perjantai 31. toukokuuta 2013

Romppa tokoilemassa


(Se pinkki on siis aivot jos joku ei jostain käsittämättömästä syystä sitä tunnista :P )

torstai 30. toukokuuta 2013

Hei, onks täällä painovoimaa



Romppa lähtee lentoon

Romppaisen kanssa käytiin pikaisesti Mäntsälässä tekemässä paikallamakuu teini-laumojen keskellä. Ja alokasluokka palkattomasti läpi (ja toki ilman hyppyä) kun oli liian kuuma että jaksaisi alkaa miettimään mitään. Paikallamakuut on kyllä menneet treeneissä pääsääntöisesti tosi hyvin, nytkään Roolla ei ollut mitään ongelmia ja vaikka jotkut naiset tulivat ihmettelemään "hylättyä" koiraa ja osa teineistä käveli suunnilleen päältä ei Romppa ollut yhtään nousemassa. Vähän se kyllä piippaili koko ajan mutta tuota ääntelyä en taida osata kouluttaa siltä (ainakaan enää) pois... Ollaan myös tehty piilossa paikallamakuuta aika paljon, nytkin olin osan aikaa pensaan takana varmaan tosi järkevän näköisenä, eikä mitään. Se on Rompasta sanottava, että kuumuus vaikuttaa siihen hämmentävän paljon. Nytkin se kyllä teki kaiken ihan hienosti mutta ei yhtään Romppamaisesti.

Haurulla taas on pidempi ja paksumpi turkki mutta siihen kuumuus ei vaikuta läheskään niin voimakkaasti. Tänään Höyry sai tyytyä käppäilemään ihan vaan kotikulmilla mutta pitää sitäkin kehua, nimittäin ohituksista. Ne on menneet aikas hyvin taas viimeaikoina. Jännityksellä odottelen kauanko tätä tällä kertaa kestää mutta ihan kivaa kuitenkin että edes välillä menee hienosti.

Romppaahan ei mitkään luonnonlait sun muut typeryydet rajoita.

Toisin kuin kuvaajaa, näissä mennään taas niin kovaa ettei tarkennus ole ihan ehtinyt mukaan mutta minkäs teet

tiistai 28. toukokuuta 2013

Vesileikkiä


Roon yksi lempparileikeistä, joskus se kuljettaa palloa vedenalla pitkiäkin matkoja ja esim. seisoo sen päällä ja "sukeltaa" noukkimaan sen jalkansa alta yms. variaatioita

Tykkään ottaa pelkän Roon kameran kanssa koska silloin voi keskittyä kuvailemaan yms. ihan rauhassa kun taas Haurun kanssa täytyy pitää silmällä ympäristöä hyvin tarkasti. Näinpä tänäänkin joten en huomannut hiljaa selän takaa lähestyvää bordercollieta ennenkuin se oli jo niin lähellä etten ehtinyt/tajunnut muuta kuin sanoa Rohanille että toinen koira?!? Rohankaan ei nimittäin huomannut sitä ennekuin minä ilmaisin vieraan sille kun Rohan oli niin keskittynyt pelaamiseensa. Siinä vaiheessa bortsu oli jo ihan meidän luona joten varmaankin yllätyksen vuoksi Rohan reagoi hyvin epä-Roomaisesti säntäämällä bortsun luo, ei mielestäni mitenkään vihaisesti mutta normaalisti Rohan lähestyy vieraita hyvin kohteliaasti ja selkeästi ilmaisee aikeensa eikä vaan rynni päälle. Roolla on joskus tapana komentaa sen mielestä huonosti käyttäytyviä koiria painamalla ne alleen ja luulen että se oli aikeissa tehdä nytkin niin mutta tuli kiltisti pyynnöstä pois, on se sellainen kultapoika onneksi. Bortsun perässä tuli omistaja kahden pienen lapsen kanssa ja hyvin mahduttiin samalle rannalle. Roo haki palloa, lapset leikki ja bortsu paimenkyttäsi pallokauhaa, se oli ilmeisesti hienoin kirkkaanvihreä keppi jonka se on koskaan nähnyt :D Aikamoisen intensiivistä tuijotusta, pää vaan kääntyi "kepin" liikkeiden mukana. On kyllä helppo ymmärtää miten tuollainen voi olla haitaksi esim. tokossa. En voisi omilta koirilta ikinä kuvitella samanlaista reaktiota, en edes noilta paimentimilta mutta ne toki onkin aika erilaisia paimentimia.


Ja nouto. Ei todellakaan Roon paras suoritus mutta... no hyvin kaukana huonoimmasta myös. Pelkän loppuasennon treenaaminen on tosi vaikeaa kun en ole vieläkään keksinyt miten Rohania saisi motivoitua siihen. Kun joko palkka on liian huono jolloin Rohania ei kiinnosta tai sitten palkka on hyvä jolloin Rohan ei suostu ottamaan noutokapulaa suuhunsa koska PALKKA!!! Kokonaisena liikkeenä se jostain syystä onnistuu mutta sitten tuntuu hömöltä kun ongelma on vain siinä loppuasennossa niin oppiiko se mitään (ainakaan mitään hyödyllistä) jos hinkataan koko liikettä kun pääasiassahan se nytkin suoritti sen hyvin, loppu vaan meni vähän vääntämiseksi. Mutta oli miten oli, enää ei kuitenkaan epätoivo valtaa mieltä aina kun nouto tulee puheeksi.


Kiertämisestä ei ole videota mutta ajattelin että sitä voi alkaa jo yleistää. Tähän asti ollaan kierretty vain tuolia mutta nyt pyysin sitä kiertämään kottikärryt. Vähän iso kohde mutta välimatka oli sitäkin lyhyempi. Sitten lähetin sen kaukaa kiertämään puuta mutta Rohanpa kiersikin puun sekä sen vieressä olevan hyvin ison pensaan :D Ihana, ilmeisesti se a) tietää kierrä käskyn idean ainakin jos malttaa sen kuunnella ja b) ei tarvitse niin varovaisesti siisrtyä isompiin kohteisiin mitä Haurun kanssa. Hauru kun kiertää kyllä kaukaakin kaikki puut yms. mutta kesti aika kauan saada se kiertämään isoja kohteita niinkuin auton tai talon. Ja vieläkin se herkästi valitsee jonkun toisen, kapeamman esineen jos pyydän sitä kiertämään juurikin vaikka koko talon. Roo lähti niin epäröimättä kiertämään sitä pensasta että en usko sille talonkaan tulevan olemaan temppu eikä mikään.

On se vaan mahtikoira!

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Hovi poseeraa

Kuningas, rauhanturvaaja ja hovinarri

(Ja kameran toisella puolella palvelija joka ei tietenkään ansaitse tulla kuvatuksi ylimystön kanssa?)

perjantai 24. toukokuuta 2013

Kotiapulainen


Järkytyin hieman kun aamulla huomasin että mun neulekassin päällimmäisenä on mytyssä vaaleaa lankaa joka näytti erehdyttävästi kuuluvan puolivalmiiseen pitsihuiviin! Siis oikeastiko Hauru on päättänyt purkaa sen?? Rohanista voisin vielä ehkä uskoa jotain sellaista mutta että Hauru! (Ja Roo se ei voi olla ollut kun pilkku on toisella puolella porttia.) Aloin tutkia asiaa ja ei, ei se kyllä vaikuta edes puretulta huivilta... ja hei, huivihan on puikoilla mytyn alla, ihan siinä kunnossa mihin sen olin jättänytkin. Mitäh... sitten lamppu syttyi! Huivi on ollut hylättynä koska lanka loppui "hieman" kesken (...siitä on tulossa vähän isompi kuin ajattelin...) mutta olin juuri käynyt ostamassa uuden kerän. Tämän kerän piti olla vielä pussissa joka roikkuu naulakossa vaan eipä selkeästi ole. Mutiainen on sen ilmeisesti sieltä bongannut ja päättänyt ystävällisesti keriä langan ja siirtää sen neulekassiin kun meikä on taas ollut laiska ja jättänyt hommat puolitiehen. Onneksi täällä on ahkera kotiapulainen aina valppaana! Tässä sen taas näkee, en mä vaan pärjäisi omillani :p Lahjahevosta ei saisi katsoa suuhun mutta täytyy kyllä sanoa että Hauru ei edelleenkään osaa tehdä kovin siistejä keriä... Onneksi lanka oli kuitenkin ihan ehjää ja yllättävän vähän sotkeentunutta. Ja harjoitus tekee mestarin, varmaan jonain päivänä tässä Hau oppii tuonkin taidon koska se osaa mitä vain. Hauru on kyllä aina niin Hauru :D

Pallohulluus



Rohan on koulutettu hyvin pitkälti pallo-palkalla. Se tuo palloa heitettäväksi loputtomiin ja vaikka pää kainalossa. Jos kukaan ei heitä palloa sille se heittää sitä itse ja jos sekään ei syystä tai toisesta onnistu, se mössyttää palloa suussaan ja menee ihme tiloihin siitäkin. Pallot on sille aikamoinen päähänpinttymä ja vaatii vähän hommia saada sitä tekemään jotain muutakin kuin tuijottamaan taskua kaihoisasti jos se tietää tai edes epäilee että minulla on siellä pallo. Toisin sanoen, kyllähän mä tiedän että tuo koira on vähän pallohullu.

Ennen Romppaa olen lukenut juttuja kuinka pallohulluus voi mennä koirilla ihan yli, siis niin että ne on jatkuvasti stressaantuneita ja kireitä mikä sitten näkyy muussakin elämässä häiriökäyttäytymisenä ilman että omistajat ehkä edes osaa yhdistää sitä palloon (tai keppiin tai mihin ikinä koiralla nyt sattuukin olemaan pakkomielle). Ei meillä mielestäni tällaista ole näkynyt ja olen kyllä aina rajoittanut pallohommia järkeviin mittoihin. Voidaan leikkiä pallolla mutta vain vähän aikaa, ei todellakaan tuntikaupalla niinkuin Rohanin mielestä olisi hyvä. Yritän myös aina leikkiä sen kanssa niin että se ei ole vaarallista eli pyrin kiinnittämään huomiota siihen miten se stoppaa pallon saavutettuaan ja ettei se törmää mihinkään tai joudu/saa hypätä korkealle ja muuta sellaista. Sen kummemmin en ole asiaa kuitenkaan ajatellut koska tosiaan pallot ei ole olleet meille ongelma, ne on vaan yksi keino monien muiden joukossa motivoida Rohania.

Tänään sitten käytiin mätsärissä minkä jälkeen tätä asiaa on tullut pohdittua vähän enemmänkin. Me ei osallistuttu itse kilpailuun, oltiin vain paikalla Tardiksen seurana sekä käyttämässä häiriötä hyväksemme treenaamalla sitä perskuleen paikallamakuuta ja muutenkin vähän tokoiltiin. Me hoidettiin tokoilut aika pian paikalle saavuttuamme ja Romppa oli jokseenkin kiihtynyt kuten tavallista ja mölisi jonkun verran mutta treenit meni ihan OK, ei ainakaan yhtään huonommin kuin mitä odotin noin isossa häiriössä ja kaikenlisäksi vielä satoi. Loppuajan ajattelin että hengaillaan ja voidaan vähän tehdä rauhoittumis- ja kontaktiharjoituksia. Ja Romppa sai pussailla ihailijoitaan mikä on aina Rompan lempparia.

Mätsäri oli koulun järkkäämä ja ehkä tästä syystä paikalla oli paljon lapsia ja heille oli myös kehitetty kaikkea kivaa oheistekemistä. Yksi näistä oheistekemisistä oli temppurata kentän toisessa päässä ja yhtenä temppuradan tehtävänä oli pallojen potkiminen kartioiden välissä. Se tapahtui niin kaukana että Roo ei aluksi huomannut mitään mutta jotkut lapset päättivät tulla pelaamaan jalkapalloa vähän lähemmäs koiria ja siitähän se riemu repesi. Rohan sekosi ihan totaalisesti ja yritti rynniä väkisin sen pallon luo. Ja lopulta hokasi ne kauempanakin olevat pallot. Se vaan kiskoi, hyppi ja huusi remminpäässä kuin heikkopäinen eikä siihen ei saanut enää mitään kontaktia. Jep jep. Kiskoin sen väkisin kohti kentän toista reunaa... Ja eikös sielläkin ollut jotain pikkumuksuja joilla oli pallo ja he viettivät aikaansa potkimalla palloa viereiseen maaliin. Oli pakko viedä Rohan autoon rauhoittumaan kun ei se siinä tilassa tajunnut mistään mitään enkä saanut siihen kunnollista kontaktia vaikka mentiin aika kauas koko mätsärialueesta. Kun eihän sitä tiedä mistä niitä palloja seuraavaksi ilmestyy! Niitähän voi olla kenellä vaan!

Lopputulemana minulta kuoriutui nahat molempien käsien sormista, toisessa kädessä on aika mojova mustelma ja lihakset kivan kipeänä. Että tästä voi päätellä millä voimakkuudella se on yrittänyt niiden pallojen perään. Siinäpä olisi jotain pohdittavaa niille joiden mielestä dalmis sopii lasten ulkoilutettavaksi. Ja jotain pohdittavaa eräälle joka ei ole ajatellut pallohulluuden olevan ongelmallisella tasolla. Ehkä voisi vähän tarkemmin vielä pohdiskella sitä missä määrin ja minkälaiset palloleikit on terveellisiä. Keppileikeistä en oikein henk.koht. tykkää, nekin on vaarallisia (lapsia kielletään ihan syystä juoksemasta tikkari suussa) mutta keppien heittely ei kuitenkaan kiihdytä Rohania samalla tavalla kuin pallot joten ehkä sen pallon voisi entistä useammin korvata vaikka skinneez:illä.

Ja vaikka mätsäriin ei osallistuttu, Rohan ei täysin välttynyt arvostelulta:

Pilkut on ruskeat, ei mustat. *katsoo lähempää* On, on ne ruskeat! Pitäisi olla mustat. Ja toi koira on AIVAN liian laiha.

Lasten suusta kuulee totuuden?

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Piskilöitten päivä

9:45
Se, mitä näin kun tänään (tai eilen, miten sen ottaa) herättyäni katsoin alas sängystä

Tiedättekö kun blogeissa on niitä päiväni valokuvina- juttuja? No tässä tulee koirien päivä kuvina. Tänään ei kyllä tehty yhtään mitään joten varsin tylsä kertomus on luvassa mutta onpahan ainakin niin tavismeininkiä kuin vaan olla voi. Ja kameraa en aio raijata mukanani joten kännykuviin on tyytyminen vaikka niiden laatu onkin jotain ihan käsittämätöntä. Joillain kännyköillä voi saada ihan kohtuu hyviäkin kuvia aikaiseksi mutta tämä minun ei kuulu niihin.

Koirat menee aina pihalle heti herättyämme (musta piste portilla on siis Hauru). Ne herättävät minut aina kymmenen aikoihin jos en ole sitä ennen ylhäällä ja viihtyvät pihalla keskimäärin tunnin, riippuen vähän säästä ja siitä tapahtuuko ulkona jotain minkä takia Hauru katsoo että sen tarvitsee jäädä partioimaan. Rohan on yleensä vähän nopeammin oven takana kun hei AAMUPALAA!! Vaikka sitä ei kyllä koskaan saa ennenkuin Haurukin on tullut sisälle.

10:30
Hauru on valmis tulemaan sisään mutta ensin leikataan kynnet koko porukalta. Tykkään hoitaa trimmausjutut yms. ulkona, paitsi tietty talvella koska lumi

11:00
Aamupuuro pitää dalmaatin tiellä. Dalmaatin aamupala on siis pääasiassa riisipuuroa ja vähän sisäelimiä sekä jauhelihaa. Paimentimetkin saa hieman aamupalaa solidaarisuuden vuoksi mutta niiden aamiainen on kyllä huomattavasti vähemmän viljapitoinen


Ruoka on hyvää ja sitä on liian vähän!

11:30
Aamupalan jälkeen otetaan rennosti. Kellään pojista ei taida olla erityisen suurta riskiä kiertyä mutta ex-doggin omistajana ei tulisi mieleenkään lähteä lenkille heti ruuan päälle. Pihalla nuo saavat kyllä oleilla mutta tänään oli sen verran sateinen sää että tyypät jäi ihan mielellään sisälle. Ja annetaan ihmisten nukkua vähän pidempään viikonloppuna (Hau on nimensä veroinen).

13:30
Lähdetään lenkille! Kuvassa kolme kaulapantaa, ei liene vaikea päätellä mikä menee kenellekin? Vaikka Max ja Roo kyllä käyttävät samoja pantoja kun tyypit on melko samankokoisia mutta ruskea panta on kyllä ihan Roon yksityiskäytössä.

Tänään tehtiin meidän tavallisin metsälenkki, ei viitsitty lähteä minnekään superkauas kun sää oli tosiaan epäilyttävän näköinen ja ennuste lupaili sadetta ja ukkosta. Vähän  yhdessä välissä jotain ripsuttelikin mutta ei sitä kyllä sateeksi voi kutsua parhaalla tahdollakaan.

15:50
Ollaan kotona, minun lenkille tuli mittaa vajaa 9 kilometriä mutta nelijalkaiset liikkuu tietenkin huomattavasti enemmän. Ja vauhdikkaammin :P

16:00
Hauru on sisällä ja Romppa suorittaa paikallamakuuta samalla kun minä siivoan vähän pihaa, leikin Maxin kanssa ja siirrän koiranruokasäkkiä autosta sisälle. Oli muuten aika hieno mies taas vaihteeksi mutta toisaalta Roon ongelmahan on vain ja ainoastaan liika vire joten jos on juuri juossut kaksi tuntia pilkut putkella on tietty vähän helpompaa olla hetki aloillaan kuin jos nämä tapahtumat olisivat toisin päin...

16:10
Rompan minimini-treenien jälkeen Hauru jäi pihalle partioimaan kun muut viettivät aikaansa sisällä

17:00
Haurulla olisi yksi ehdotus, käviskö??

Kun sitä ukkosta ei kerta kuulunut niin käytiin pikaisesti uimassa, viiden aikoihin lähdettiin ja joskus kuuden jälkeen oltiin taas kotona.

18:30-01:00
En ollut kotona, oletan että tyypit pääasiallisesti ainakin nukkuvat

Yhden aikoihin tulin kotiin, se ukkonenkin oli vihdoin alkanut vaikka ei se taida nyt oikein päästä vauhtiin. Koiruudet kävi ulkona (noin 30 min.) ja saivat iltaruokaa ja aiotaan mennä nukkumaan. Sanoinhan että tämä oli hyvin tylsä päivä :D

(Älkää kysykö mitä tuo kännykkä on tämän vikankin kuvan kohdalla ajatellut, en minäkään ymmärrä. Mutta onhan se taiteellinen kai. Huomaan että  Hauru on useammassa kuvassa kuin Rohan mutta se johtunee siitä että Hauru sinkoilee vähemmän eli kuvat onnistuu marginaalisesti paremmin.)

perjantai 17. toukokuuta 2013

Ajoituksen mestari

Ei tarvitse enää laittaa pussia päähän kun liikkuu pilkun kanssa julkisilla paikoilla?

"No niin, oon poseerannu mun mielestä tarpeeksi kauan - nyt meen hakeen palkan"

Sitten lenkillä tapahtunutta:

Setä: Oikaiskaa tuolta pihan kautta vaan niin minä pääsen tästä...
Minä: Ei me oikaista

Kävellään kävelytietä piskit nätisti sivulla aikeena ohittaa. Tuo sama mies ollaan ohitettu niin monta kertaa että luulisi jo tietävän että nämä ei ole ketään ikinä syöneet ja en jaksa kun tiedän ettei hän edes pelkää koiria mitenkään hysteerisesti.

S: Eikö ne olekaan vihaisia?
M: No ei ole, miksi sä edes sellaista kuvittelet?

Piskit istuu mun nätisti jalkojen juureen kun me ihmiset pysähdytään keskustelemaan niiden vihaisuudesta.

S: Tuolla (Haurulla siis) on tuollainen (kuonopanta), ettei se pure?
M: Se on vetämisen takia eikä edes estä puremista. Se ei ole vihainen ihmisille.
S: Ai ei ole vihainen...
M: Ei ole
Hauru: RÄYHHH! (= hittoako tässä seistään löpisemässä??)
S: Se ON vihainen!!!!
M: Ei ole, se on vaan äänekäs. Ei haukkuminen tee koirasta vihaista.
S: (peruuttaa hätäisesti jonnekin takavasemmalle) Jaa... no... minä tästä lähdenkin....

Ei tainnut uskoa että Hau ei ole vihainen... Kiitos taas tästäkin Hauru. Se ei kyllä todellakaan ole suorilta vihainen vaikkei Hau mikään paijattavakaan toki ole. Mutta kunhan ihmiset ei yritä koskea siihen niin se ei yritä koskea ihmisiin, ihan reilua eikö?

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Iiiihhhhiiiihhhhiiii


Otsikko on Rohanin keksimä. Arvatkaa muuten mitä Rohan on tehnyt sitten edellisten kirjoittelujen? Jos arvasit että hommannut lisää "sairauksia" niin arvasit oikein! Oltiin tokoilemassa kun aloin katsoa että miten mun kenkä on ihan veressä? Itseasiassa Roon jalatkin on ihan veressä... Pilkku oli halkaissut sen... ööh... jarruanturan? Se on sen etujalassa olevan varpaantapaisen nimi? Varmaan vähän liian hyvät palkkausleikit, ainakin kun oltiin hiekalla. Onneksi se varmaan parantuu helposti kun tuo ei kuitenkaan normaalisti käppäillessä osu maahan.

Tokorintamalla noin muuten kuuluu vaihtelevaa. Rohan on ihana, se on treenaillut ylempien luokkien liikkeitä ja osaa kaiken parhaiten ja vauhdikkaiten. Noutoonkin on saatu sitä vauhtia, ehkä se hidastelu on ollut sitä epävarmuuttakin ja nyt kun se on alkanut vihdoin tajuta niin tuon tyyppiselle koiralle näköjään alkaa tulla vauhtia melkolailla ilmaiseksi. Se on vaan niin pönttö, kiertämisenkin se suorittaa edelleen satunnaisen katsojan silmään hienosti mutta oikeasti se tajuaa vasta melkein tolppaan törmätessään että "Tolppa? Ai niin tää piti kiertää tälleen!!!" ja innostuu silminnähden kun Romppa osaa! :D On se vaan ihan paras vaikka onkin ihan latvalaho. Paikallamakuuta se ei osaa edelleenkään joten en tiedä mitä iloa sille on noista kaikista muista liikkeistä. Paitsi tietty se että meillä on ihan superhauskaa aina treeneissä ja sehän on tärkeintä. Sitä paikkista lukuunottamatta, siinä ollaan molemmat jo ihan helkutin ärsyyntyneitä ja turhautuneita eikä se tietenkään hirveästi paranna tilannetta.

Haukkusen kanssa on "treenailtu" pari kertaa viikossa ja jonkinlaista edistymistäkin on ehkä tapahtunut. Leikitään kepeillä yms. ja eilen treenattiin kaukoja rannassa niin että hyvästä vaihdosta lensi tennispallo Haun takana olleeseen järveen. Haurusta vaikutti olevan ihan kivaa ja muutenkin vire on pysynyt korkeana ainakin Haurun mittapuulla joten toivottavasti tässä tapahtuu jotain pysyvämpääkin tunneoppimista. Ei Hauru ikinä ole eikä tule olemaan Roon kaltainen sekopää mutta se ei kyllä ole tarkoituskaan. Oikeasti kun on aika kiva treenata sellaistakin koiraa jolla on havaittavissa aivotoimintaa.

maanantai 13. toukokuuta 2013

Ei pituus vaan pohjavillan määrä

Tiiättekö mikä vetää mielen vakavaksi?

Kun aamulla olin vielä komea ja arvokas kuningasmudi

Sit minusta yritettiin tehdä joku hippetti...

En tykännyt yhtään niin sitten en seissyt paikallani vaikka käskettiin ja murisinkin vähän mut ei toi ihminen uskonut et olen vihainen niin ei se sitten toiminut. Kun vaikka tykkää vedestä ja rapsutuksista niin se ei tarkoita että tykkää suihkusta ja shamppoon laittamisesta! Ne on ihan eriasioita hei!

Kattokaa muuten meidän hoitoainetta! (Meikästä lähti pestessä vähän karvaa vaikka kammattiin ensin... Viemärin se ritiläkin meni tukkoon...)

Testattu ihmisillä ensin

Auringossa kuivuu äkkiä?

Aloin olla jo aika ärsyyntynyt, toi ihminen vois leikkiä kampaamoleikkejä sen turkkirotuisensa kanssa ja jättää meikän rauhaan. Osaan hoitaa turkkini ihan itse kiitos vaan.

Sit kammattiinkin taas... toisen kerran jo samana päivänä!


Oon aika pörrönen kammattuna, kuvat ei edes kerro koko totuutta. Ihminen sanoo että oon lammas.

Sit kun oli kammattu... niin leikattin! Olin ihan OMG noloo!

Muakin leikattiin!

Paetaan yhdessä! Haluaako joku kotiinsa suuruudenhullun mudin ja sen alamaisen bouvierin?

Leikittiin tällaisella kepillä niin lepyin sitte vähän

Ja oon mä silti aika komee kuiteskin.


En yhtään ihmettele että tolle koiralle ei tule kylmä vaikka se seisoo talvella lumihangessa tuntikaupalla. Sillä on ihan törkeen paksulti pohjavillaa o.O

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Uimataidottomuudesta

Rompan (melkein kuukauden vanha) takapuoli

Siellä se meidän järvi on

Toisella puolella mäennyppylää on vaan peltoja

Roon mielestä ihan hyvä paikka hengailla, minusta ei niinkään

Haurun pelot uimista kohtaan osoittautuivat eilen jokseenkin aiheellisiksi, tosin uhrina oli vain narupallo. Käytiin tarkastamassa veden lämpötilaa Rompan kanssa ja se oli Roosta ihan lämmintä eli sinne se kahlasi. Narupallo suussa ja plumps pallo järveen. Toiselle meistä ei tullut ihan yllätyksenä että kuminen pallo ei sitten osannut uida vaan hukkui. Roo uiskenteli ja palattiin takaisin palloa köyhempinä koska aallokko oli niin kova että ei olisi ollut toivoakaan löytää sitä sieltä kun tuon järven vesi nyt ei muutenkaan ole kirkkaudella pilattu. Romppaisella oli kyllä tosi hauskaa vaikka sen mielestä vesi taisi olla vielä melko kylmää kun aina välillä piti lämmitellä vetämällä ympyrää nurtsilla kuin päätön dalmis.

Eihän se pallo niin hurjan kallis ollut mutta tunnearvossa löytyy kun se on röhköpossun ohella Rohanin lempilelu ja ilman tuota palloa ei lenkeistäkään tule mitään. (Kyseessä on siis tämä vihreä pallo.) Rohan tykkää leikkiä tuolla niin että se pitää kiinni tuosta kahvanypykästä ja juostessa linkoaa pallon yläviistoon niin että se lentää ilmassa ja kun se alkaa laskeutua Roo nappaa pallo-osasta kopin, heilauttaa palloa niin että saa napattua otteen kahvasta ja toista sama alusta. Superkivaa! Ja tämä siis samalla kun juostaan hulluna ympyrää mieluiten jossain tasaisella pellolla tms. mutta myös tietä edestakas voi rymistellä hätätapauksessa. Hullu. Eikun siis iloinen, sori ;P

Tänään ei onneksi tuullut niin paljoa joten skike-sauvan kanssa varustautuneena :D lähdettiin katsomaan josko se pallo vielä löytyisi. Vesi oli ihan tyyni mutta näkyvyys silti aika heikkoa joten ei muuta kuin lahkeet ylös ja kahlaamaan sekä varovasti tökkimään pohjaa sauvalla suunnilleen siinä mihin pönttö oli sen pallon upottanut. Oletettavasti se ei pohjassa maatessaan ole liikkunut etenkin kun tuossa kohdassa on vähän kaislikkoista. Kaiken kukkuraksi paikalla oli vaikka kuinka paljon väkeä todistamassa kun joku hullu luulee harrastavansa keihäskalastusta sauvalla... Mutta saatiin kuin saatiinkin saalista ja pallo on taas pilkullisella omistajallaan! :D Joka toivottavasti ei enää yritä opettaa sitä uimaan.

Haurukin haluaisi uimaan enkä yhtään ihmettele, ei se vesi edes ollut kovin kylmää (no tuo onkin pikkuinen ja hyvin matala järvi), mutta Hau pitää ensin trimmata. Maxin pesin tänään ja ajelen sen kunhan herra kuivuu ja Hauru pääsee varmaankin huomenna käsittelyyn. Sitten ollaan virallisesti valmiita kesään.