torstai 27. helmikuuta 2014

Jatketaan samalla linjalla

Haurulle kuului taas muutama päivä tällaista

Eläinrääkkäystä!

Eräs avulias puu oli kasvattanut oksan aidan päälle niin että se taivutti tuota meidän väliaitaa. Ei kovin paljoa mutta kuitenkin sen verran että yksi vapaudenkaipuinen mudi pääsi kapuamaan siitä yli. Harmi vain että herra nähtiin ikkunasta hengailevan väärällä puolella pihaa ja joutui narun jatkeeksi :p

Onneksi vankeutta ei kestänyt kovin kauaa, käytiin ostamassa uutta aitaa ja enemmän tukipuita ja mutiainen on taas pysynyt siellä missä pitääkin. Vaikka vankeutta sekin on Haurusta, vaklasin sitä ikkunasta kun se pääsi pihalle ekan kerran mukamas valvomatta ja kikkura kävi heti ensiksi tarkastamassa aidan tilanteen. Ja valitettavasti totesi ettei siitä enää pääse yli, pitää keksiä jotain muuta. Eiköhän se silti mieluummin valitse tuon aidatun pihan kuin juoksunarun :D (Ja juoksunarun ennemmin kuin sisällä olemisen.) Se osaa onneksi olla tosi fiksusti tuossa narussa, ei riuhdo tms. vaan tajuaa tilanteensa ja tyytyy siihen. Haasteellista oli vain saada asennettua ja säädettyä vaijerit kunnolla yhden ihmisen voimin (koska kyseinen rakennelma otettiin tarpeettomana alas vähän aikaa sen edellisen "alle kaksimetriset aidat eivät pidättele mudia" episodin jälkeen) ja löytää jostain Haun valjaat joita ei ole myöskään tarvittu pitkään aikaan.

Jos on hölmö eikä voi pysyä aidoissa jotka on täysin riittävät kaikille muille meidän + naapurin koirille niin lisärakennelmat sopii sitten maksaa omasta budjetista ;) Olen jo pidempään haikaillut Rompalle Buster Dog Maze kippoa mutta yllättävä piheys on iskenyt, se on minusta melko hintava. Mutta Haurun aita on huomattavasti kalliimpi joten samalla reissulla käytiin hakemassa Roolle labyrintti. Ihan loogista.

Muutamia kertoja Roo on jo tuota kokeillut ja se toimii sille todella hyvin, joskin se on osoittautunut vaikeammaksi kuin etukäteen ajattelin. Roo ei mielestäni ole niin tyhmä etteikö se pystyisi tuota selvittämään mutta ilmeisesti se, että siellä on ruokaa mutta SITÄ EI SAAAAARGHHH!!! aiheuttaa aivojen totaalisen sulkeutumisen. Paitsi ekalla kerralla hetken aikaa sokkelon parissa aherrettuaan se otti tassulla kiinni toisesta reunasta ja kippasi koko hökötyksen siististi nurin :D Aah, näin tämä toimii! Mutta minä tietenkin tylsänä ihmisenä kielsin moisen huijaamisen. Saa Roo sen lopulta tyhjennettyä ihan vain sitkeän yrittämisen ansiosta vaikka tyylinä onkin raivokas namien työntely sinne sun tänne ja takas tuonne ilman mitään järjen hiventäkään. Ja tärkeintä kai on että kivaa tuntuu olevan, häntä heiluu kokoajan ja pilkku ymmärtää jo innostua kun tartun kuppiin. Hauru ei ole sitä vielä testannut, luulen että sille se on ihan lasten leikkiä. Olettaen ettei Hau pysty onkimaan nameja sieltä kielellään ihan noin vain jolloin se on sitäkin helpompaa... Nähtäväksi jää. Pakko muuten mainita, Mazen paketissa lukee 'sopii lähes kaikille koirille ja roduille (n. 5 - 30 kg)' :D Sanoisin että tuo kokomääritelmä rajaa jo aika ison osan rotuja pois, ihan jo näistä minun pojista Romppa on siinä ja siinä onko se yli 30 kiloa ja Makkara ainakin on ;p Nauratti kun on tällainen isompien koirien harrastaja. Mutta oikeasti se on siis ainakin Rohanille ollut tosi kiva ja vissiin ihan hintansa arvoinen. Ja joskus jos se oppii tyhjentämään sen nopeammin se toimii kuitenkin syömistä hidastavana ruokakuppina, toisin kuin nuo muut älypelit jotka lähinnä vaan kerää pölyä sen jälkeen kun ne on opittu tyhjentämään nopeammin kuin mitä minulla kestää täyttää ne.

tiistai 25. helmikuuta 2014

Sisäinen villieläin iskee jälleen


Oli otettava kännyllä kuva kun Roo nukkui niin söpön näköisenä. Ja hei, se nukkuu! Tätä ei ihan aina pääsekään todistamaan, oletettavasti Roo nukkuu silloin kun en ole kotona ja/tai olen itsekin nukkumassa. Koska kyllähän sen täytyy joskus nukkua... kai?

Sitten aamupalalla söpöstä dalmaatista kuoriutui sen sisäinen petoeläin kun päätin laittaa pizzan jämät jakoon. Välillä pääsee yllättämään miten kiltti ja hyväkäytöksinen* koira muuttuu kuin napista painamalla ihan toiseksi otukseksi kun näkyvissä on ruokaa vaikka eka kertahan tämä ei todella ole. Minulta meni melkein sormi(a) ja Maxilta melkein pää mutta onneksi minulla on nopeat refleksit ja Maxilla pitkä ja paksu turkki. Ja seuraavaksi pidetään jonkunsortin "boot camp" sopivasta ja ei-sopivasta käytöksestä herkkujen jako tilanteissa. Hauru ja Max varmaan kiittää ;) En nimittäin kovin usein anna noille mitään ylimääräistä, melkein kaikki ruoka tulee koulutuspalkkana ja loput ruokakupista tai aktivointileluista. Ei siis sinänsä mikään ihme että pilkku ei oikein osaa. Samalla voisi ehkä treenata soveliasta tapaa ottaa ruokaa ihmisen kädestä.... koska Roo meinaa helposti viedä käden mukanaan silloinkin kun se ei ole tuossa mielentilassa. Johtunee siitä että useimmiten heitän sille kaikki jutut koska se on vaan niin kätevää, ei tule käsi kuolaiseksi yms. Ja kieltämättä osittain koska niin saa pitää kaikki sormetkin... eli ongelman välttelyä.

Muuten Roon ruokaan liittyvä aggressiivisuus on onneksi hyvin hallinnassa. Se tietää että meidän perheessä koirilla ei ole mitään asiaa toistensa kupeille joten niistä on turha tapella. Itseasiassa se ei millään tavalla puolusta kuppiaan vaan luottaa siihen että vaikka joku (eli Max jolta ei löydy minkäänlaista tilannetajua) tulisi norkoilemaan lähistölle siitä ei tarvitse välittää. Sama asia pätee luihin ja edes lihaisista luista ei tule mitään riitaa koska toisten suusta ei oteta. Jos luun selkeästi hylkää, sen myös menettää, meillä ei käy mikään sellainen että sitä luuta "varataan" jostain metrien päästä, ja tämäkin on kaikille selkeää. Minun kädessä tai esim. pöydällä olevat asiat on minun ja vain minun. Missään näissä tilanteissa ei ole muistaakseni ollut mitään ongelmia sitten ihan alkuaikojen. Voisihan sitä paljon huonomminkin asiat olla, edellisen ruoka-aggressiivisen koirani (Ambara) kanssa en päässyt näin hyvään tilanteeseen joten ehkä omat taidot on kehittyneet. Vaikkei Ambarakaan mikään katastrofi ollut.

* Roolla on kyllä paljon tapoja joista muut ihmiset ei varmasti tykkää mutta ne on sellaisia jotka minä hyväksyn tai en ainakaan jaksa kouluttaa paremmin. Roo on niin tottelevainen ja kiltti että se saa minun puolestani olla myös vallaton ja "tuhma". Ja muiden ei tarvitse sen kanssa elää joten näillä mennään.

torstai 6. helmikuuta 2014

Vieraileva tähti

Valo, kuvausinto ja siedettävät pakkaset (että näpit ei heti jäädy) ei ole oikein kohdanneet joten pojista ei ole pahemmin kuvia otettu. Mutta äitini basenji Tardis pääsi käväisemään kameran edessä joten laitetaan kuvia siitä. Tarkkis ei yleensä ole kovin kiva kuvattava mutta sitä ällöttää vaatteiden pitäminen sen verran että se pysyi tällä kertaa oikein kivasti aloillaan ;D