lauantai 3. elokuuta 2013

Prinssi (epä)Rohkea ja Haisujen Peitto


Lulu (naapurin koira) kävi eilen sterkattavana ja alusena ollut peitto oli jätetty viikattuna pihalle. Se haisi hyvin vahvasti eläinlääkärille ja Roo oli ihan kauhuissaan, se ei edes tiennyt mistä se haju tulee kun se vaan juoksi paniikissa haukkuen ympäri pihaa. Rohanilla on "normaalia" koiraa vähän enemmän ihmeellisiä pelonaiheita mutta tavallisesti se uskaltaa tosi hyvin käydä tutkimassa pelottavia asioita ja sitten sitä ei enää pelota. Kun se on pääsääntöisesti ihan fiksu koira. Mutta nostettuani peiton pöydältä maahan että Roo näkisi mistä se haju tulee, Roo pelkäsi peittoa niin paljon että vasta kun oltiin kävelty useamman kymmenen metrin päähän siitä se tokeni sen verran että mm. kuunteli puhetta. Joo ei siis mitään toivoakaan että se menisi sitä itsenäisesti tutkimaan ainakaan ihan lähiaikoina ja kuitenkin nuo yleensä viettävät (kesä)päivät pihalla joten olisi aika kiva ettei pilkku pelkäisi koko pihaa... 

Toisaalta kai sen peiton voisi vaan viedä jonnekin ja ulkona haju laantuisi nopeasti mutta minusta Roolle (tai kelle vaan) tekee ihan hyvää päästä yli peloista ja huomata ne turhiksi. Mutta ei tietenkään pakottamalla. Ja mitään nameja on turha yrittää koiralle joka on tuossa tilassa, noin streessaantunut koira ei syö. Mutta onhan Roolla on yksi asia joka voitaneen luokitella pakkomielteeksi ja saa sen aivot lyömään tyhjää. Arvaatte varmaan... Alettiin leikkiä pallon noutamista, aluksi siellä kymmenien metrien päässä kunnes Roo oli rauhoittunut ja keskittynyt leikkiin. Sitten aloin aina Roon hakiessa palloa siirtymään lähemmäs peittoa. Päästiin aika lähelle tätä kammottavaa haisulia ennenkuin Roo reagoi siihen mitenkään ja lopulta Roo reippaasti palautti pallon käteeni vaikka seisoin peiton päällä. Hetken leikittiin näin ja sitten laitoin pallon taskuun jolloin Roo meni ihan itse tutkimaan peittoa, josta todisteena hurmaavia kännykuvia. Haisulipeitto on selätetty. Roo on noin läkähtynyt kuvissa lähinnä siksi että on vähän turhan lämmin palloleikeille, ei siksi että sitä pelottaisi vaikka häntä paljastaakin ettei se ollut aluksi vielä ihan täysin vakuuttunut peiton turvallisuudesta.

Tulee mieleen se kun meillä kävi loka-auto pihassa ja silloinkin osa koirista arasteli pihalle menoa koska HAJU!!! Mutta en muista ihan tarkkaan ketkä siihen reagoi (tämä siis kauan ennen Rohania) mutta ainakaan niille ei tarvinnut tehdä ihmeempiä totutteluja vaan ne pääsi tilanteesta yli ihan itsestään. Tätä peittoa Max ja Hauru vaan kävivät haistamassa nopeasti että jaa, tuollainen. Onhan noita peittoja nähty.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti