lauantai 28. syyskuuta 2013

Lisää actionia Rompalle

Paikalla oli kuvaaja (tai varmasti useampikin) ja Roo oli osunut pariin kuvaan :)

Molemmat ylläolevat kuvat ottanut Marika Hukari

Rohanin sprinttijuoksukilpailu oli siis tänään ja ihan kivastihan se meni. Rohan juoksi koko matkan vieheen perässä, veti vieheellä uukkarin ja tuli täysiä takaisin minun luo. Juostiin yhdessä takaisin vieheen luo jolloin Roo vielä tappoi sen, kyllähän Roolle aina leikkiminen kelpaa kunhan oli varmistettu että minä en katoa minnekään. Roon ajaksi tuli 8.57 jolla se tuli isoissa koirissa sijalle 9/26 ja matka siis 80 metriä, luulisin. Pienellä harjoittelulla pilkku pääsisi kyllä kovempaakin, sillä oli vähän sellainen häh mitä me täällä tehään?? Ai mikä tuolla menee, meen kattoon! Ai se oli joku lelu, mihis se omistaja unohtukaan??? meininki  ja asenne olisi todennäköisesti eri jos se ymmärtäisi homman idean kunnolla.

Osallistuttiin sitten mätsäriinkin ihan huvin ja urheilun vuoksi :D Etukäteen vähän pelkäsin että mitähän siitä tulee kun Rohania pitäisi viedä jossain nirunarussa. Onhan se osittain varsin hyvin koulutettu että sinänsä sen kanssa nyt ei mitään kauheaa pitäisi tapahtua mutta toisilta osin se on kuitenkin saanut kasvaa ihan pellossa. Vaan eipä tarvinnut huolehtia, Rohan esiintyi melkein kuin vanha tekijä. Se seisoi hienosti mutta asetellahan sitä ei voi vaikka dallut pitäisi kaiketi esittää takajalat taakse ojennettuina ja pilkku ravasi useamman askeleen mitä se laukkasi tai hyppi. Tokokoira Rohan tietenkin piti katsekontaktia (eli oli mielestään tekemässä jotain tosi hämmentävää seurauskaaviota) juostessa mikä ei ehkä näyttelyissä ole kovin hyvä tapa mutta on juuri mitä sille on opetettu. Tuomarin (Marja Vaitinen, kennel Okawe) mielestä Roolla on tosi hyvä eturinta, reisiäkin kehuttiin ja kuulemma Rohan on tosi hyvässä lihaskunnossa ja vaikka se ei ole kovin iso tai muutenkaan massava se on tosi tiukka paketti. Sietäisi ollakin kun niin paljon liikkuu :p Saatiin punainen nauha, ei sijoituttu.

Ihan hauska päivä eikä ollut edes kovin kylmä onneksi, aurinkokin paistoi ajoittain. Haurukin olisi varmaan tykännyt sprinttikisasta mutta sillä olisi mennyt hermo mätsärikehänlaidalla odotteluun. Tai lähinnä niihin muihin koiriin mutta kuitenkin. Ja kaikkein suurimpana esteenä, Hau ei oikein mahdu samaan autoon (tai planeetalle) vieraiden koirien kanssa mikä valitettavasti rajoittaa sen menemisiä aikatavalla kun meiltä ei sitä omaa autoa löydy.

Sunnuntaina olisi pääkaupunkiseudun dallulenkki mutta vaikka minä tykkäisin osallistua luulen että tuon tyyppisiin juttuihin Roo ei enää osallistu. Se on niin kovin valikoiva sen suhteen, millaisista koirista se tykkää ja yhteislenkeistä ei ikinä tiedä millaista porukkaa sinne tulee. Enkä nyt siis tarkoita mitään vihaisia tms. edes vaan vaikka ihan vaan normaaleita haukkuvia koiria tai koiria joiden leikkityyli on vain kovin erilainen kuin sen oma. Kyllähän Roo ihan kiltisti niitä sietää mutta etenkin nyt vähän vanhempana vääränlaiset koirat tekevät sen olon epämukavaksi. Ja olen aina ihmetellyt ihmisiä ketkä vie koiriaan koirapuistoon vaikka ne eivät siitä suuremmin tykkää (ja no, välillä ihan ylipäätään että kuka vie koiraansa niihin vaikka joskus tulee itsekin niissä käytyä). Se että koira ei ole aggressiivinen ei vielä tee siitä kaikkien seuraa rakastavaa otusta. Ja kaikille avoin yhteislenkki (koirat irti) on oikeastaan sama asia.

Ja kännykuvia, tässä oman vuoron odottelu-eleganssia. On se vaan niin kaunis?



Roon käsitys hampaiden tarkistamisesta :D

torstai 26. syyskuuta 2013

Vähän vähemmän mölli

Ai mikä hyppytekniikka?

Mutta jotenkin se este ylitettiin silti


Toinen möllitoko käytiin tänään. Tai siis eilen. Käveltiin paikanpäälle joten päätin ilmoittaa Roon kuitenkin alokkaaseen että saadaan paremmin vastinetta paikalle raahautumiselle :p En tajunnut että sää on jo ihan noin arktinen että puolet matkasta käveltiin aika rankassa lumisateessa o.O En sitten ollut ottanut Roolle mukaan villapaitaa, ainoastaan ohkaisen sadetakin. Parempi sekin kuin ei mitään toki mutta, kuten myöhemmin sai todeta, ei riittävä. Ja ihan kunnolla tosiaan pyrytti, eihän lumi kauaa maassa viihtynyt mutta esim. sillä aikaa kun puin Roolle sadetakkia siinä pyryn alkaessa, mun (hölmösti auki jätettyyn) reppuun oli ehtinyt kertyä jo aimo annos lunta.

Roon vanha hihna on jostain syystä alkanut ripsaantua ja oli jo puoliksi poikki joten mentiin ensiksi käväisemään Mustissa ja Mirrissä katselemassa taluttimia. Aikaisemmin olen aina tykännyt käyttää nahkataluttimia, ne on kestäviä ja mukavia kädessä, mutta Roolla olen tykännyt enemmän kankaisista ja mahdollisimman kevyistä ja taipuisista hihnoista. Ne on helpointa tunkea taskuun tai jonnekin kun ei Roo kuitenkaan ole koskaan kiinni... Päädyttiin johonkin Hurtan pyöreään, heijastavaan punostaluttimeen. Myyjä leikkasi siitä lipukkeet pois että saadaan se heti käyttöön ja kuittikin on kadonnut jonnekin joten sen tarkempia tietoja ei nyt ole. Se on monitoimitalutin joten se on selkeästi painavampi kuin Roon edellinen mutta olen monitoimihihnojen ystävä joten ehkä kestän sen painolisän. Ja on se kuitenkin kevyt noihin nahkaisiin verrattuna. Väri on harmahtavan vihreä, aikalailla samanvärinen kuin Roon talvitakki muunmuassa. Olisin halunnut ruskean tai edes mustan mutta ei ollut niin ihan sama. Mutta en tykkää tuosta väristä ja en tajua miksi varmaan puolet koiratarvikkeistani on sen värisiä. Siltikin neon pinkki olisi ehkä vähän liikaa herraskoiralle vaikka Roo usein pinkkiin pukeutuukin.

Uuden hihnan kanssa mentiin sitten hallille odottelemaan. MKKn halli on lämmittämätön ja voin sanoa että siellä oli kylmä! Pari viikkoa sitten olin siellä töissä mätsärissä ja aurinko lämmitti hallin metalliseiniä niin että siellä oli paahtavan kuuma mutta täytyy sanoa että se olisi voinut olla kivempi... Roollakin oli kylmä kun ei tehty mitään, odoteltiin vain. Ehkä siksi se oli tavallistakin levottomampi. Ja se sai M&Mstä siankorvan ja tiesi että se on repussa kun ajattelin antaa sen sille paikallamakuun palkaksi. Virhe! Roolle ei ikinä saa olla liian hyvää palkkaa koska sen aivot sulkeutuu. Pitäisihän mun tietää tämä mutta näköjään sitten en. Jospa sitä taas hetken muistaisi tämän jälkeen.

Tällainen tulosrivi saatiin tänään aikaiseksi (tuomarina sama Päivi Ekstrand)

Luoksepäästävyys 10 (Hyppäsi tuomaria päin ja yritti nuolla hänen naamaa. Ehkä jos joskus treenaisi tätäkin...)
Paikallamakuu 2 min 8 (Nosti kyynärpäät ylös melkein heti kun olin päässyt paikalleni seisomaan tai ehkä jopa kävelyn aikana, en ole ihan varma. Kyttäsi sitä reppuun jätettyä siankorvaa. Kun Roo vilkaisi minua tein sille käsimerkin jota käytän kaukoissa tarkoittamaan maahan menemistä ja Roo laski kyynärät. (Tuomari ei tainnut huomata käsimerkkiä.) Sen jälkeen olin ihan varma että se pysyy koska ei se olisi totellut jos se olisi aikeissa häippästä. Mutta haisteli tekonurmesta joka sentin jolle se vain ylsi liikkumatta (on sekin jotain, olisihan se voinut möyriä hajujen perässäkin) ja vinkui ihan alusta loppuun sen koko kaksi minuuttia. Ja kerran katseli aika pitkään vierustoveriaan mutta tällä kertaa sen ilme näytti siltä että se tosiaan vain katseli, ei siltä kuin viimeksi ja ehdottomasti parempi näin. Siirtyi perusasentoon ilman lupaa ja kyttäsi edelleen sitä hemmetin siankorvaa, jes. Ja sai sen siankorvansa tässä välissä.)
Seuraaminen kytkettynä 8 (Edisti tosi paljon ja kontakti oli paljon huonompi kuin Roolla yleensä, se selvästi mietiskeli edelleen jotain ihan muuta. Juoksuosuus oli huono mutta se yleensäkin on, Roo haluaa katsoa jalkoihinsa/eteensä juostessa eikä pidä hyvin kontaktia eikä paikkaa kun se keskittyy olemaan kompastumatta. Vasemmalle käännöksessä koira meni suoraan ja minä käännyin vaikka yritin hidastaa yms. että se tajuaisi. Roo korjasi tilanteen kiertämällä minut kuten täyskäännöksessä ja oli ihan sen näköinen että jes! hyvin pelastettu! kukaan ei niinku niin huomannu! Eipä.)
Seuraaminen taluttimetta 8 (Samanlainen kuin edellä paitsi nyt se teki siedettävän käännöksen vasemmalle mutta harhautui vähän toisessa täyskäännöksessä.)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9 (Hyvä muuten mutta jäi maahan melkein poikittain.)
Luoksetulo 8 (Minusta hyvä muuten mutta Roon mielestä perusasento on enempi sellainen suurpiirteinen 'istu jossain omistajan lähettyvillä' kuin mikään ihan sentilleen tietty piste. Tähän on tosipaljon kiinnitetty huomiota treeneissä mutta "tosipaikassa" Roo aina palaa tähän samaan vanhaan.)
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9½ (Tosi hyvä, puoli pistettä varmaan jostain vinoudesta Roon tuntien. Tää on Roon bravuri yleensä mutta luoksetulon stopin treenaaminen on vähän rikkonut sitä joten tehtiin pysäytyssulkeisia ennen meidän vuoroa koska niin just kandee tehdä. Kyllähän koira sen siinä viidessä minuutissa oppii. Ja oppi kanssa, parhaat pisteet näistä toisen puoliskon jutuista. Että silleen.)
Estehyppy 5 Möllivitonen ;) Este oli eri kuin mihin Roo on tuolla hallissa tottunut ja se taas ekalla käskyllä kiersi sen taakse ja kävi katsomassa mitä siellä on. Voi ********. Palasi sieltä sitten itsekseen takaisin jonka jälkeen pilkku poukkoili jotain ihan omiaan ja meinasi häipätä koko kehästä. Tein sitten valmistelut uudelleen, eli perusasennossa koskin sitä niskaan kuten aina ennen hyppyä ja pyysin sitä katsomaan estettä. Sen jälkeen ihan täydellinen suoritus. Tuomari totesi että tosi hieno, harmi vaan kun se ei tehnyt sitä sillä ekalla käskyllä...)
Kokonaisvaikutus 9 (Olinkohan mä vielä myrtsimpi kuin viimeksi vai olikohan Roo vaan tavallistakin levottomampi :D (Ei sitten tarvi ottaa tämänsuuntaisia kommentteja liian vakavasti, kiitos.))

Yhteensä: 162 / 200 Sijoitus: jaettu 3/6

Jos joku lukee tätä ketä tietää jotain :D niin pitääkö ekan koirakon siirtyä paikallamakuusta heti yksilöliikkeisiin ilman että saa käydä kääntymässä kehän ulkopuolella? Itse olen ollut eka vain Haurun virallisessa kokeessa jossa kuitenkin oli kaksi paikallamakuuryhmää joten siinä tuli meille odottelua kun ne tehtiin molemmat putkeen. Täällä tehtiin ensin yksi ryhmä + niiden yksilöliikkeet ja sitten vasta toinen puolisko joten kummallekaan "ekalle" ei jäänyt luppoaikaa. (Olisi voinut kysellä tuolla mutta en jotenkin enää muistanut sitten kun meidän suoritus oli ohi.)

Tällä kertaa Roo voitti lasisen tuikkukupin ja kaksi tuikkua ja oheistuotteena saatiin lakua ja koirien matkavesikuppi. Lahjoitettiin kynttiläpaketti äidilleni koska vaikka tykkään kynttilöistä en ole ihan varma että tykkään lasisista esineistä joita ei voi laittaa vitriiniin piiloon. Kun kissat, nuo pahuuden ilmentymät. Roo oli taas kovin suosittu, ainakin omasta mielestään siis, ja kaikki ihaili ja rakasti sitä. Eräs ihailijoista sanoi sillä olevan ihanan silkkinen turkki. Kuulemma se on myös tosi kaunis kun se on ruskea. Monen monituista ihmistä luuli että se on tosi nuori ja onpa se energinen/innokas/sekopää/jotain vastaavaa. Ja yksi ihmetteli että Roo taitaa olla aika pieni dalluksi. On se kai, tavallaan. Ei se mikään kääpiö minusta ole ja sitä ei edelleenkään ole kunnolla mitattu mutta tuskin se kovin paljoa yli 60 senttiä on joten löytyyhän noita isompiakin. Mutta hyvä vaan, ei sen tarvi yhtään isompi ollakaan.

Roo on (toivottavasti) ilmoitettu lauantaille Hyvinkäälle misseilemään ja juoksemaan. En tiedä, en ole kuullut mitään takaisin järjestäjistä. Että toivottavasti ollaan mukana, mulla on vähän traumoja kun yhteen juttuun meidän ilmo ei ollut tullutkaan ja jouduttiin sitten maksamaan muistaakseni euro enemmän :( Oli aika ikävää. Mutta joo. Rohanilla ei ole ikinä ollut näyttelyremmiä kaulassa, sen hampaita ei ole ikinä katsottu silleen "oikeesti" vaikka mulla onkin tapana kynsienleikkuun yhteydessä käydä aina koko koira läpi ja siihen kuuluu suun sisällön tsekkaus. Sitä ei ole ikinä seisotettu eikä se taatusti ole koskaan ravaillut ympyrää naama jonkun toisen koiran takapuolessa (kun mätsäreissä tuppaa olemaan vähän ahdasta). Varmaan menee hyvin, osaahan se tokon vuoksi seiso käskyn. Ja se juokseminen. Ehkä juoksee, ehkä tulee mammaa ikävä. Ehkä menisi syömään ruohoa. Ei voi ikinä tietää vaikka Roolla on niin voimakas saalisvietti että uskoisin sen tykkäävän vieheestä ainakin niin kauan kunnes se menee henkisen napanuoran ulottumattomiin. Eikä sekään välttämättä haittaa, lintujen perässä Roon estot (ja kuulo) ainakin kaikkoaa kummasti.

maanantai 23. syyskuuta 2013

Eroavaisuuksia


Rohanissa ja Haurussa on yksi tosi huomattava ero Haurun eduksi: Roolla ei ole tippaakaan sitkeyttä. Olen tainnut siitä mainita ennenkin, jos joku asia ei ekalla onnistu Rohan lakkaa tekemästä eikä luultavasti enää ikinä yritä samaa uudelleen. Kun ei se onnistu kuitenkaan. Hauru taas puree hampaat yhteen ja joko menee läpi harmaan kiven tai, jos kivi ei anna periksi, lyö päätään siihen kunnes pää halkeaa. Mutta molemmat ei poistu paikalta elävänä, se on varmaa.

Hauru nauttii haasteista, sen treeneissä pitää olla paljon vaihtelevuutta ja se pitää aina pitää ikäänkuin varpaillaan koska muuten Hau kyllästyy. Jos sen kanssa tekee aina samoja juttuja tekemisen taso laskee kuin lehmän häntä. Taas tätä samaa wanhaa, ketä kiinnostaa? Ei ainakaan Haurua. Rohan taas tekee paremmin mitä varmempi se on asiastaan. Sen kanssa voi tehdä sen saman harjoituksen uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ad nauseam ja se tekee aina paremmin ja innokkaammin koska se osaa sen. Mutta huom! ei saman treenin aikana.

Jos liikkeessä on jotain oikeasti vialla, Hauru kestää hinkkaamista (unohdetaan nyt ne motivaatio-ongelmat joita Haurulla esiintyy kyllästymisen ohella). Voidaan vääntää perusasentoa täydellisen suoraksi vaikka kuinka ja Hauru ei anna periksi ennenkuin se oikeasti onnistuu. Itseasiassa siltä pitääkin aina vaatia parasta, jos sen antaa yhtään laiskotella se valuu taas siihen samaan puolitehoiseen evvk meininkiin. Roon kanssa tehdään yleensä yksi, ehkä kaksi toistoa koska muuten se menee epävarmaksi. Kun jos Roo oli hyvä niin miksi me tehtäisiin sama uudelleen? Eli Roo teki jotain väärin joten Roo ei aio tehdä enää mitään.

Molempien koulutuksessa on omat hankaluutensa. Haurun kanssa pitää olla niin pahuksen tarkka, mustavalkoinen ja ikinä ei saa tehdä kompromisseja. Olematta kuitenkaan epäreilu. Sellainen sen kanssa pitää olla arjessakin, silloin se toimii parhaiten ja vaikuttaa tyytyväisimmältä. Roon kanssa pitää olla suurpiirteinen, siltä ei pidä odottaa sellaista mitä se ei osaa ja on parempi katsoa tiettyjä asioita läpi sormien kuin tehdä niistä numeroa. Ja olla itse parempi kouluttaja koska jos Roo tekee väärin se yleensä on ihan oma syy, asiaa ei ole selitetty sille tarpeeksi selkeästi.

Onhan Haurullekin toki opetettava ennen vaatimista, ei siltä sentään voi ihmeitä odottaa. Tai no voi mutta ei pidä tuudittautua siihen että kyllä se tajuaa itsekin, se on kai vaan koira kuitenkin. Ehkä. Mutta simppelinä esimerkkinä noudon loppuasento. Kun Haurulle on opetettu mitä tarkoittaa 'sivulle' ja mitä tarkoittaa 'pidä', voi sille antaa kapulan suuhun ja käskeä sen sivulle. Ei mitään ongelmaa. Rohanin kanssa se olisi ihan liikaa vaadittu. Kun eihän sille ole opetettu esim. että kapula suussa voi liikkua ja useampaa muuta välivaihetta. Joita jos alkaisi Haurulle opettaa, se pitäisi minua idioottina. (Ja niinhän se taitaa aika usein pitääkin, ei sen puoleen.)

Luultavasti siis Roon noudossa on se ongelma, että en ole osannut opettaa sitä Roolle tarpeeksi selkeästi. Sen vuoksi se on tehnyt virheitä eikä enää pidä noudon pitoharkoista kun sille on tullut niistä joskus huono fiilis ja nyt sille tulee huono fiilis jo siitä että asiaa edes sivutaan. Ja näin ollaankin sievästi oravanpyörässä. Jos Hauru tekee virheen, se vetää vyötä kireämmälle ja yrittää uudelleen. When going gets tough, the tough get going.

(Sitkautta ja epäonnistumisten sietoa voi toki kouluttaa ja on Roolle vähän sitä jo saatukin aikaan. Esim. jos se ei heti löydä heitettyä lelua se saattaa nykyään etsiä sitä hetken itse ennenkuin se häippää tekemään jotain muuta. Roolle iso juttu. En kuitenkaan usko että vaikka se eläisi 20 vuotiaaksi, siitä ikinä saisi kovin paljoa tuon kummempaa. Pehmeä mikä pehmeä.)

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Eläinlääkäripeli

Hoitona "päänpullistumaan" tässä pelissä (jossa ei oikeasti ole mudeja vaikka selkeästi pitäisi) on 50 sidettä jotka kiedotaan eläimen ympärille jolloin sitä alkaa kai nolottaa ja liiallinen ylpeys karisee. Olen niin monesti miettinyt että toimiskohan oikeasti mutta en ole vielä saanut aikaiseksi kokeilla.

Jos jotain vähän asiaakin pitäisi keksiä niin... Roon kanssa käytiin juoksulenkillä ja kyllä se aika hyvin vetää toisinaan, yhden pätkän se vaan ravaili vierellä sen näköisenä että oonko kiltti??? Oon??? Ku seuraan näin hyvin kerta :D Jep jep. Ja Hauru teki pallopaimennusta jossa se kuskasi palloa ihan minne sitä itseä huvitti ja viis veisasi siitä mitä mä yritän sille sanoa. Koska Hauru tietää parhaiten, ei tartte kuunnella muita. Että ihan tavallinen päivä tämäkin.

Niin joo ja Rohania on taas jonkin aikaa rapsututtanut. Ilmankosteus taitaa olla se syypää. Kaula on taas vaihteeksi vähän kapisen näköinen mutta kutina ei ole niin paha etteikö silti mentäisi tokoilemaan (ainakin näillä näkymin) ja jalkojen syöntiä ei ole esiintynyt. Eikä korvatulehdusta... vielä.

torstai 12. syyskuuta 2013

Pilkkutokoa

Meinasin ottaa kuvia Haurusta neulomassa mutta tietty alkoi sataa niin piti viedä paidan alku turvaan, joku toinen kerta sitten. (Pari mudia vielä niin voisi laittaa pystyyn hikipajan)

Suvin kommentin jälkeen aloin opettaa Rohanille hyppyä takaisinpäinkin. Aluksi Roosta koko ajatus oli ihan käsittämätön mutta Roon hyppy-ongelmien vuoksi sille on rakennettu niin iso motivaatio esteen ylittämiseen että se nykyään palkkaantuu itse hypystä joten hyvin nopeasti Roo huomasi että hyppy on tosiaan mahdollista suorittaa molempiin suuntiin ja saa tupla-hypyt! Nyt se jo oikein odottaa että saa hypätä uudelleen ja on vähän 'höh' jos tehdään alo tyylisesti. Höpsö.

Noin muutenkin Roolla on avoimen luokan liikkeet melkein kasassa. Seuruu ja jäävät on tietenkin "samat" kuin alossa. Kaukot on Roolla melko varmat, joskus se ei tiedä mitä liikettä ollaan tekemässä jolloin se saattaa omatoimisesti suorittaa mitä vaan paikallamakuusta luoksetuloon... Mutta Roon kanssa tuollaisiin juttuihin on aina mahdollisuus eikä sitä satu kaukoissa sen useammin kuin muissakaan liikkeissä. Luoksarin epävarmuus-ongelma on aikalailla ratkaistu ja se on tosi hieno stoppiin asti - toisessa puolikkaassa on ne samat ongelmat mitkä nyt on alokkaassakin eli huono perusasento ja yleisön viihdyttäminen minun seläntakana. Nouto on kaikkein heikoimmalla tolalla ja siihen tarvittaisiin edelleen jonkun ulkopuolisen apua mutta hyvänä päivänä se on tosi hyvä. Ja huonona tosi huono mutta yritetään ollaan lasi puoliksi täynnä tyyppejä ;)

Ylemmistä liikkeistä ei olekaan mitään tietoa. Esim. tunnaria ei olla enää treenattu kun en keksi miten saisin pilkun ymmärtämään että kyseisen liikkeen tarkoituksena ei ole silputa palikoita mahdollisimman pieneksi silpuksi mahdollisimman nopeasti...

Ruutua Roo on opiskellut aika epäsäännöllisesti enkä odota että se tuolla toisto-määrällä olisi mikään ruutumestari mutta tuntuu että se tajuaa idean ainakin jollain tasolla. Ruutu on Roon lempparia ja välillä jos ruutu on kentällä valmiina mistään ei meinaa tulla mitään kun Roo on menossa ruutuun. Noutokapulankin voi muuten viedä sinne... Irtoaminen vaan on aina Roolle ongelma, sillä on niin älyttömän lyhyt napanuora ja jos matkaa on liikaa Roo menee epävarmaksi ja hitaaksi. Mutta silloinkin se osaa hakeutua oikeaan paikkaan ja ehkä sitä itsevarmuutta reippaaseen irtoamiseenkin saadaan kaivettua jostain.

lauantai 7. syyskuuta 2013

Soramoto

Bobblehead-Dalmatian

Tänä aamuna yhden tutun kanssa jutellessa välähti! Tämän linkin takaa löytyy blogi jossa kerrotaan koiran kouluttamisesta syyllisyysvietin avulla eli Soramoto-menetelmästä. Sivusto on jo aika vanha (siksi en itsekään sitä muistanut ennenkuin tänään) joten monet varmaan tietääkin Soramotosta mutta siis siksi Rohania usein palkataan ennen varsinaista suoritusta. Kun se syyllisyysvietti!!! :D

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Mölli pilkku?


Haurun kanssa kun ollaan lähdössä jonnekin tekemään jotain (sopivan epämääräistä, eikö?), ei tehdä ainakaan viikkoon mitään erikoista. Usein se saa aamulla katsoa kun pakataan treenireppu tms. ja kerätä intoa 'ollaan menossa jonnekin!!!' mutta muuten ei edelleenkään tehdä mitään jolloin paikanpäällä se on sitten sopivassa mielentilassa tekemään jotain. Helppoa kuin heinänteko. (Joka ei kaiketi ole kauhean helppoa vaikka omakohtaista kokemusta ei aiheesta löydy.)

Mutta silloin kun käsissä on hurjaakin hurjempi dalmaatti-tykki ;P pitää panostaa vähän enemmän. Roon kanssa ei todellakaan pidetä mitään lepopäiviä, oteta rennosti, pidetä sitä autossa ennen h- hetkeä tms. Tai ainakin saa sitten syyttää itseään kun koira huutaa suoraa huutoa ja vetelee kunnareita pitkin maita ja mantuja...

Tänään käytiin Mäntsälän Koirakerhon järkkäämän Möllitoko-CUP:in ensimmäinen osakilpailu jonne olin ilmoittanut Romppaisen kaikkein helpoimpaan mölliluokkaan. (Koska siinä on vain minuutin paikallamakuu ja me tarvitaan kipeästi kisamaisessa tilanteessa onnistumisia. Yksilöliikkeillä ei sitten taas ole mitään väliä.) Siksipä normaalien aamupuuhien ja ulkoiluiden jälkeen lähdettiin pilkun kanssa ihan kahdestaan lenkille, käppäiltiin sellainen himpan vajaa 10 kilsaa aika reipasta vauhtia ja vähän herra kävi pulahtamassa järvessäkin. Kotona nostelin treenikamat pihalle ja tehtiin alokasluokka vähän vaikeutettuna läpi jonka jälkeen leikittiin hetki vielä frisbeellä. Sitten pilkku sai jäädä vähäksi aikaa pihalle puuhailemaan omiaan tai vaikka lepäilemään jos siltä tuntuisi. Juuri ennen lähtöä menin käymään naapurissa ja Roo tuli kanssa sisälle (ilman lupaa) ja riekkui Tarkkiksen kanssa ja kokeili kaikkia Tarkkiksen leluja ainakin kymmenen kertaa. Narupallo oli paras, ylläri?

Kisapaikalle saavuttaessa vähän leikittiin patukalla mutta Roota ei oikeen kiinnostanut kun oli JÄNNÄÄ!!! Joten tehtiin vaan perus-kuunteluharjoituksia ja sirutarkastuksen jälkeen mentiin tutkailemaan kisapaikkana olevaa hallia koska hallissa on aina niin ihania tuoksuja. Ja vähän lisää kuunteluharkkaa. Roo on kyllä aika kivasti sisäistänyt että kun pyydän siltä jotain niin nenää ei lasketa maahan, vapaalla saa sitten impata niin paljon kun sielu sietää. Jotain iloa siis kaikista niistä kerroista kun olen kylvänyt nameja maahan ennen treenejä :D (Huom! Ei siis oikeille koirakentille tms. paikkoihin tietenkään, kanssaharrastajat eivät arvosta tällaista toimintaa...) Ja sitten kun Roo vaikutti vähän rauhoittuneelta ja alkoi muistaa sellaisia normaaleja sääntöjä kuten älä vedä omistajan kättä irti, älä sinkoile kaiken liikkuvan perään, mitä näitä nyt on... annoin Roolle pallon jäystettäväksi ja odoteltiin omaa vuoroa. Onneksi eräs tietty toko-tuomari ei ollut näkemässä :D

Lopputuloksena kaikesta tästä säätämisestä saatiin tällaisia numeroita (selityksineen):

Luoksepäästävyys 10 (nousi seisomaan ja oli aika iloinen mutta ei sentään hyppinyt, ei olla tätä treenattu varmaan lähemmäs vuoteen...)
Paikallamakuu 1 min (etäisyys vapaa) 9 (otin ihan reippaasti etäisyyttä mutta oikea alo- mitta ei kyllä täyttynyt. Roo vinkui, siksi pisteen pudotus. Se myös haisteli maata, katseli vierustovereitaan, vinkui, katseli erästä toista ohjaajaa joka oli jäänyt hyvin lähelle ja vinkui. Luulen että jos joku olisi taas lähtenyt ensin niin Roo olisi kanssa. Kun sitten se ei hei oo Roon vika >( Mutta kun kanssakilpailijat eivät liikkuneet niin Rookin tyytyi kohtaloonsa ja jopa piti kontaktia minuun kuten sille possulle on treeneissä kyllä opetettu....)

Seuraaminen kytkettynä 9½ (Hyvä muuten mutta ensimmäisen suoran Roo oli vähän päiväkävelyllä, käännöksessä se skarppasi ja ikäänkuin tajusi että niin joo seuraamista! Yleensä annan sille käskyt aika kuuluvalla äänellä ja tuossa pidin volyymin aika pienellä kun oltiin hallissa ja ihmisten ilmoilla *tyhmä* joten voi olla että se ei oikestikaan heti hoksannut mitä tapahtuu vaikka toisaalta se on kehässä jatkuvasti käskyn alla ja liikkeiden siirtymätkin menee seuratessa joten... joo. Mutta tämän ekan käskyn jälkeen aloin puhua normaalisti ja Rookin oli paremmin hereillä.)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 (maahanmeno vähän vino niinkuin aina ja kun liikkeen aloituspaikalla irroitin remmin Roo lähti haistelemaan. Pitää treenata vähän, ei se mulla koskaan ole remmissä treeneissä niin eipä ole ollut tarvetta irrottaakaan sitä.)
Luoksetulo 9½ (Hyvä, perusasennosta lähti pojot mutta sekin oli hyvä Rohaniksi. Eikä tehnyt edes kunnaria mun selän takana vaikka pilkku lähti tulemaan sen näköisenä että pois alta risut ja männynkävyt... mutta jarrutti lähestyessään! Ihme!)
Hyppy 9½ (Jeeee!!!! Hyppy oli tosin aika matala minusta tai sitten olen vaan niin tottunut kun treeneissä hyppy on aina vähintään 70 cm, useimmiten korkeampi ja eihän Roolle niin korkeaa hyppyä tietenkään laiteta. Roo reagoi valmistelusanaan, uskalsin jäädä mielestäni hyvän kauas hypystä. Harmi kun ei ole videota mutta vastustin halua mennä "vähän lähemmäs kun sitten se ei voi missata sitä" ajattelua koska hemmetti se osaa sen käskyn ja liian lähelle meneminen EI tee siitä helpompaa. Älä siis ole ääliö. Puolikas piste lähti huonosta perusasennosta koska Roo.)
Kokonaisvaikutus 9½ (Puolikas piste pois koska ohjaaja ei näyttänyt iloiselta. En koskaan vapauta Roota liikkeiden välillä, kehun sitä ainoastaan suullisesti ja sitäkin melko pienesti ja yritän pitää itseni mahdollisimman "virallisena" jotta Rohan ei sinkoa avaruuteen kesken kaiken. Kuulemma voisin silti hymyillä edes :D Varmaan joo. Pitäisköhän treenata? Tuomarin mukaan ollaan kuitenkin ihan valmiita alokasluokkaan.)

Yhteensä: 133 / 140 Sijoitus: 1/4
Tuomari: Päivi Ekstrand

Vähänkö oon iloinen :D Ei se paikallamakuu nyt ihan paras ollut mutta pysyi kuitenkin. Jos me päästään seuraavaan osakilpailuun ajattelin ilmoittaa sen vieläkin mölliluokkaan ja jos se sittenkin pysyy niin ehkä vikalla kerralla repäisisi ja menisi ihan alokkaaseen :p Mutta katsotaan mietitään. Ai niin, Romppa valkkasi itselleen palkinnoksi sellaisen matonkuteista tehdyn vetolelun joka ei ainakaan vielä ole mennyt rikki vaikka vähän epäilin että kestääköhän se kotiin asti edes kun Roo kuritti sitä niin ankarasti :D

Roo oli koko päivän tosi iloisella tuulella (no Rohan) ja mukiloitsi ihmisiä ja kukaan tuskin olisi uskonut että sitä on yritetty väsyttää... Mutta kai me jatketaan tällä väsytyslinjalla, vaikka se ei nyt kovin seesteinen ole siltikään (jonkun koira makasi siellä reporankana... en ole ikinä, siis ikinä nähnyt Roota niin rentona) kyllä sen eron kuitenkin huomaa (ja kuulee) siihen Romppaan joka on juuri repäisty autosta. Ja on se vaan aina niin käsittämättömän magee pilkkutokoihme. Kunhan vaan joku taikoisi tuon yhden pikkupikkuprobleeman kadoksiin... ;)