maanantai 7. lokakuuta 2013

Arjen sankarit

Lisää kuvia Hyvinkään koirapäivästä, Roo sprinttiradalla Miika Ojamon ikuistamana. Korvat ainakin juoksee ihan täysiä :D



Tosi laiskasti ollaan tehty mitään vaikka pitäisi oikeasti vielä vähän treenailla ennenkuin taas jäädään pakosta pienimuotoiselle talvitauolle. (Tehdään me talvellakin juttuja sisällä mutta se on kuitenkin sellaista puuhastelua.) Ja pitäisi ottaa kamera ja kuvata vähän syksykuvia kun ulkona on keltaista. Jos jaksaisi.

Lenkkeilty sentään on ja on se ilo huomata että nuo piskit on ihan toimivia arjessa. Haurun kanssa joskus tuskailin ettei siitä varmaan ikinä tule sellaista rentoa lenkkikaveria kuin esim. Max. Eikä se nyt pomminvarma ole edelleenkään mutta ei sen kanssa tarvitse myöskään olla jatkuvassa hälytysvalmiudessa. Se on monta kertaa tässä muutaman kuukauden aikana osoittanut tietävänsä miten minä haluan sen käyttäytyvän ja toiminut haasteellisissa ja yllättävissä tilanteissa koulutuksensa mukaisesti, herrasta on saanut olla tosi ylpeä. Ei tarvitsisi aina pelätä pahinta, kyllä se osaa! Sanottakoon että vaikka olen sen kanssa selkeästi vähän ylivarovainen mieluummin niinpäin kuin että pääsee tapahtumaan mitään vahinkoja. Mutta vähän voi välillä rentoutua ja luottaa että se on oikeasti aika fiksu ja hieno pikkupiski. Ja Hau on siis pikkupiski koska se on niin kauhean söpö ja kauhean pikkuinen melkein 20 kiloinen jättiläiskääpiö... Doggit on ehkä vähän vaikuttaneet mun käsitykseen koirien kokoluokista. Mutta on se edelleen ainoa mun koirista joka mahtuu syliin (mutta ei ainoa joka tunkee syliin mahtumisesta välittämättä).

Ja Rompan kanssa olin tosi iloinen kun oltiin lenkillä kaverikoiran kanssa. Roo oli ainoana irti ja sillä oli keppi jonka kanssa se hääräsi meidän ympärillä hiljaisella metsätiellä. Auton tullessa se tuli heti keppinsä kanssa sivulle ja kulki siinä kunnes sai taas luvan lähteä rallattelemaan :D Tuli niin elävästi mieleen eräs kerta kun se (melkein penikkana vielä) oli löytänyt kepin eikä antanut itseään kiinni joten jouduin seisomaan jossain heinäpellolla ties kuinka kauan katselemassa kun dalmaatti pitää omaa kivaa. Tuossa tilanteessa kun oli ihan turha tehdä mitään muuta kuin odottaa että pilkku kyllästyy ja tulee luokse vapaaehtoisesti, siinä ei paljon käskyt painaneet ja joku hippaleikkihän nyt on ihan silkkaa typeryyttä (vaikka joskus siihenkin on tullut sen kanssa sorruttua). Ja nyt se tulee aarteen kanssa luokse vaikka ympärillä on muita koiria ja luottaa siihen että aarretta ei kukaan varasta. Toisinaan saatetaan tehdä vaihtari vaikka johonkin herkkuun mutta sekin on OK sen mielestä. Kaikesta sitä tuleekin iloinen mieli :D

1 kommentti:

  1. Olet kyllä oikeassa Haurusta. Eilen Hauru pääsi "vahingossa" takapihalle. Joku oli jättänyt sinne tyhjän koiranruokasäkin (mrr..),jota Tardis katsoi asiakseen puolustaa Haulta. Vaikka Tardis, kielloista huolimatta, kävi melkein kiinni Hauruun, Hau vain tyynesti poistui tilanteesta. Muistan kyllä ajan, jolloin tuosta olisi varmasti seurannut raju tappelu. Minäkin olen todella ylpeä Hausta!!

    VastaaPoista