lauantai 28. syyskuuta 2013

Lisää actionia Rompalle

Paikalla oli kuvaaja (tai varmasti useampikin) ja Roo oli osunut pariin kuvaan :)

Molemmat ylläolevat kuvat ottanut Marika Hukari

Rohanin sprinttijuoksukilpailu oli siis tänään ja ihan kivastihan se meni. Rohan juoksi koko matkan vieheen perässä, veti vieheellä uukkarin ja tuli täysiä takaisin minun luo. Juostiin yhdessä takaisin vieheen luo jolloin Roo vielä tappoi sen, kyllähän Roolle aina leikkiminen kelpaa kunhan oli varmistettu että minä en katoa minnekään. Roon ajaksi tuli 8.57 jolla se tuli isoissa koirissa sijalle 9/26 ja matka siis 80 metriä, luulisin. Pienellä harjoittelulla pilkku pääsisi kyllä kovempaakin, sillä oli vähän sellainen häh mitä me täällä tehään?? Ai mikä tuolla menee, meen kattoon! Ai se oli joku lelu, mihis se omistaja unohtukaan??? meininki  ja asenne olisi todennäköisesti eri jos se ymmärtäisi homman idean kunnolla.

Osallistuttiin sitten mätsäriinkin ihan huvin ja urheilun vuoksi :D Etukäteen vähän pelkäsin että mitähän siitä tulee kun Rohania pitäisi viedä jossain nirunarussa. Onhan se osittain varsin hyvin koulutettu että sinänsä sen kanssa nyt ei mitään kauheaa pitäisi tapahtua mutta toisilta osin se on kuitenkin saanut kasvaa ihan pellossa. Vaan eipä tarvinnut huolehtia, Rohan esiintyi melkein kuin vanha tekijä. Se seisoi hienosti mutta asetellahan sitä ei voi vaikka dallut pitäisi kaiketi esittää takajalat taakse ojennettuina ja pilkku ravasi useamman askeleen mitä se laukkasi tai hyppi. Tokokoira Rohan tietenkin piti katsekontaktia (eli oli mielestään tekemässä jotain tosi hämmentävää seurauskaaviota) juostessa mikä ei ehkä näyttelyissä ole kovin hyvä tapa mutta on juuri mitä sille on opetettu. Tuomarin (Marja Vaitinen, kennel Okawe) mielestä Roolla on tosi hyvä eturinta, reisiäkin kehuttiin ja kuulemma Rohan on tosi hyvässä lihaskunnossa ja vaikka se ei ole kovin iso tai muutenkaan massava se on tosi tiukka paketti. Sietäisi ollakin kun niin paljon liikkuu :p Saatiin punainen nauha, ei sijoituttu.

Ihan hauska päivä eikä ollut edes kovin kylmä onneksi, aurinkokin paistoi ajoittain. Haurukin olisi varmaan tykännyt sprinttikisasta mutta sillä olisi mennyt hermo mätsärikehänlaidalla odotteluun. Tai lähinnä niihin muihin koiriin mutta kuitenkin. Ja kaikkein suurimpana esteenä, Hau ei oikein mahdu samaan autoon (tai planeetalle) vieraiden koirien kanssa mikä valitettavasti rajoittaa sen menemisiä aikatavalla kun meiltä ei sitä omaa autoa löydy.

Sunnuntaina olisi pääkaupunkiseudun dallulenkki mutta vaikka minä tykkäisin osallistua luulen että tuon tyyppisiin juttuihin Roo ei enää osallistu. Se on niin kovin valikoiva sen suhteen, millaisista koirista se tykkää ja yhteislenkeistä ei ikinä tiedä millaista porukkaa sinne tulee. Enkä nyt siis tarkoita mitään vihaisia tms. edes vaan vaikka ihan vaan normaaleita haukkuvia koiria tai koiria joiden leikkityyli on vain kovin erilainen kuin sen oma. Kyllähän Roo ihan kiltisti niitä sietää mutta etenkin nyt vähän vanhempana vääränlaiset koirat tekevät sen olon epämukavaksi. Ja olen aina ihmetellyt ihmisiä ketkä vie koiriaan koirapuistoon vaikka ne eivät siitä suuremmin tykkää (ja no, välillä ihan ylipäätään että kuka vie koiraansa niihin vaikka joskus tulee itsekin niissä käytyä). Se että koira ei ole aggressiivinen ei vielä tee siitä kaikkien seuraa rakastavaa otusta. Ja kaikille avoin yhteislenkki (koirat irti) on oikeastaan sama asia.

Ja kännykuvia, tässä oman vuoron odottelu-eleganssia. On se vaan niin kaunis?



Roon käsitys hampaiden tarkistamisesta :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti