torstai 6. maaliskuuta 2014

Piikityspäivä

"Sori, en ehi poseeraamaan ja mun ei oo pakko totella että koita pärjäillä ekalla pikaräpsyllä!"

Nuorempien herrojen rokotteet uhkasi mennä vanhaksi joten käytiin tänään moikkaamassa eläinlääkäriä asian tiimoilta. Pohdiskelin taas jo etukäteen että mitenhän poitsujen (melko erilaiset mutta ihan yhtä isot) egot mahtuu samaan autoon mutta pojat matkusti jälleen tosi kivasti. Tai siis Hauru matkusti tosi kivasti. Roo vinkui, kaivoi jostain autoon unohtuneen lelun ja pelaili sillä, vinkui, kiipeili selkänojalle, koitti tunkea itseään ikkunan läpi flirttaillessaan ohikulkijoille ja hämmästeli autoradiota. Muunmuassa. Eli oli oma hiukkasen levoton itsensä. Hauru katseli pilkun menoa sen näköisenä että Roo saa olla hyvin iloinen ettei katseet voi tappaa mutta mudi hillitsi itsensä erinomaisesti vaikka kerran per suunta jouduin kevyesti huomauttamaan että kikkuran sopii pitää mielipiteensä pilkun käyttäytymisestä ihan omana tietonaan. Eihän Hauru väärässäkään ole mutta Roo on vähän Roo.

Se oli eläinlääkärilläkin vähän Roo ja mm. käveli päin tiiliseinää vahingossa. Roo ei oikein malttanut pysyä paikoillaan vaa'alla joten pilkun painoksi arvottiin jotain 26 kilon paikkeilla. Hauru oli tietenkin kuin patsas kunnes annettiin lupa liikkua ja herralle saatiin tarkat lukemat, 20.8 kiloa o.0 Perusteellisen kopeloinnin tuloksena: ei, se ei ole lihava. Se on vaan aika iso. Kummallakin on kuulemma oikein hyvät lihakset mutta Romppa on selvästi bodannut ankarammin, ell epäili että se taitaa juosta unissaankin. Ai Romppa vai? :p Molemmat herrat tutkittiin muutenkin päällisin puolin ja terveeksi havaittiin sekä niihin laitettiin joku yhdistelmä rokote jossa tarvitsi pistää vain kerran ja vaikutus on kolme vuotta. Kuten aina, kumpikin antoi elänlääkärin tutkia nätisti. Roo ei edes huomannut mitään kun sillä oli niin kiire huomata kaikki ja Hauru tietää että kun se nostetaan pöydälle sen pitää antaa koskea itseensä vaikka sitä vähän jännitti kun ell kopeloi ja kuunteli sydämen jollain hyvin epäilyttävällä kidutuslaitteella.

Makkara oli yksin kotona ja voi tsiisus sentään. Harkitsin sen mukaan ottamista vaikkei se rokotuksia kaipaakaan mutta päätin sitten että on helpompaa jättää se kotiin. Näin jälkiviisaana päätös oli ehkä hieman kyseenalainen sillä Max ei oikein osaa olla koiriksi yksin jäädessään. Tällä kertaa se oli siirtänyt eteisen huonekalut olohuoneeseen (en tiedä miksi), hakenut kaikki Haurun lelut, rikkonut muutaman niistä ja levittänyt loput ympäri kämppää sekä varastanut pöydältä namipussin ja vetässyt sen sisällön napaansa. En voi kuitenkaan olla kovin ärsyyntynyt siihen sillä vaikka tuhotöitä syntyy, sen tämänhetkinen käytös on kuitenkin selkeästi erilaista kuin silloin kun se oli eroahdistunut ja se on tärkeintä. Asialla ei ihan selkeästi ole ollut paniikki-Max joka yrittää juosta ikkunan läpi vaan hyvin-tuhma-Max joka on päässyt kerrankin ottamaan ilon irti elämästä. Nimittäin silloin kun koirat on normaalisti keskenään kotona Max ei pysty toteuttamaan tuhmuuksiaan koska Haurulla palaa pinna jos joku käyttäytyy huonosti ja Max ei uskalla uhmata Haurua joten pakko olla kiltisti. Vaikka en tykkää siitä että Hauru komentelee noita toisia poikia (siitä huolimatta että se komentaa niitä ihan aiheesta) on siitä kieltämättä apuakin. Mutta yritetään olla kertomatta sitä Haurulle ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti