perjantai 24. toukokuuta 2013

Pallohulluus



Rohan on koulutettu hyvin pitkälti pallo-palkalla. Se tuo palloa heitettäväksi loputtomiin ja vaikka pää kainalossa. Jos kukaan ei heitä palloa sille se heittää sitä itse ja jos sekään ei syystä tai toisesta onnistu, se mössyttää palloa suussaan ja menee ihme tiloihin siitäkin. Pallot on sille aikamoinen päähänpinttymä ja vaatii vähän hommia saada sitä tekemään jotain muutakin kuin tuijottamaan taskua kaihoisasti jos se tietää tai edes epäilee että minulla on siellä pallo. Toisin sanoen, kyllähän mä tiedän että tuo koira on vähän pallohullu.

Ennen Romppaa olen lukenut juttuja kuinka pallohulluus voi mennä koirilla ihan yli, siis niin että ne on jatkuvasti stressaantuneita ja kireitä mikä sitten näkyy muussakin elämässä häiriökäyttäytymisenä ilman että omistajat ehkä edes osaa yhdistää sitä palloon (tai keppiin tai mihin ikinä koiralla nyt sattuukin olemaan pakkomielle). Ei meillä mielestäni tällaista ole näkynyt ja olen kyllä aina rajoittanut pallohommia järkeviin mittoihin. Voidaan leikkiä pallolla mutta vain vähän aikaa, ei todellakaan tuntikaupalla niinkuin Rohanin mielestä olisi hyvä. Yritän myös aina leikkiä sen kanssa niin että se ei ole vaarallista eli pyrin kiinnittämään huomiota siihen miten se stoppaa pallon saavutettuaan ja ettei se törmää mihinkään tai joudu/saa hypätä korkealle ja muuta sellaista. Sen kummemmin en ole asiaa kuitenkaan ajatellut koska tosiaan pallot ei ole olleet meille ongelma, ne on vaan yksi keino monien muiden joukossa motivoida Rohania.

Tänään sitten käytiin mätsärissä minkä jälkeen tätä asiaa on tullut pohdittua vähän enemmänkin. Me ei osallistuttu itse kilpailuun, oltiin vain paikalla Tardiksen seurana sekä käyttämässä häiriötä hyväksemme treenaamalla sitä perskuleen paikallamakuuta ja muutenkin vähän tokoiltiin. Me hoidettiin tokoilut aika pian paikalle saavuttuamme ja Romppa oli jokseenkin kiihtynyt kuten tavallista ja mölisi jonkun verran mutta treenit meni ihan OK, ei ainakaan yhtään huonommin kuin mitä odotin noin isossa häiriössä ja kaikenlisäksi vielä satoi. Loppuajan ajattelin että hengaillaan ja voidaan vähän tehdä rauhoittumis- ja kontaktiharjoituksia. Ja Romppa sai pussailla ihailijoitaan mikä on aina Rompan lempparia.

Mätsäri oli koulun järkkäämä ja ehkä tästä syystä paikalla oli paljon lapsia ja heille oli myös kehitetty kaikkea kivaa oheistekemistä. Yksi näistä oheistekemisistä oli temppurata kentän toisessa päässä ja yhtenä temppuradan tehtävänä oli pallojen potkiminen kartioiden välissä. Se tapahtui niin kaukana että Roo ei aluksi huomannut mitään mutta jotkut lapset päättivät tulla pelaamaan jalkapalloa vähän lähemmäs koiria ja siitähän se riemu repesi. Rohan sekosi ihan totaalisesti ja yritti rynniä väkisin sen pallon luo. Ja lopulta hokasi ne kauempanakin olevat pallot. Se vaan kiskoi, hyppi ja huusi remminpäässä kuin heikkopäinen eikä siihen ei saanut enää mitään kontaktia. Jep jep. Kiskoin sen väkisin kohti kentän toista reunaa... Ja eikös sielläkin ollut jotain pikkumuksuja joilla oli pallo ja he viettivät aikaansa potkimalla palloa viereiseen maaliin. Oli pakko viedä Rohan autoon rauhoittumaan kun ei se siinä tilassa tajunnut mistään mitään enkä saanut siihen kunnollista kontaktia vaikka mentiin aika kauas koko mätsärialueesta. Kun eihän sitä tiedä mistä niitä palloja seuraavaksi ilmestyy! Niitähän voi olla kenellä vaan!

Lopputulemana minulta kuoriutui nahat molempien käsien sormista, toisessa kädessä on aika mojova mustelma ja lihakset kivan kipeänä. Että tästä voi päätellä millä voimakkuudella se on yrittänyt niiden pallojen perään. Siinäpä olisi jotain pohdittavaa niille joiden mielestä dalmis sopii lasten ulkoilutettavaksi. Ja jotain pohdittavaa eräälle joka ei ole ajatellut pallohulluuden olevan ongelmallisella tasolla. Ehkä voisi vähän tarkemmin vielä pohdiskella sitä missä määrin ja minkälaiset palloleikit on terveellisiä. Keppileikeistä en oikein henk.koht. tykkää, nekin on vaarallisia (lapsia kielletään ihan syystä juoksemasta tikkari suussa) mutta keppien heittely ei kuitenkaan kiihdytä Rohania samalla tavalla kuin pallot joten ehkä sen pallon voisi entistä useammin korvata vaikka skinneez:illä.

Ja vaikka mätsäriin ei osallistuttu, Rohan ei täysin välttynyt arvostelulta:

Pilkut on ruskeat, ei mustat. *katsoo lähempää* On, on ne ruskeat! Pitäisi olla mustat. Ja toi koira on AIVAN liian laiha.

Lasten suusta kuulee totuuden?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti