sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Lisää haju-juttuja


Yritettiin taas Rompan kanssa tunnaria mutta vaikeaa oli. Koetin kaikenlaisia jippoja millä saada se haistelemaan ja tajuamaan homman juonen mutta ei. Esim. namin laittaminen kippoon ei tuottanut haluttua tulosta. Meinasin jo luovuttaa mutta sitten kävinkin varastamassa naapurista maksamakkaraa ja hinkkasin sitä oikein kunnon kerroksen haisteltavaan kippoon. Minäkin olisin pystynyt pelkän hajun perusteella tunnistamaan oikean kipon joten luulisi koirankin tajuavan ;) Ja tajusihan se, aluksi se kyllä vaan touhotti jotain omiaan mutta heräsi kuitenkin tajuamaan että hei! Täällä haisee ruoka!!! Ja se jopa niinkun paikansi hajun lähteen ja pääsin palkkaamaan sitä siitä. Tehtiin muutamia toistoja ja homma näytti ihan fiksulta vaikka en nyt uskalla sanoa että Roo noin nopeasti olisi tajunnut jutun juonen. Mutta ainakin päästiin jotenkin asiassa alkuun ja toivottavasti kun herra alkaa tajuta mitä sen pitäisi tehdä ei enää tarvita sentin maksamakkarakerrosta vaan päästään siihen että pilkku etsisi sitä minun hajuista esinettä.

Haurun koipi on jo sen näköinen että se on saanut ulkoilla ilman suojatossua, varmaan se kohta pääsee lenkeillekin jo :) Periaatteessa se voisi lenkkeillä jo nyt tuon sukan kanssa, en usko että haava aukeaisi uudelleen, mutta Hau ontuu hieman sukkajalkaa, ei haavan takia vaan sen sukan, joten en ole ihan vakuuttunut että sen on hyvä idea käppäillä sillä pitkiä matkoja. Tulee mieleen mm. Hugh Laurie. Vaikkei Haurun tarvisikaan nyt vuosia sitä sukkaa pitää mutta jos tyyppi on ottanut viikon rauhallisesti niin kai se kestää sen muutaman päivän vielä. Ehkäpä paremmin kuin omistajansa. On toisaalta tosi kiva lenkkeillä vain Rohanin kanssa kun se on niin paljon helpompi mutta kauheat omantunnontuskat tulee aina kun pitää jättää Hauru kotiin. Vaikka se onkin sen omaksi parhaaksi.

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Haisu-este

Roo ei haluaisi poseerata kun tuolla alueella on paljon jotain mitä lie elukan kakkaa ja olisi tosi tärkeää päästä imuroimaan se parempaan talteen...

Talmatollon luontainen ympäristö suojavärin perusteella

On kai kohtuullisen normaalia että koirattomat ihmiset pitää koirallisia vähän kajahtaneina. Mutta pitäisikö huolestua kun koiraihmisetkin alkaa katsoa vähän kieroon? Koirallinen kaveri oli tulossa kylään joten soitin että tuo mukanaan jonkun koirien käyttämän huovan, makuualustan tai muun sen tyyppisen. Ei väliä kunhan se haisee koiralle. Pyyntö aiheutti hieman kysymyksiä mutta tänään sitä hajua sitten tuli huovan muodossa :D

Viriteltiin hajuhuopa Rohanille hyppyesteeksi, tämä on siis yksi Heinin neuvoista miten hyppyä voi vaikeuttaa. Ja olihan siitä sitä häiriötä, paljon enemmän mitä itse olisin arvannut. Roon kanssahan on ennenkin hajua käytetty häiriönä ja kun laitoin huovan maahan ja tehtiin seuraamista sen yli yms. ei Roo ajatellutkaan haistelemista. Mutta esteenä (tai pystyssä muutenkin) se oli siis ihan eriasia pilkun mielestä. Varsinaisen hyppäämisen lisäksi jouduin muistuttamaan Rohkua ihan yleisesti ettei töistä karata haistelemaan ja vapautettunakin olisi suotavaa tulla pois haistelemasta ekalla käskyllä... Tehdään ehdottomasti uudestaankin ja koetetaan saada uusia hajunäytteitä ;)

Noutoakin väännettiin, se on nyt taas vähän... meh. Tiesin että se luultavasti tulee menemään rikki jos siihen koskee mutta kapulan pureskelulle oli kuitenkin pakko tehdä jotain. Ja se on vähän parantunutkin ja parantuu varmasti entisestään, eihän me olla kovin kauaa edes treenattu näillä ohjeilla. Mutta jotenkin pitäisi saada tasapaino oikeaksi, Rohanin pitäisi tykätä nouto- liikkeestä (koska se ei tee mitään mistä se ei tykkää) mutta se ei saisi tykätä siitä niin paljon että se ei kykene ajattelemaan kapulan nähdessään. Mutta ehkä se tästä. Nouto on kyllä tuon koiran kanssa ihan käsittämättömän vaikea liike.

Tunnaria varten kokeiltiin opetella ilmaisemaan hajua tässä... eilen ehkä. Rohan ei tajunnut siitä yhtään mitään :D Lopulta se kyllä alkoi haistelemaan ja oli jotenkin tietoinen siitä että tämä liittyy nenänkäyttöön mutta... noh. Jatkamme harjoittelua. Ja kun tähän ei liity mitään oikeaa tunnarikalustoa niin ei se niin vakavaa ole :)

Ja seuraamista, ruutua ja kaikkea sellaista ollaan tehty kanssa. Ovat ihan OK, mitä nyt se tötsä ongelma ruudussa (ja oikeastaan kaikessa jos on vaan tötsiä kentällä). Ja olen vähän opettanut Rohania kiepsahtamaan sivulle edestä koska se, vastoin kaikkia odotuksiani, on itsekseen alkanut välillä tarjota sitä. Roo suorittaa sen sellaisella kunnon "mudipomppu" tyylillä (jota yritän kylläkin vähän hillitä koska se ei ehkä ole ihan korrektia enkä välttämättä tarvi dalmista naamani korkeudella) ja tykkää kauheasti tuosta tavasta. Takaakiertämisenhän opetin aluksi lähinnä siksi kun Roo oli niin jäykkä ettei se olisi taipunut edestä sivulle, eipä ole sitä ongelmaa enää. Ja kohta minulla on koira joka arpoo sivulletulo tavan mutta eihän meillä nipoteta kaikista pikkuasioista muutenkaan. Niin että miksiköhän Roo on tuollainen kun on? ;)

Haurukin muuten kokeili hajuestettä ja sille se ei tuottanut mitään ongelmia. Hassua toisaalta kun se elää hajumaailmassa paljon Rohania vahvemmin ja sille (toisin kuin Roolle) ei ole koskaan tehty mitään edes etäisesti samankaltaisia harjoituksia. Hau ilmeisesti vaan osaa toko-liikkeet niin hyvin ja uppoutuu työmoodiin niin ettei se siinä tilassa hämäänny mistään. Ja sen kyllä näkee muutenkin miten Haurulla on oikeasti ymmärrys liikkeistä, niiden eri osasista ja siitä mitä siltä halutaan. Se on Haurussa kaikkein ihailtavinta. Ja osittain toki johtuu siitä miten eritavalla se on koulutettu Rohaniin verrattuna mutta on siinä ihan sitäkin että sillä nyt vaan on poikkeuksellisen hienot aivot. Niitä sopii kaikkien kadehtia.

torstai 24. huhtikuuta 2014

into ON, aivot OFF


Tänään (tai no, eilen oikeastaan kun ollaan jo torstain puolella) oltiin taas Heinin opissa, keskusteltiin paikallamakuusta, tehtiin hyppytreeniä ja yritettiin saada Romppa laittamaan kyynärpäät maahan. Ja saatiin lisäohjeita noutoon. Niin joo ja puolituntia on siis venyvä käsite, viimeksikin kouluttauduttiin kuulemma 40 minuuttia ja nytkin ties kuinka kauan ;)

Luulen että paikallamakuu on lost cause ja Rompan laajempi koe-ura vähän siinä sivussa (ei kyllä ihan pelkästään sen takia) mutta aina voi yrittää. Ja jos ei muuta, ainakin minulla on huomattavan paljon tietoa seuraavan koiran paikallamakuun varalle kun kovin monelta taholta ollaan saatu apua ja ideoita Roon korjaamiseksi. Mutta niin, Roo pitäisi saada rauhalliseen mielentilaan koska ei se kerta kaikkiaan kykene jos (tai siis kun) kierrokset on katossa. Tai katon läpi menneet jo ajat sitten... Ohjeeksi tuli mm. opettaa sille vapaamuotoista rauhoittumista, samoin kuin pennuille tehdään. Että vaan oltaisiin. Aloitetaan kaiketi olohuoneessa sohvalla nukkumaanmenoaikaan. Tiedän entuudestaan että sekään ei aina ole ihan helppoa mutta kyllä se onnistuu. Se on vaan niin herkästi innostuva että pienikin väärä liikahdus tai sana ja pilkku on täydessä bilevalmiudessa :D Pikkuhiljaa pitäisi kai saada se vihjeen avulla pysymään rauhallisena häiriössä sekä olemaan rauhallinen muuallakin kuin meidän olkkarissa.

Hypyn Rohan periaatteessa osaa ja nytkin se reagoi kyllä valmistelu sanaan hyvin ja teki tavallisen alo-hypyn tosi hienosti. (Muisti jopa että estettä ei takaisin tullessa saisi kiertää.) Kun siirryttiin metri sivuun esteestä Roo ei enää tiennyt mitä sen pitäisi tehdä ja tarjosi mm. maahanmenemistä kun siitä saa aina namia :P Silloin kun se on innoissaan se ei ajattele joten se osaa hypätä suoraan nokan edessä olevan esteen mutta ei paljon muuta. Olen melko varma että ainakin meidän pihatreeneissä tuo sama tehtävä olisi onnistunut mutta silloin se ei yleensä olekaan ihan noin innoissaan. Joskus se on ja silloin se saattaa juuri tehdä niitä sen hölmöyksiä joissa se painattelee vaikka ruutuun kun se nyt sattui osumaan ekana silmiin. Ja tosiaan siksi se kokeissa niin usein hyppii ihan mitä sattuu. (Ja näin ajateltuna sen satunnaiset kolauttelutkin tietty johtuu samasta asiasta, kun ei keskity siihen mitä on tekemässä saattaa törmätä esteeseen.) Eli lisätään pikkuhiljaa häiriötä (palloja, ihmisiä, haisupeittoja, kehänauhat) ja opetetaan sitä hakeutumaan esteelle vaikeissakin olosuhteissa.

Tarkoitus oli myös näyttää sen liikkeestä maahanmeno mutta kyynärpää-ongelma iski pahempana kuin pitkään aikaan, Roo siis suunnilleen istui maahanmenot. Joten opeteltiin palloleikkiä jossa pitää ottaa pyydetty asento (istu, maahan, seiso) ja leikin varjolla opettaa / muistuttaa sille mitä se maahan tarkoittikaan. Minun on vain vaikea nähdä edestäpäin onko Rohan oikeasti maassa vai ei ja siksi palkka tulee myöhässä kun jään ihmettelemään että onko se hyvin vai ei. En oikein löytänyt yhtään havainnolistavaa kuvaa, mutta Roolla ainakin tulee syvä "kuoppa" sen jalkojen väliin kun se menee maahan. (huono kuva) Yläviistosta ainoa mitä näen on se kuoppa ja yleensä siihen muodostuu tietenkin myös tumma varjo vielä haittaamaan näkyvyyttä joten en tiedä onko sen rintakehä maassa vai ei. Yritän sitten edestä tihrustaa kyynärpäiden asentoa ja muutenkin etujalkoja mutta eihän sitä edestä näe niin helposti kuin sivusta. Ihan selkeät virheet on toki helppo nähdä mutta koiralle olisi varmasti selkeintä se että joko se on oikein maassa tai ei ole, ei niin että se saa palkan vaikka se olisi ilmassa kunhan ei ole liikaa ilmassa... paitsi jos katson sivusta jolloin ei saakaan olla yhtään ilmassa... Pitäisi vaan itse oppia tietämään milloin Roo tekee oikein ja milloin ei niin voisi ehkä kertoa sen koirallekin. Ja Roo muuten osaa mennä ihan hyvin maahan paitsi silloin kun se on niin täpinöissä ettei se malta. Ainakin meillä on siis selkeä linja, jos ei muuta :D

Ja aletaan kai opettelemaan tunnariakin. Jännä nähdä mitä siitä tulee ;)



Muina "uutisina" kerrottakoon että Romppa heitti talviturkin tiistaina. Se on halunnut uimaan jo pidemmän aikaa ja järven ohi kulkeminen on pienoinen tahtojen taisto mutta minusta vesi on sille vielä liian kylmää. Tiedän että monet koirat (mm. Max nuorempana) ui ongelmitta hyvinkin kylmissä vesissä mutta Rohan ei ole labbis tai Max. Mutta koska olen lepsu omistaja ja koska ilman lämpötila oli 20 asteen paikkeilla, annoin periksi ja käytiin kokeilemassa. Rohan ui muutaman kerran kepin perässä ja vaikka se oli ihan innoissaan ja olisi uinut enemmänkin sille tuli kylmä eikä se ollut loppujenlopuksi kovin pahoillaan kun ehdotin että mentäisiin tekemään jotain muuta. Jotain muuta tässä tapauksessa oli juoksentelua läheisellä pellon tapaisella ja auringossa kirmailu lämmitti ja kuivasi pilkun tuossa tuokiossa. Nähtiin sisiliskokin mutta en ehtinyt saada valokuvaa kun Roo halusi nähdä vähän lähempää ja vaikkei Roo mitään olisi liskolle tehnyt, ymmärrän ettei lisko halunnut jäädä ottamaan asiasta selvää.

Tänään lenkkireittimme kulki osittain järven rantaa pitkin ja vaikka Roo oli irti se ei mennyt uimaan. Ihan vapaaehtoisesti. Että jospa nyt sittenkin odotellaan että vesi vähän lämpenee ennen varsinaista uimakauden aloitusta ;) 






Maxista puheenollen, kun tultiin Roon kanssa tokoilemasta ja avaan ulko-oven, arvatkaa mitä näin? En mitään! Tai no, tyhjän eteisen sentäs. Olkkarista löytyi buvieeri sikeässä unessa, sen verran se herästi että nosti päätään mutta jatkoi sitten uniaan kun en näköjään tuonut ruokaa. Koska ruokaa se kyllä aina nousee tervehtimään. Olen aina yhtä iloinen kun vastaanotto on noin epäinnostunut 

Haurua kiinnostaa tasan yhtä vähän, paitsi että se tulee melkein aina katsomaan jos päästäisin sen pihalle, mutta Hauru nyt onkin aina fiksu eikä entinen eroahdistus-ongelmakoira. Haurun jalka ei ole mennyt huonommaksi mutta ei juuri paremmaksikaan joten se on edelleen puolittaisella saikulla :/ Mutiainen EI ole tyytyväinen mutta ei se tuolla koivella voi meidän tavallisia lenkkejä vetää ainakaan jos haluaa että se joskus parantuukin.

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Kielipeli


Yksi Roon monista hölmöistä leikeistä, mm. sen vesileikin ohella, on Orka Jackissa olevien kahden kolon nuoleminen. Niissä ei ole mitään herkkuja tai mitään mutta Rohanista tuo homma on ihan superhauskaa syystä tai toisesta ja se saattaa harrastaa sitä vaikka kuinka kauan. Tässä Roo ei oikein pysty keskittymään kolon lutsuttamiseen koska Maxista lelulle olisi fiksumpaakin käyttöä ja olisi paras että lelu siirtyisi Makkaran hallintaan mutta asia tulee kai selväksi. Ja toivottavasti kuuluu mikä ääni siitä lähtee Maxin läähätyksestä huolimatta. Olenko koskaan sanonut että Rohan on todella outo koira?

Ja tämä on muuten hyvin mones video missä Max pyrkii keilaamaan kuvaajan. Ei pitäisi videoida mitään sen läsnäollessa.

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Pontevuuden palkka


Tuli aika lyhyt lenkki tänään, ei ehditty paljoa pihaa pidemmälle kun Hauru ilmaisi että sen tassussa on joku vikana. Se on varmaan osunut joko lasiin tai johonkin sopivasti olleeseen kiveen esitellessään pontevuuttaan ja takajalan anturasta on lähtenyt kokonaan nahka :/ Onneksi ei mitään sen vakavampaa mutta ärsyttävää silti. Saas nähdä miten kauan kestää että se paranee kun tassut on aina ongelmalliset. Haurua vamma ei haittaa yhtään, kun olin tarkastanut tilanteen se alkoi heti astua jalalla ja oli mukamas ihan terve. Ilmoitti sentään että vähän tassua kirvistää... Muuten en olisikaan huomannut mitään. Herra saa nyt vähän aikaa koettaa ottaa rauhallisemmin vaikkei itse näekään mitään tarvetta saikulle, katsotaan sitten miltä tuo alkaa näyttää. Toistaiseksi Hau on sentään antanut sukan olla rauhassa, Hauru kun yleensä aina tietää parhaiten eikä ole kovin kiltti potilas. Saa nähdä päättäkö se jossain vaiheessa ettei tuollainen pikkunirhama mitään sukkaa tarvitse, ei hei edes luita murtunut.

torstai 17. huhtikuuta 2014

Jotkut osaa, toiset ei

Yritin salakuvata pihanvahtia vartiopaikallaan mutta ei ole ihan helppoa kun vaikka se näyttäisi nukkuvan se on aika valpas vahti

Nyt kun on jo valoisaa ja useimpina päivinä riittävän lämmintäkin, on Hauru siirtynyt taas suurimmaksi osaksi ulkokoiraksi. Se menee aamupalan jälkeen pihalle ja tulee illalla sisälle kun pakotan. Hau todennäköisesti viihtyisi yötkin ulkona, ainakin hyvillä ilmoilla, mutta tylsä omistaja taas rajoittaa. Koska meille ei tietoisesti ole hankittu ulkokoiria ei meillä ole mitään oikeasti suojaisaa koppia tms. vaikka kuistille pääseekin sateensuojaan. Päivisin Hau kuitenkin pääsee sisälle halutessaan mutta yöllä en välttämättä heräisi sen koputtamiseen joten joku paikka sillä pitäisi olla jotta se voisi oikeasti asua ulkona. Oletettavasti jo lain mukaankin. Lisäksi Hau "tomerana" vartijana haukkuu kaikki risahduksetkin ja luulen että minulla ja naapureilla on hyvin yhtenevät mielipiteet tästä aiheesta ;) Kolmantena, meille ei edelleenkään ole hankittu yhtään ulkokoiraa joten herran sopii näyttää sisälläkin naamaansa. Vaikka ihan kiva kai että se käyttää pihaa hyödykseen.

Rompan kanssa on vähän jatkettu noita annettuja harjoituksia mutta tuosta esineen rauhallisesta katsomisesta en ole ihan vakuuttunut. Tai siis ajatus on varmaan hyvä mutta se toteutus puoli, epäilen että opetan sille jotain ihan muuta kuin rauhallisuutta.... Pitää kuitenkin Lemmikkipalstojen ketjun inspiroimana todeta että vaikka Roolla saisi toki olla parempi hermorakenne, ei se mikään "hullu" sentään ole. Se osaa omaehtoisesti rauhoittua silloin kun mitään ei tapahdu (tai jos sitä ei vaan kiinnosta) ja uskon että sille olisi voinut pienellä asiaan paneutumisella opettaa rauhoittumista muissakin tilanteissa jos vaan olisi. Sen sijaan Roolle on oikeastaan opetettu päinvastaista suhtautumista asioihin... On aika vaikea saada sitä nyt rauhoittumaan kun se että tehdään jotain yhdessä on sille niin vahvasti merkki nostaa kierroksia. Sekä ollaan molemmat Roon kanssa nolostuttavan samanluonteisia mikä ei ainakaan tässä tapauksessa auta asioita. (Paitsi että mä en halua pussailla jokaisen vastaantulevan ihmisen kanssa. Todellakaan.)

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Noutoilua


Tänään oltiin Rompan kanssa Heini Sepän yksityispuolituntisella ihmettelemässä noutamisen saloja. Roon nouto kokonaisuudessaan näyttää kuulemma hyvälle mutta se on tosi vino ja sen mielestä noutokapula on lelu joka aiheuttaa mälvämistä ja yleistä levottomuutta. Silloinkin kun se pitää kapulaa pureskelematta se tuppaa pitämään sitä takahampaiden välissä ja puree hampaitaan täysiä yhteen. Heinin sanoin se käsittelee kapulaa kuin tapettavaa saalista. Joop. Nämä ongelmat vaan pahenee kun pitäisi pitää suussa tunnarikepukkaa, semmoinen pikkuinen tikku uppoaa dallun kitasiin ja muuttuu siellä tulitikuiksi ihan tuosta vaan.

Eli pitoharjoituksia. Ne on Roon kanssa vaikeita koska se kiihtyy kun kapulaa ei heitetä ja tyhmää ja miks pitää täs vaan tälleen eeeeeiiihhhh!!!! Jolloin kapulan järsiminen pahenee. Ja korjausyrityksetkin vaan pahentaa tilannetta koska Roo laittaa koko homman niin herkästi leikiksi. Tai sitten se kyllästyy tai/ja turhautuu niin että se ei halua enää tehdä mitään. (Ja sama koskee minua...) Tosin nyt kun oltiin hallilla Rohan oli vielä enemmän täpinöissään kuin tavallisesti. Roolla on yleensä kaksi vaihdetta, täysiä tai ei ollenkaan ja kumpikin on käytössä mutta näissä treeneissä siitä ei ollenkaan- tyypistä ei näkynyt kuin pieni häivähdys.

Ensin Heini koetti Roon kanssa harjoitusta jossa kapulasta ei päästetä irti ollenkaan. Rohan oli ihan että jeee vetoleikkiä!!! Ja siltä alkoi mennä kuppi ihan nurin kun pitäisi olla rauhallinen. Seuraavaksi esiteltiin sille metallikapula (hyi en tykkää) ja Heinin laipallinen noutokapula (joo tommonen?). Näistä kumpaakaan se ei siis mieltänyt leluksi ainakaan ensinäkemältä. Tehtiin niin että palkkasin sitä aluksi tassun antamisesta ja istumisesta jotta se vähän rauhottuisi ja alkaisi työskentelemään. Sitten esittelin sille laipallista kapulaa ja palkkasin kun se katsoi sitä rauhallisesti. Aluksi Roo olikin rauhallinen mutta alkoi muutamien toistojen jälkeen kiihtyä (äännellä) ja hamuta kapulaa suullaan jolloin lopetettiin. Mutta tätä pitäisi nyt tehdä ja hommata uusi kapula joka on erinäköinen kuin tuo millä yleensä treenataan. Saatiin ohjeeksi treenata tätä myös lusikoilla, luottokorteilla ja muilla sen sellaisilla koska Roo ei osaa ottaa suuhunsa mitä vaan.

Lisäksi tehtiin harjoitusta jossa kyykyssä Heini vieritti kapulaa vähän matkaa ja pyysi Rohania tuomaan sen. Roon tullessa meidän luo se käskettiin istumaan ja sille sanottiin odota ja rauhallisesti kehuttiin. Palkkasana kun se rauhoittui pitämään kapulaa mälvämättä ja vinkumatta. Tämä alkoi Roota vähän tympimään ja se alkoi vaan sylkemään kapulaa meidän eteen mikä on sen hyvin tavallinen reaktio pitotreeneihin. Mutta toistoja pitää tehdä vaikka vain pari kolme, käydä vaikka vähän kävelemässä siinä välissä ja kyllä se siitä kuulemma. Ja jos Roo alkaa liiaksi kiihtyä sille voi antaa pallon vähäksi aikaa jolloin se saa purkaa kiihtymystään siihen. Mutta palloa ei saa heittää. Kapulaakaan ei pidä heitellä ja sitä ei myöskään pidä vetää pois sen nenän edestä vaan joko antaa sen pudottaa se (koska Roota ei haittaa vaikka se putoaisi varpaille) tai pitää siitä kiinni mutta niin että kapulaa ei liikuteta pois päin Rohanista. Ja kun se alkaa oppia että tarkoitus on istua rauhassa kapula suussa voi sitä alkaa pikkuhiljaa antaa sille kädestä.

Heini myös ehdotti että luovutus tapahtuisi niin että laitan käden sen leuan alle. Koska Rohanille on opetettu että pallo luovutetaan tuolla tavalla (koska palloahan ei oikein voi vaan ottaa sen suusta) se on Roolle jo luonnollista ja ehkä miellyttävämpää kuin se että kumarrun sen ylle ottamaan kapulaa. Ja minun pitäisi olla rauhallinen liikkeissäni, kuulemma kokeessa ei oteta aikaa kauanko luovutus kestää ja vilkkaalla koiralla pitäisi olla rauhoittava ohjaaja. (Meillä näin ei todellakaan ole :p ) Olikohan jotain muuta... ei tule mieleen.

Vinouteen oli myös pakko puuttua, aluksi kokeiltiin takapää harjoituksena kulmassa peruuttamista. Josta siis lopulta jalostuisi Haurun osaama peruutan ihmisen ympäri- temppu. Heini tuli kuitenkin siihen tulokseen että Roon ongelma ei ole etteikö sen takamus kääntyisi vaan se että hyväksyn siltä vinot perusasennot joten se ei tiedä tekevänsä väärin. Sille pitäisi (ja hyvin voi koska se on niin motivoitunut) huomauttaa asiasta. Ja opettaa sille ettei sen tarvitse pitää kontaktia silmiini koska iso syy miksi se hakeutuu seuratessa liian eteen ja vinoon on että se yrittää nähdä naamani paremmin.

Tokoiluun liittymättömänä asiana, Mäntsälässä ollessa kuljettiin junaradan ja moottoritien ylittävää siltaa ja Roo sekosi taas vaihteeksi ihan täysin. Se yrittää syöksyä sillan alle katoavien autojen perään ja jos se ei olisi remmissä ja se pääsisi kaiteen yli olen 100% varma että se hyppäisi sillalta. Sillan ylittäminen on yhtä taistelua kun Roo ei meinaa pysyä nahoissaan ja sen jälkeen se aina yrittää syöksyä kaikkien muidenkin, ihan vieressämme risteysalueella aika hiljaa ajavien, autojen kimppuun. Onneksi siinä on lähellä alikulkutunneli josta Roo ei näe autoja ja sinne "piiloutumalla" sen saa rauhoittumaan niin että se ymmärtää puhetta ja saan muistutettua sille että autojen kimppuun ei sovi syöksyä. Useimmiten se onneksi muistaa sen mutta tuo silta on jotenkin ihan mahdottoman kiihdyttävä. Vaikka oma veikkaukseni oli alunperin että Roon kohtaloksi tulee koitumaan suolitukos, myös auton alle jääminen on yksi täysin kuviteltavissa olevista vaihtoehdoista. Suolitukos on jo nähty, toivottavasti painiottelua auton kanssa ei tarvitse kokea.

Ruutupeli




Rohan on aina tykännyt ruudusta liikkeenä mutta vasta nyt ihan viimepäivinä Roo on keksinyt sen todellisen tarkoituksen. Roo tekee ruutua niin, että siellä on kosketusalusta ja Roon mielestä kun alusta on bongattu sille pitää tehdä kunnon saalistushyppy. Tämä on vielä ihan OK koska Rohan. Mutta nyt se on keksinyt että kulmamerkkejä voi käydä myös läpsimässä, ne on kuitenkin vaan kummallisen muotoisia kosketusalustoja? Pelin idea on siis sinkoilla kulmamerkiltä toiselle (ja läpsiä sitä oikeaa kosketusalustaa siinä sivussa myös) ja kerätä mahdollisimman paljon kosketuksia siinä ajassa mikä ohjaajalla menee ällistellessä Roon ylivoimaisia törpältä toiselle loikkimistaitoja. Roo on hassu. Ja nyt kun se on tuon keksinyt niin ei se varmaan niitä kulmamerkkejä tule ihan täysin enää unohtamaan vaikka sille on kerrottu että tuo ei ehkä kuitenkaan ole ruudun oikeaoppinen suoritustapa. Lisätään se siis Roon yleisön viihdyttämistemppuihin.

Hyppyongelmat on myös edelleen olemassa, valmistelusanalla Roo osaa hakea katseellaan hypyn. Paitsi että se saattaa itseasiassa kohdistaa huomionsa mihin vaan lähistöllä olevaan asiaan. Kehänauhoihin, törppöihin, niihin ylimääräiseksi jääneisiin lautoihin, tuomariin... siis oikeasti mihin vaan. Ja hyppy käskyllä se sitten sinkoaa sen valitsemansa kohteen luo ja pyrkii hyppäämään sen yli. Joidenkin asioiden, kuten tuomarin, yli ei pysty hyppäämään joten on jäätävä valitun kohteen eteen vähän hämmentyneenä seisomaan. Kun Roosta tuntuu että tässä on nyt jotain outoa mutta Roo ei oikein tiedä että mitä. Ja tyhmä omistaja vaan hirnuu vieressä eikä ota asioita vakavasti. Edelleenkään.

Vaikka tähän hyppyongelmaan olisi kyllä kiva keksiä joku ratkaisu. Luulen että tuolla koiralla on jotain hahmottamisongelmia. Ei siis mitään sellaista että sillä olisi huono näkö, se ei vaan taida aina oikein ymmärtää näkemäänsä. Tai sitten se ei ymmärrä mitä se on tekemässä vaikka se kauhealla innolla aina tekeekin. Tai vähän molempia. Kyllähän siinä sitten voi jo sekoittaa ihmisen ja tokoesteen.

Höyrypääkin on taas osallistunut tokotreeneihin ja se on kyllä ihanan täsmällinen tuon pilkullisen katastrofin jälkeen. Ja se taitaa tykätäkin hommasta enempi kun tokoilu ei ole ihan niin säännöllistä. Aina vaan toivon että siihen saisi vähän tuota Roon vauhtia ja hulluutta, Roolta kyllä liikenisi ylimääräistä... Mutta Hauru tekee omalla tyylillään, hitaasti mutta varmasti.

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Ihmeiden aika ei ole ohi


Tämä juttu keskittyy nyt Tardikseen, äitini basenjiin. Tarkkis kuulemma inhoaa koulutusta ja sitä on "mahdoton" opettaa esim. menemään maahan. Päätin siis opettaa Tarkkiksen menemään maahan koska kyllä koiraa kuin koiraa voi kouluttaa ja niin pois päin. Pitää vaan löytää oikeat keinot. Lelut, namit ja kehut olisi se mistä aloitetaan. Tarkkis leikkii auttavasti jos se on sopivalla tuulella, syö jos sille tarjoaa ruokaa joka ei ole sen mielestä pahaa ja tykkää rapsuttelusta paitsi jos sillä hetkellä se ei halua että siihen kosketaan. Ja lähtömielialasta riippumatta kun näiden asioiden eteen pitäisi tehdä edes kaikkein alkeellisin teko ei ne kiinnostakaan enää yhtään. Eikä kiinnosta mikään muukaan. Etenkään se kehuminen. Tarkkis on kyllä tosi ilahtunut jos se on ilahtunut "itsestään" ja heiluttaa häntää ja kaikkea mutta kun sitä kehuu (ihan mistä vaan tai vaikka syyttä suotta) sen naamalla on melkein aina sellainen tyhjä katse joka kertoo... jostain. Että ei todellakaan kiinnosta? Ei ymmärrä että kehuminen on niinkun hyvästä? Mitä häh?

Hauru on minusta aika itsenäinen, paimenkoiraksi hyvin hyvin itsenäinen, ja monella tapaa vähät välittää omistajastaan mutta kyllä se nyt vähän ilahtuu jos sitä kehuu ja huomioidaan. Ja etenkin jos sen ei tarvitse tehdä mitään tyhmää niiden kehujen eteen. Hauru(kin) on muutenkin vaikeasti motivoitava mutta sillä on joitain juttuja joista se tykkää sen verran että se viitsii vähän puuhastella niiden eteen. Ja ehkä pari asiaa joista se innostuu niin että se on valmis jopa tekemään oikeasti hommia. Tarkkis... no kai sillä on oltava jotain mikä sitä motivoi mutta vielä ei ole kyllä paljastunut että mikähän se jotain olisi.

Aloitin kouluttamisen sen kanssa aikalailla samoin kuin Rompankin kanssa eli annoin sille paljon nameja (ja välillä kehuja mutta luulen että se oikeastaan tykkää enempi kun jätän ne pois?) ihan vaan antamisen ilosta. Ajattelin että tuolla päästään ainakin alkuun ja hyvä puoli on ettei ole oikeasti mitään väliä koulutetaanko Tarkkista "oikein" vai "väärin" kun ei sitä ole tarkoitus varsinaisesti kouluttaa. Joten näin aloitettiin, pikkuhiljaa sen piti odottaa hetki että saa namin, tehdä jotain (ihan mitä vaan) että se saa namin ja lopulta mentiin sänkyyn (koska pehmeä ja mukava alusta herkälle hipiälle) ja sen piti ryömiä jalkani alta hakemaan se nami. Tämä osuus oli aika hankala koska heti jos Tarkkis tuntee joutuvansa tekemään jotain se lähtee pois eli aluksi sen piti enemmänkin vain kurottaa kuonoaan edes muutama milli jalkani alle. Siitäkin tuli melkein rasitusvamma niskaan... Mutta pikkuhiljaa homma eteni ja nyt se osaa vihdoin ja viimein mennä lattialla maahan kädellä ns. vetämällä. En taida jaksaa alkaa häivyttää kättä ja liittää jotain käskyä koska tässäkin hommassa on mennyt varmaan yli puoli vuotta... Sovitaan että se osaa nyt mennä maahan ja tehtävä on suoritettu.

Roon mielestä kouluttamisesta on tullut tosi kivaa ja vaikka nykyään vaadin siltä jo toisinaan aika pitkiäkin jaksoja tekemistä, se tietää että kohta tulee sitä kivaa biletystä. Tekeminen = palloja, namia ja kehuja eli parasta ikinä. Tardis taas... kun en ole vieläkään keksinyt miten sen saisi oikeasti innostumaan jostain. Se menee maahan, ottaa namin ja syö sen koska niin se on oppinut nyt tekemään. Mutta ei se hommasta edelleenkään tykkää. En ole keksinyt mitään paremmin toimivaa palkkaa sille eikä se sitten ole varsinaisesti oppinut tekemään pidempiä suorituksiakaan. Jos alkaisin opettaa sille jotain toista liikettä olen melko varma että jouduttaisiin palaamaan ihan alkupisteeseen. Koska jos haluaisin siltä jotain muuta kuin sen mitä se on tottunut tekemään = ei halua, pysty, kykene. Koska Tarkkis ei ole oma koirani en ole valmis panostamaan siihen ihan kauheasti aikaa ja vaivaa mutta kyllä vähän häiritsee. Luulisi että sen nyt saisi jostain innostumaan... se on koira? Mutta ehkä se onkin vaan basenji. Tai jotain.

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Ponteva hurjimus


Ei kerrota Haurulle että laitan tämän tarinan jakoon, taas vaihteeksi. Mutta tänään lenkillä ohitettiin eräs maatalo jonka pihassa on toisinaan rottweiler vapaana. Hauru tietää että se on siellä ja kulkee maataloa lähestyttäessä aina tiukasti minun jalassa kiinni. Ihan vaan siksi jos minua sattuu pelottamaan ;) Usein jossain vaiheessa rotkula huomaa meidät ja säntää vahtimaan reviiriään jolloin Hau painautuu entistäkin tiiviimmin jalkaani ja saattaa ehkä puoli-ääneen urputtaa jotain tyhmistä elukoista. Mutta jos rotikka ei olekaan tullut tienreunaan haukkumaan siinä vaiheessa kun me ollaan puolessa välissä piha-aluetta, Hauru uskoo että se on sisällä ja menee aina pikkuisen pihan puolelle patsastelemaan. (Pihaa ei siis ole aidattu mitenkään.) Näin tänäänkin. Siinä se sitten kävelee ehkä askeleen verran rotikan reviirin sisäpuolella hyvin ylpeänä mutta pää jostain syystä joka suuntaan kääntyillen... Varmaan Hau haluaa varmistaa että kaikki näkee kuinka se ei niinku yhtään pelkää. Tänään se päätti vielä lisätä rotikan häpeää ja alkoi kuopia pihan rajalla takajaloillaan mahdollisimman korkein ja näyttävin potkuin. Tämä uljas pontevuuden osoitus irrotti vähän isomman sammalpaakun maasta, sammal lensi hienossa kaaressa suoraan jonkun risun päälle ja rasahti laskeutuessaan. Siinä vaiheessa tuli mudiin vauhtia :D Se vilkaisi hädissään rotikan taloa kohti ja oli jo hippulat vinkuen painattelemassa pakoon kun se tajusi että rotikkaa ei edelleenkään ollut mailla halmeilla. Hauru poistui paikalta tyynen rauhallisesti kävellen, joskin hieman tavallista reippaammalla vauhdilla, ja yrittäen olla kiinnittämättä huomiota hihittävään omistajaansa. Kunhan se rotikka tulee pihalle ja näkee Harun jättämät terveiset, se takuulla kiittää onneaan että oli sisällä turvassa hurjalta KuningasMudilta ;D