tiistai 25. helmikuuta 2014

Sisäinen villieläin iskee jälleen


Oli otettava kännyllä kuva kun Roo nukkui niin söpön näköisenä. Ja hei, se nukkuu! Tätä ei ihan aina pääsekään todistamaan, oletettavasti Roo nukkuu silloin kun en ole kotona ja/tai olen itsekin nukkumassa. Koska kyllähän sen täytyy joskus nukkua... kai?

Sitten aamupalalla söpöstä dalmaatista kuoriutui sen sisäinen petoeläin kun päätin laittaa pizzan jämät jakoon. Välillä pääsee yllättämään miten kiltti ja hyväkäytöksinen* koira muuttuu kuin napista painamalla ihan toiseksi otukseksi kun näkyvissä on ruokaa vaikka eka kertahan tämä ei todella ole. Minulta meni melkein sormi(a) ja Maxilta melkein pää mutta onneksi minulla on nopeat refleksit ja Maxilla pitkä ja paksu turkki. Ja seuraavaksi pidetään jonkunsortin "boot camp" sopivasta ja ei-sopivasta käytöksestä herkkujen jako tilanteissa. Hauru ja Max varmaan kiittää ;) En nimittäin kovin usein anna noille mitään ylimääräistä, melkein kaikki ruoka tulee koulutuspalkkana ja loput ruokakupista tai aktivointileluista. Ei siis sinänsä mikään ihme että pilkku ei oikein osaa. Samalla voisi ehkä treenata soveliasta tapaa ottaa ruokaa ihmisen kädestä.... koska Roo meinaa helposti viedä käden mukanaan silloinkin kun se ei ole tuossa mielentilassa. Johtunee siitä että useimmiten heitän sille kaikki jutut koska se on vaan niin kätevää, ei tule käsi kuolaiseksi yms. Ja kieltämättä osittain koska niin saa pitää kaikki sormetkin... eli ongelman välttelyä.

Muuten Roon ruokaan liittyvä aggressiivisuus on onneksi hyvin hallinnassa. Se tietää että meidän perheessä koirilla ei ole mitään asiaa toistensa kupeille joten niistä on turha tapella. Itseasiassa se ei millään tavalla puolusta kuppiaan vaan luottaa siihen että vaikka joku (eli Max jolta ei löydy minkäänlaista tilannetajua) tulisi norkoilemaan lähistölle siitä ei tarvitse välittää. Sama asia pätee luihin ja edes lihaisista luista ei tule mitään riitaa koska toisten suusta ei oteta. Jos luun selkeästi hylkää, sen myös menettää, meillä ei käy mikään sellainen että sitä luuta "varataan" jostain metrien päästä, ja tämäkin on kaikille selkeää. Minun kädessä tai esim. pöydällä olevat asiat on minun ja vain minun. Missään näissä tilanteissa ei ole muistaakseni ollut mitään ongelmia sitten ihan alkuaikojen. Voisihan sitä paljon huonomminkin asiat olla, edellisen ruoka-aggressiivisen koirani (Ambara) kanssa en päässyt näin hyvään tilanteeseen joten ehkä omat taidot on kehittyneet. Vaikkei Ambarakaan mikään katastrofi ollut.

* Roolla on kyllä paljon tapoja joista muut ihmiset ei varmasti tykkää mutta ne on sellaisia jotka minä hyväksyn tai en ainakaan jaksa kouluttaa paremmin. Roo on niin tottelevainen ja kiltti että se saa minun puolestani olla myös vallaton ja "tuhma". Ja muiden ei tarvitse sen kanssa elää joten näillä mennään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti