keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Mölli pilkku?


Haurun kanssa kun ollaan lähdössä jonnekin tekemään jotain (sopivan epämääräistä, eikö?), ei tehdä ainakaan viikkoon mitään erikoista. Usein se saa aamulla katsoa kun pakataan treenireppu tms. ja kerätä intoa 'ollaan menossa jonnekin!!!' mutta muuten ei edelleenkään tehdä mitään jolloin paikanpäällä se on sitten sopivassa mielentilassa tekemään jotain. Helppoa kuin heinänteko. (Joka ei kaiketi ole kauhean helppoa vaikka omakohtaista kokemusta ei aiheesta löydy.)

Mutta silloin kun käsissä on hurjaakin hurjempi dalmaatti-tykki ;P pitää panostaa vähän enemmän. Roon kanssa ei todellakaan pidetä mitään lepopäiviä, oteta rennosti, pidetä sitä autossa ennen h- hetkeä tms. Tai ainakin saa sitten syyttää itseään kun koira huutaa suoraa huutoa ja vetelee kunnareita pitkin maita ja mantuja...

Tänään käytiin Mäntsälän Koirakerhon järkkäämän Möllitoko-CUP:in ensimmäinen osakilpailu jonne olin ilmoittanut Romppaisen kaikkein helpoimpaan mölliluokkaan. (Koska siinä on vain minuutin paikallamakuu ja me tarvitaan kipeästi kisamaisessa tilanteessa onnistumisia. Yksilöliikkeillä ei sitten taas ole mitään väliä.) Siksipä normaalien aamupuuhien ja ulkoiluiden jälkeen lähdettiin pilkun kanssa ihan kahdestaan lenkille, käppäiltiin sellainen himpan vajaa 10 kilsaa aika reipasta vauhtia ja vähän herra kävi pulahtamassa järvessäkin. Kotona nostelin treenikamat pihalle ja tehtiin alokasluokka vähän vaikeutettuna läpi jonka jälkeen leikittiin hetki vielä frisbeellä. Sitten pilkku sai jäädä vähäksi aikaa pihalle puuhailemaan omiaan tai vaikka lepäilemään jos siltä tuntuisi. Juuri ennen lähtöä menin käymään naapurissa ja Roo tuli kanssa sisälle (ilman lupaa) ja riekkui Tarkkiksen kanssa ja kokeili kaikkia Tarkkiksen leluja ainakin kymmenen kertaa. Narupallo oli paras, ylläri?

Kisapaikalle saavuttaessa vähän leikittiin patukalla mutta Roota ei oikeen kiinnostanut kun oli JÄNNÄÄ!!! Joten tehtiin vaan perus-kuunteluharjoituksia ja sirutarkastuksen jälkeen mentiin tutkailemaan kisapaikkana olevaa hallia koska hallissa on aina niin ihania tuoksuja. Ja vähän lisää kuunteluharkkaa. Roo on kyllä aika kivasti sisäistänyt että kun pyydän siltä jotain niin nenää ei lasketa maahan, vapaalla saa sitten impata niin paljon kun sielu sietää. Jotain iloa siis kaikista niistä kerroista kun olen kylvänyt nameja maahan ennen treenejä :D (Huom! Ei siis oikeille koirakentille tms. paikkoihin tietenkään, kanssaharrastajat eivät arvosta tällaista toimintaa...) Ja sitten kun Roo vaikutti vähän rauhoittuneelta ja alkoi muistaa sellaisia normaaleja sääntöjä kuten älä vedä omistajan kättä irti, älä sinkoile kaiken liikkuvan perään, mitä näitä nyt on... annoin Roolle pallon jäystettäväksi ja odoteltiin omaa vuoroa. Onneksi eräs tietty toko-tuomari ei ollut näkemässä :D

Lopputuloksena kaikesta tästä säätämisestä saatiin tällaisia numeroita (selityksineen):

Luoksepäästävyys 10 (nousi seisomaan ja oli aika iloinen mutta ei sentään hyppinyt, ei olla tätä treenattu varmaan lähemmäs vuoteen...)
Paikallamakuu 1 min (etäisyys vapaa) 9 (otin ihan reippaasti etäisyyttä mutta oikea alo- mitta ei kyllä täyttynyt. Roo vinkui, siksi pisteen pudotus. Se myös haisteli maata, katseli vierustovereitaan, vinkui, katseli erästä toista ohjaajaa joka oli jäänyt hyvin lähelle ja vinkui. Luulen että jos joku olisi taas lähtenyt ensin niin Roo olisi kanssa. Kun sitten se ei hei oo Roon vika >( Mutta kun kanssakilpailijat eivät liikkuneet niin Rookin tyytyi kohtaloonsa ja jopa piti kontaktia minuun kuten sille possulle on treeneissä kyllä opetettu....)

Seuraaminen kytkettynä 9½ (Hyvä muuten mutta ensimmäisen suoran Roo oli vähän päiväkävelyllä, käännöksessä se skarppasi ja ikäänkuin tajusi että niin joo seuraamista! Yleensä annan sille käskyt aika kuuluvalla äänellä ja tuossa pidin volyymin aika pienellä kun oltiin hallissa ja ihmisten ilmoilla *tyhmä* joten voi olla että se ei oikestikaan heti hoksannut mitä tapahtuu vaikka toisaalta se on kehässä jatkuvasti käskyn alla ja liikkeiden siirtymätkin menee seuratessa joten... joo. Mutta tämän ekan käskyn jälkeen aloin puhua normaalisti ja Rookin oli paremmin hereillä.)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 (maahanmeno vähän vino niinkuin aina ja kun liikkeen aloituspaikalla irroitin remmin Roo lähti haistelemaan. Pitää treenata vähän, ei se mulla koskaan ole remmissä treeneissä niin eipä ole ollut tarvetta irrottaakaan sitä.)
Luoksetulo 9½ (Hyvä, perusasennosta lähti pojot mutta sekin oli hyvä Rohaniksi. Eikä tehnyt edes kunnaria mun selän takana vaikka pilkku lähti tulemaan sen näköisenä että pois alta risut ja männynkävyt... mutta jarrutti lähestyessään! Ihme!)
Hyppy 9½ (Jeeee!!!! Hyppy oli tosin aika matala minusta tai sitten olen vaan niin tottunut kun treeneissä hyppy on aina vähintään 70 cm, useimmiten korkeampi ja eihän Roolle niin korkeaa hyppyä tietenkään laiteta. Roo reagoi valmistelusanaan, uskalsin jäädä mielestäni hyvän kauas hypystä. Harmi kun ei ole videota mutta vastustin halua mennä "vähän lähemmäs kun sitten se ei voi missata sitä" ajattelua koska hemmetti se osaa sen käskyn ja liian lähelle meneminen EI tee siitä helpompaa. Älä siis ole ääliö. Puolikas piste lähti huonosta perusasennosta koska Roo.)
Kokonaisvaikutus 9½ (Puolikas piste pois koska ohjaaja ei näyttänyt iloiselta. En koskaan vapauta Roota liikkeiden välillä, kehun sitä ainoastaan suullisesti ja sitäkin melko pienesti ja yritän pitää itseni mahdollisimman "virallisena" jotta Rohan ei sinkoa avaruuteen kesken kaiken. Kuulemma voisin silti hymyillä edes :D Varmaan joo. Pitäisköhän treenata? Tuomarin mukaan ollaan kuitenkin ihan valmiita alokasluokkaan.)

Yhteensä: 133 / 140 Sijoitus: 1/4
Tuomari: Päivi Ekstrand

Vähänkö oon iloinen :D Ei se paikallamakuu nyt ihan paras ollut mutta pysyi kuitenkin. Jos me päästään seuraavaan osakilpailuun ajattelin ilmoittaa sen vieläkin mölliluokkaan ja jos se sittenkin pysyy niin ehkä vikalla kerralla repäisisi ja menisi ihan alokkaaseen :p Mutta katsotaan mietitään. Ai niin, Romppa valkkasi itselleen palkinnoksi sellaisen matonkuteista tehdyn vetolelun joka ei ainakaan vielä ole mennyt rikki vaikka vähän epäilin että kestääköhän se kotiin asti edes kun Roo kuritti sitä niin ankarasti :D

Roo oli koko päivän tosi iloisella tuulella (no Rohan) ja mukiloitsi ihmisiä ja kukaan tuskin olisi uskonut että sitä on yritetty väsyttää... Mutta kai me jatketaan tällä väsytyslinjalla, vaikka se ei nyt kovin seesteinen ole siltikään (jonkun koira makasi siellä reporankana... en ole ikinä, siis ikinä nähnyt Roota niin rentona) kyllä sen eron kuitenkin huomaa (ja kuulee) siihen Romppaan joka on juuri repäisty autosta. Ja on se vaan aina niin käsittämättömän magee pilkkutokoihme. Kunhan vaan joku taikoisi tuon yhden pikkupikkuprobleeman kadoksiin... ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti