoksen kun se oli nukkumassa :P Paparazzit on niin törkeitä kyllä! Ja jos näette täällä meillä päin hyvin laihan dalmaatin lenkkeilemässä kuonokoppa päässä niin ei se ole vihainen tai eläinrääkätty. Se on vaan Rohan. (Laihuuden syy lienee selvä, kuonokoppa on siksi että Roo saa rauhassa haistella tienpientareita yms. ilman pelkoa että se syö lumen alta paljastuneita roskia.)

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Tilannepäivitys


Viikonlopusta selvittiin hengissä ja Roo on edelleen iloinen ja virkeä. Mutta jännitystä on ollut, säikähdin hieman kun lauantai-sunnuntai välisenä yönä Rohanin patja oli ihan veressä, koira itse nukkui tyytyväisenä verilammikossa eikä ilmeisesti nähnyt tilanteessa mitään ihmeellistä... Kiva mennä tarkastamaan että onko sillä nyt suolet vielä oikealla puolella mahaa vai ei. Ei siinä sen kummempaa ollut ilmeisesti tapahtunut, haava näytti ja näyttää ihan siistiltä ja vuotaminen ei ole epätavallista joskin Roolla se oli melkoisen voimakasta. Painelulla se lopulta tyrehtyi ja on sen jälkeen ollut maltillisempaa. Ei kyllä ole sellainen kokemus jota välittäisin toistaa. Muuten pilkku on vain entistä tyytymättömämpi sairaslomaan ja niukkoihin ruoka-annoksiin, onneksi niitä saa nyt alkaa pikkuhiljaa nostamaan ja kuulemma parin viikon kuluttua se syö jo sen mitä normaalistikin. Ja paremminkin ilmeisesti kun eläinlääkäri suositteli että sille ei enää koskaan syötettäisi nappulaa, ei ainakaan pääasiallisena ravinnonlähteenä. Että tyypille pitää alkaa vielä kokkailemaankin vaikka oikeasti se ansaitsisi selkäsaunan kun aiheuttaa tällaisia järkytyksen hetkiä. Tosin on kuulemma ihme että se voi näin hyvin joten ehkä se ihmeteosta ansaitsee sitten jotain spesiaali-kohtelua kuitenkin.

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Piirustuksia


Uusi ulkoasu, vaatii ehkä vielä hiomista joiltain osin mutta katsotaan :p Otsikkokuva on Vernan kynästä, samoin kuin ylläoleva työ jota en ole tainnut blogiin vieläkään muistaa laittaa vaikka monessa muussa paikassa se onkin ollut esillä. Mun siskolla taitaa olla jotenkin outo käsitys Haurusta :P xD

Rohan on viime yönä kokenut ihmeparantumisen. Siis omasta mielestään. Ihan hyvältä sen toipuminen vaikuttaa meistä ihmisistäkin mutta parasta kuitenkin olla juhlimatta liikoja kun ei sitä koskaan tiedä. Rohan ei tietenkään saa syödä eikä juoda kovin paljoa jotta maha ja suoli ei rasitu ja tämäkös ottaa talmaattia päähän. Sen mielestä esim. desi vettä tai ruokalusikallinen toipilas-ruokaa yhdellä ruokintakerralla ei ole lähellekään sopiva annostus 30 kiloiselle koiralle. Tai oikeastaan Roo on tällä hetkellä todella laiha eikä lähelläkään 30 kiloa mutta siihen olisi pyrkimys. Protestina nälkiinnyttämiselle se kitisee ja yrittää imuroida suuhunsa vähän kaikkea, tarkkana saa olla. Niin että miksiköhän sen liikkuminen on rajoitettua silloin kun en ehdi vahtimaan sitä? Ja asiasta puheenollen, miksi liikunta muutenkin on rajoitettua häh? Kun Roo on ihan valmis lenkeille tai mihin vaan hei! Mutta ei kun pitäisi vaan remminpäässä köpötellä. Ei ole kyllä ihan korrektia dalmaatin pitoa tällainen, sanoo Rohan. Ainakin lääkitys on ilmeisesti kohdillaan.

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Rähinä 08




Mä en todellakaan ole mikään räp- fani mutta Voice of Finlandia katsoessa olen ihastellut Elastisen Rähinä Recordsia mainostavia tuotteita. Vitsit, tiedän just ketä tarveisi tuollaisia paitoja... Varsinkin edellisessä jaksossa ollut takki oli ihan paras, pakko saada Haurulle tuollainen! Ainoa vaan että siinä pitäisi lukea RÄHINÄ 08 ;) Hitsi kun en omista ompelukonetta... kukakohan voisi tehdä Höyrylle oman rähinätakin? (Tai (teko)nahkaliivin lähinnä, varsinainen takki olisi ehkä ohuenakin turhan kuuma.)

Oikeasti Höyrypää on ollut superfiksu taas vaihteeksi eikä melkein yhtään rähinä. Se on toki yleensäkin hirveän paljon tottelevaisempi ja kiltimpi kuin mitä välillä annan ymmärtää, se on vaan jotenkin niin... käsittämättömän itseriittoinen. Ja siksi en luota siihen koska minusta tuntuu aina että Hau loppupeleissä kuitenkin tekee mitä Hau haluaa, milloin se haluaa. Vaikka meillä on päällisin puolin ihan hyvä suhde sellainen tietty hallinnan tunne puuttuu mihin olen tottunut ja joka on esim. Rohaninkin kanssa olemassa vaikka se oikeasti osaa valikoivan kuuroutumisen jalon taidon äärimmäisen tehokkaasti. Outoa mutta totta.

Roo voi edelleen olosuhteisiin nähden hyvin, ekasta vuorokaudesta on ainakin selvitty :)

torstai 4. huhtikuuta 2013

Kotona


Tänään vihdoin eläinlääkäri kurkkasi Roon mahan sisälle ja löysi sieltä, ei kasvainta, vaan aika ison palan jotain kangasta joka on lillunut siellä jo niin kauan ettei siitä voinut päätellä mistä se on lähtöisin. Ja kun muistaa millainen Rohan oli aluksi niin sehän voi olla melkein mitä vaan, Roohan nieli ihan kaikkea minkä vaan sai kurkusta alas. Esine on tosiaan ollut sen mahalaukussa jo pitkään ja aiheuttanut satunnaista ärsytystä mutta se on vasta nyt lähtenyt liikkeelle ja aiheuttanut tukoksen. Outoa että suoli kuulemma näytti olevan ihan tukossa ja oli jo hyvin huonossa kunnossa mutta on kuitenkin toiminut koko ajan, tänään aamullakin Roo kävi kakalla ennenkuin lähdettiin lääkäriin. Miten se on onnistunut on aika mysteeristä. Koska suoli oli tosiaan niin huonossa kunnossa (ja sitä jouduttiin avaamaan kolmesta eri kohdasta) Roo ei vielä ole selvillä vesillä vaan jännätään että lähteekö se parantumaan. Oli se kuulemma ainakin reagoinut heti vierasesineen poistoon positiivisella tavalla joten toivoa on että pilkku taistelee itsensä vielä elävien kirjoihin. Ja jos se sen tekee, Romppa saa elää tästä lähtien kuonokoppa päässä 24/7 perhana.

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Otsikko?



Pilkun seuraava ell-reissu on varattu torstaille. Kaikki peukut ja varpaat pystyssä että löytyisi joku syy sen sairastamiselle ja etenkin että ei löytyisi kasvainta tai muuta sellaista. Ei vaan täysin lupaavalta vaikuta :/