perjantai 5. heinäkuuta 2013

Kaksi harrastusta...

...kahdella eri tyylillä! Ja epämääräisillä videoilla havainnollistettuna ;)


Kamera maassa ja tarkennettuna nurmikkoon mutta koppi x 2 kuitenkin!
(Älä pidä ääniä kovalla (tai päällä...) koska Roo on HYVÄÄÄÄ poika :P )

Koirafrisbee on Rohanin laji vaikka homma onkin vielä melkolailla alkutekijöissään. Tätähän mä joskus... viime kesänä?? mietin: haluanko hommata sille frisbeen vai flyball- koneen? (Kun kaikkea ei kuitenkaan ehditä harrastaa.) Loppupeleissä flyball ei kuitenkaan tunnu minusta kovin mielekkäältä (makunsa kullakin) vaikka Roo varmasti tykkäisi siitäkin joten kaupasta tarttui kiekko mukaan. Tuo ei ole ihan varsinainen koirafrisbee kiekko vaan lötskömpi versio mutta sen pakkauksessa kuitenkin luvattiin hyvät lento-ominaisuudet ja ihan hienosti se meneekin sinne minne heitän (mikä ei kyllä usein ole sinne minne tarkoitin mutta...) Pitää joskus hommata jostain niitä "oikeita" koirafrisbee- kiekkoja (älä käytä tavallisia ihmisten kiekkoja huom! jos kokeilet kotona, ne rikkoo koiran hampaat). Se minkälaisia temppuja haluan Rompalle opettaa on vielä pohdinnan alaisena (mutta jotain kuitenkin) sillä vaikka Rohan ei todellakaan ole raskaimmasta päästä dalluja, se ei ole mikään bordercollie kuitenkaan. Tai mudi.

Hauru on mudi mutta siltä puuttuu motivaatio juosta minkään elottoman perässä reikäpäänä. Varmasti siitäkin saisi koulutettua frisbee- koiran mutta en ole ihan niin masokisti kuitenkaan. Sen sijaan Hau on apuna kun treenailen omaa heittotaitoani. Kun jonkunhan pitää silloinkin noutaa ne kiekot, eikö? Tyyli ja nopeus on ihan Haurun itsensä valittavissa, joskus kiinnostaa enemmän ja joskus huomattavasti vähemmän. Näyttävyys ei ole ihan huipussaan mutta Hauru hoitaa tämänkin velvollisuuden aidon työkoiran omistautuneisuudella. Ja löytää takuulla frisbeen riippumatta siitä minne se on lentänyt.

"Vähän" kokeneempia frisbee koiria löytyy esim. täältä. Ja niin, osa noista on ihan opetettavissa Roollekin mutta osaa ei tulisi mieleenkään kokeilla, Roo varmaan taittaisi niskansa.


Onks pakko jos ei taho?

Pallopaimennus on (tavallisesti) enemmän Haurun juttu. Siinä kysytään taitoa jotta pallon (tai pallot) saa menemään sinne minne haluaa ja itsehillintää koska palloa ei sovi pureskella tai se on entinen pallo. Taitoa Haurulta löytyy, se on luonnostaan jo aika pätevä ohjailemaan palloa. Ainoa vain että palloja kiertäessään menee vähän "yli" tai miten sen nyt sanoisi... mutta ei siis jää ihan pallon taakse kuten pitäisi ja sitä saa sitten olla korjailemassa. Peruja tokosta, joku on opettanut sille merkin vähän hutiloiden. Itsehillintä taas... no, useimmiten sitäkin on ihan kohtuullisesti. Mutta välillä kun asiat ei mene Haurun mielen mukaan saattaa mudilta palaa hermo mutta silloin otetaan pieni tuumaustauko, kenties pidetään tiukka puhuttelu pallolle (koska sen vikahan se tietenkin on!), ja homma pelittää jälleen. Ainoa rikkoutunut pallo ei edes ollut Haurun rei'ittämä vaan pallon talvisäilytyksessä oli vähän toivomisen varaa... hups :D

Videolla Hauru on aika pihalla kun ainoa tapa saada sellaista kuvaa josta näkee yhtään mitään, oli pitää kameraa kädessä ja Haurusta se oli outoa. Mutta pyydetään joskus joku muu kuvaamaan.

Roo taas... tuota... niin. Harrastuspaimennuksesta puhuttaessa yksi kysymyksistä on että tietääkö ihmiset mitä eroa on lampaiden paimentamisella ja niiden jahtaamisella. No Roo ei oikein tiedä mutta kivaa on!

Ja paremmin toimivia pallon käsittelijöitä löytyy vaikka täältä, punaiset ja siniset menee omiin päätyihinsä.

Näin näytetään "lampaalle" kuka on pomo!

Rookin osaa kiertää

JEEE kiertämistää!

Sit taas turpaan paimennettavalle

Paimennuskin on vauhtilaji!

Haurun paimentamista jos kuvaa saa ainoastaan ison kasan tällaisia otoksia :D

Hau tietää olevansa parhain ja komein pallon paimentaja

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti