maanantai 14. lokakuuta 2013

Älä lähde vieraan matkaan!



Romppaisen kanssa lenkillä meitä vastaan tuli nainen vaalean, pörheän ja isohkon koiran kanssa joka koetti kovasti vetää meitä päin. Nainen kertoi koiran olevan ihan kiltti ja vasta pentu joten laskin Roon remmistä moikkaamaan sitä. Kävi ilmi että koira oli malamuutti-laika risteytys, noin puolivuotias ja nimeltään Rupert (tai ainakin suunnilleen noin, mun muistilla en mene vannomaan näitä faktoiksi). Nainen ei uskaltanut tuossa tiellä laskea Ruuperttia irti vaikka olisi halunnut. Oltiin sopivasti kyseisessä risteyksessä joten ehdotin että mentäisiin kävelemään viereistä pikkutietä jonka varrella ei juuri muuta ole kuin metsää ja peltoa. Näin tehtiinkin ja Roo (jonka lausun Ruu) ja Rupert tulivat varsin hyvin toimeen. Rupert oli riehakkaampi ja ehkä myös massavampi kuin Roo ja Roo oli liian kiltillä tuulella sanoakseen mitään vaikka Rupert ajoittain taklasi pilkun aika mojovasti mutta ei sen käytös niin "pahaa" ollut että Roo olisi siitä pahemmin häiriintynyt (ja siksi se ei varmaan mitä sanonutkaan kun kyllä se halutessaan osaa laittaa pennut ojennukseen). Muuten(kin) kakarakoira oli juuri sellainen vilkas vähän tuhmeliini millaisista tykkään, ihana! Roolla ja Rupertilla oli muutakin yhteistä kuin luonne ja nimi, molemmat on mm. leikattu suolitukoksen takia! Näistä ja monista muista asioista riitti meillä kaksijalkaisilla juttua koirien juoksennellessa keskenään.

Suunnilleen tämä lenkki meidän piti mennä, huomaa pituus vajaa 4 km

Rupertin emäntä oli paikallisia ja ilmeisesti tunsi alueen periaatteessa paremmin kuin minä mutta ei tiennyt tuota kyseistä lenkkiä. Itse olen kävellyt tuon saman kiekan monia monia kertoja joten ei se ole mikään ongelma. Näin siis kuvittelin. Mutta kun tie vain jatkui aloin olemaan aika epäileväisellä kannalla, ollaan varmaan kävelty jotenkin väärin. Ei tämä nyt näin pitkä lenkki ole! Koska olin ajatellut vain käydä Roon kanssa pienen lenkin ei minulla ollut puhelinta mukana, se oli laturissa täällä kotona kun en mä nyt sitä varmaan noin lyhkäsellä reissulla tarvitse. Kerroin epäilyksistäni toki lenkkikaverillekin mutta hän oli sitä mieltä että ollaan käännytty joka risteyksestä vasempaan kuten pitäisi ja ei voida olla eksytty, nämä metsänhoitotiet vaan tuntuu pitkiltä. Periaatteessa olin samaa mieltä paitsi kun tuo lenkki ei vaan ole noin pitkä niin hieman epäileväisellä mielellä jatkettiin eteenpäin.

Lopulta kun tie alkoi kääntyä ihan väärään suuntaan lenkkikaverini otti esiin puhelimen ja katsottiin karttasovelluksesta missä ollaan. Ihanaa että hänellä sentään oli gepsi matkassa kun kotona latautumassa se on hieman hyödytön. Oltiinkin sitten "vähän" eksytty eikä käännytty vikasta risteyksestä ollenkaan. En ymmärrä miten se on mahdollista koska hei ei kai risteyksestä voi kävellä ohi sitä näkemättä, etenkin kun olen kävellyt tuon saman niin monesti ennenkin. Mutta ilmeisesti ollaan puhua pälätetty niin tiiviisti että näin oli päässyt käymään, ei tuolle muutakaan selitystä ole. Vähän aikaa ihmeteltiin karttaa joka kertoi meidän olevan hornan kuusessa ja mietittiin että aikas noloa jos joudutaan soittamaan apua. Ollaan sentään kummallekin ihan tutussa metsässä eikä olla edes poistuttu tieltä xD Lopulta päätin että olisi parasta oikaista metsän poikki läheiselle vähän isommalle tielle koska jos aletaan navigoida noita pikkuteitä päädytään pian Sulkavalle oli gps apuna tai ei. Ja lenkkikaverini huomautti että jos poistutaan tieltä ja eksytään metsään se on paljon vähemmän noloa kuin eksyä tiellä! Joten tuumasta toimeen.

Metsä-osuus meni aika hyvin, tämän päiväisen jälkeen minun ei pidä enää ikinä sanoa osaavani mitään reittejä tai muutenkaan suunnistaa mutta kun yleensä osaan ja olen aika hyvä lukemaan karttaakin. Harmi vain että hetkeä ennenkuin kartan mukaan oltiin tulossa tielle tultiin ilmeisesti johonkin oudolle katvealueelle koska puhelin lakkasi toimimasta (ja akku ei ollut loppu, puhelin alkoi taas myöhemmin toimia). No, tultiin jollekin suunnilleen kinttupolulle ja vähän mietittiin että tämäkö on nyt sitten ihan nimetty, vähän isompi tie vai??? Mutta ei muu auttanut kun valita suunta jonka pitäisi olla kotiin ja lähteä kävelemään. Pian näkyviin tulikin traktori pellolla ja kohtapiakkoin jopa talo ja tie alkoi kasvaa. Jes! Aika iloisia oltiin kun tultiin postilaatikolle ja nimi laatikossa oli sellainen jonka lenkkikaverini tunnisti ja jonka hän tiesi asuvan sen tien varrella mihin oltiin pyrittykin. Kaikkea kanssa :D

Vielä enempi suunnilleen se mitä todellisuudessa käveltiin, pituutta yli 10 km...

Koirilla oli kivaa ja ei tuo minua haitannut mutta aika noloa eksyä juuri silloin kun toimii oppaana jollekin ihan tuntemattomalle ihmiselle. Kaikki ei välttämättä ole tottuneet maratonlenkkeihin ja ihmisillä saattaa jopa olla jotain tekemistäkin suunniteltuna metsään eksymisen sijasta... Noinkohan hän enää ikinä uskaltaa lähteä metsään vieraan kanssa. Toki toisaalta ehkä ihan hyväkin :P Mutta joo, sori ja toivottavasti ei ollut ihan kauhea koettelemus :D Meillä Roon kanssa oli aika kivaa :) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti