keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Ihmeiden aika ei ole ohi


Tämä juttu keskittyy nyt Tardikseen, äitini basenjiin. Tarkkis kuulemma inhoaa koulutusta ja sitä on "mahdoton" opettaa esim. menemään maahan. Päätin siis opettaa Tarkkiksen menemään maahan koska kyllä koiraa kuin koiraa voi kouluttaa ja niin pois päin. Pitää vaan löytää oikeat keinot. Lelut, namit ja kehut olisi se mistä aloitetaan. Tarkkis leikkii auttavasti jos se on sopivalla tuulella, syö jos sille tarjoaa ruokaa joka ei ole sen mielestä pahaa ja tykkää rapsuttelusta paitsi jos sillä hetkellä se ei halua että siihen kosketaan. Ja lähtömielialasta riippumatta kun näiden asioiden eteen pitäisi tehdä edes kaikkein alkeellisin teko ei ne kiinnostakaan enää yhtään. Eikä kiinnosta mikään muukaan. Etenkään se kehuminen. Tarkkis on kyllä tosi ilahtunut jos se on ilahtunut "itsestään" ja heiluttaa häntää ja kaikkea mutta kun sitä kehuu (ihan mistä vaan tai vaikka syyttä suotta) sen naamalla on melkein aina sellainen tyhjä katse joka kertoo... jostain. Että ei todellakaan kiinnosta? Ei ymmärrä että kehuminen on niinkun hyvästä? Mitä häh?

Hauru on minusta aika itsenäinen, paimenkoiraksi hyvin hyvin itsenäinen, ja monella tapaa vähät välittää omistajastaan mutta kyllä se nyt vähän ilahtuu jos sitä kehuu ja huomioidaan. Ja etenkin jos sen ei tarvitse tehdä mitään tyhmää niiden kehujen eteen. Hauru(kin) on muutenkin vaikeasti motivoitava mutta sillä on joitain juttuja joista se tykkää sen verran että se viitsii vähän puuhastella niiden eteen. Ja ehkä pari asiaa joista se innostuu niin että se on valmis jopa tekemään oikeasti hommia. Tarkkis... no kai sillä on oltava jotain mikä sitä motivoi mutta vielä ei ole kyllä paljastunut että mikähän se jotain olisi.

Aloitin kouluttamisen sen kanssa aikalailla samoin kuin Rompankin kanssa eli annoin sille paljon nameja (ja välillä kehuja mutta luulen että se oikeastaan tykkää enempi kun jätän ne pois?) ihan vaan antamisen ilosta. Ajattelin että tuolla päästään ainakin alkuun ja hyvä puoli on ettei ole oikeasti mitään väliä koulutetaanko Tarkkista "oikein" vai "väärin" kun ei sitä ole tarkoitus varsinaisesti kouluttaa. Joten näin aloitettiin, pikkuhiljaa sen piti odottaa hetki että saa namin, tehdä jotain (ihan mitä vaan) että se saa namin ja lopulta mentiin sänkyyn (koska pehmeä ja mukava alusta herkälle hipiälle) ja sen piti ryömiä jalkani alta hakemaan se nami. Tämä osuus oli aika hankala koska heti jos Tarkkis tuntee joutuvansa tekemään jotain se lähtee pois eli aluksi sen piti enemmänkin vain kurottaa kuonoaan edes muutama milli jalkani alle. Siitäkin tuli melkein rasitusvamma niskaan... Mutta pikkuhiljaa homma eteni ja nyt se osaa vihdoin ja viimein mennä lattialla maahan kädellä ns. vetämällä. En taida jaksaa alkaa häivyttää kättä ja liittää jotain käskyä koska tässäkin hommassa on mennyt varmaan yli puoli vuotta... Sovitaan että se osaa nyt mennä maahan ja tehtävä on suoritettu.

Roon mielestä kouluttamisesta on tullut tosi kivaa ja vaikka nykyään vaadin siltä jo toisinaan aika pitkiäkin jaksoja tekemistä, se tietää että kohta tulee sitä kivaa biletystä. Tekeminen = palloja, namia ja kehuja eli parasta ikinä. Tardis taas... kun en ole vieläkään keksinyt miten sen saisi oikeasti innostumaan jostain. Se menee maahan, ottaa namin ja syö sen koska niin se on oppinut nyt tekemään. Mutta ei se hommasta edelleenkään tykkää. En ole keksinyt mitään paremmin toimivaa palkkaa sille eikä se sitten ole varsinaisesti oppinut tekemään pidempiä suorituksiakaan. Jos alkaisin opettaa sille jotain toista liikettä olen melko varma että jouduttaisiin palaamaan ihan alkupisteeseen. Koska jos haluaisin siltä jotain muuta kuin sen mitä se on tottunut tekemään = ei halua, pysty, kykene. Koska Tarkkis ei ole oma koirani en ole valmis panostamaan siihen ihan kauheasti aikaa ja vaivaa mutta kyllä vähän häiritsee. Luulisi että sen nyt saisi jostain innostumaan... se on koira? Mutta ehkä se onkin vaan basenji. Tai jotain.

2 kommenttia:

  1. Älä nyt heti pienistä lannistu - seuraavaksi opetat Taadin sanomaan pyh - heko, heko

    VastaaPoista
  2. Joo ehkä pysyn alkuperäisessä suunnitelmassa kuitenkin... :D

    VastaaPoista