torstai 24. huhtikuuta 2014

into ON, aivot OFF


Tänään (tai no, eilen oikeastaan kun ollaan jo torstain puolella) oltiin taas Heinin opissa, keskusteltiin paikallamakuusta, tehtiin hyppytreeniä ja yritettiin saada Romppa laittamaan kyynärpäät maahan. Ja saatiin lisäohjeita noutoon. Niin joo ja puolituntia on siis venyvä käsite, viimeksikin kouluttauduttiin kuulemma 40 minuuttia ja nytkin ties kuinka kauan ;)

Luulen että paikallamakuu on lost cause ja Rompan laajempi koe-ura vähän siinä sivussa (ei kyllä ihan pelkästään sen takia) mutta aina voi yrittää. Ja jos ei muuta, ainakin minulla on huomattavan paljon tietoa seuraavan koiran paikallamakuun varalle kun kovin monelta taholta ollaan saatu apua ja ideoita Roon korjaamiseksi. Mutta niin, Roo pitäisi saada rauhalliseen mielentilaan koska ei se kerta kaikkiaan kykene jos (tai siis kun) kierrokset on katossa. Tai katon läpi menneet jo ajat sitten... Ohjeeksi tuli mm. opettaa sille vapaamuotoista rauhoittumista, samoin kuin pennuille tehdään. Että vaan oltaisiin. Aloitetaan kaiketi olohuoneessa sohvalla nukkumaanmenoaikaan. Tiedän entuudestaan että sekään ei aina ole ihan helppoa mutta kyllä se onnistuu. Se on vaan niin herkästi innostuva että pienikin väärä liikahdus tai sana ja pilkku on täydessä bilevalmiudessa :D Pikkuhiljaa pitäisi kai saada se vihjeen avulla pysymään rauhallisena häiriössä sekä olemaan rauhallinen muuallakin kuin meidän olkkarissa.

Hypyn Rohan periaatteessa osaa ja nytkin se reagoi kyllä valmistelu sanaan hyvin ja teki tavallisen alo-hypyn tosi hienosti. (Muisti jopa että estettä ei takaisin tullessa saisi kiertää.) Kun siirryttiin metri sivuun esteestä Roo ei enää tiennyt mitä sen pitäisi tehdä ja tarjosi mm. maahanmenemistä kun siitä saa aina namia :P Silloin kun se on innoissaan se ei ajattele joten se osaa hypätä suoraan nokan edessä olevan esteen mutta ei paljon muuta. Olen melko varma että ainakin meidän pihatreeneissä tuo sama tehtävä olisi onnistunut mutta silloin se ei yleensä olekaan ihan noin innoissaan. Joskus se on ja silloin se saattaa juuri tehdä niitä sen hölmöyksiä joissa se painattelee vaikka ruutuun kun se nyt sattui osumaan ekana silmiin. Ja tosiaan siksi se kokeissa niin usein hyppii ihan mitä sattuu. (Ja näin ajateltuna sen satunnaiset kolauttelutkin tietty johtuu samasta asiasta, kun ei keskity siihen mitä on tekemässä saattaa törmätä esteeseen.) Eli lisätään pikkuhiljaa häiriötä (palloja, ihmisiä, haisupeittoja, kehänauhat) ja opetetaan sitä hakeutumaan esteelle vaikeissakin olosuhteissa.

Tarkoitus oli myös näyttää sen liikkeestä maahanmeno mutta kyynärpää-ongelma iski pahempana kuin pitkään aikaan, Roo siis suunnilleen istui maahanmenot. Joten opeteltiin palloleikkiä jossa pitää ottaa pyydetty asento (istu, maahan, seiso) ja leikin varjolla opettaa / muistuttaa sille mitä se maahan tarkoittikaan. Minun on vain vaikea nähdä edestäpäin onko Rohan oikeasti maassa vai ei ja siksi palkka tulee myöhässä kun jään ihmettelemään että onko se hyvin vai ei. En oikein löytänyt yhtään havainnolistavaa kuvaa, mutta Roolla ainakin tulee syvä "kuoppa" sen jalkojen väliin kun se menee maahan. (huono kuva) Yläviistosta ainoa mitä näen on se kuoppa ja yleensä siihen muodostuu tietenkin myös tumma varjo vielä haittaamaan näkyvyyttä joten en tiedä onko sen rintakehä maassa vai ei. Yritän sitten edestä tihrustaa kyynärpäiden asentoa ja muutenkin etujalkoja mutta eihän sitä edestä näe niin helposti kuin sivusta. Ihan selkeät virheet on toki helppo nähdä mutta koiralle olisi varmasti selkeintä se että joko se on oikein maassa tai ei ole, ei niin että se saa palkan vaikka se olisi ilmassa kunhan ei ole liikaa ilmassa... paitsi jos katson sivusta jolloin ei saakaan olla yhtään ilmassa... Pitäisi vaan itse oppia tietämään milloin Roo tekee oikein ja milloin ei niin voisi ehkä kertoa sen koirallekin. Ja Roo muuten osaa mennä ihan hyvin maahan paitsi silloin kun se on niin täpinöissä ettei se malta. Ainakin meillä on siis selkeä linja, jos ei muuta :D

Ja aletaan kai opettelemaan tunnariakin. Jännä nähdä mitä siitä tulee ;)



Muina "uutisina" kerrottakoon että Romppa heitti talviturkin tiistaina. Se on halunnut uimaan jo pidemmän aikaa ja järven ohi kulkeminen on pienoinen tahtojen taisto mutta minusta vesi on sille vielä liian kylmää. Tiedän että monet koirat (mm. Max nuorempana) ui ongelmitta hyvinkin kylmissä vesissä mutta Rohan ei ole labbis tai Max. Mutta koska olen lepsu omistaja ja koska ilman lämpötila oli 20 asteen paikkeilla, annoin periksi ja käytiin kokeilemassa. Rohan ui muutaman kerran kepin perässä ja vaikka se oli ihan innoissaan ja olisi uinut enemmänkin sille tuli kylmä eikä se ollut loppujenlopuksi kovin pahoillaan kun ehdotin että mentäisiin tekemään jotain muuta. Jotain muuta tässä tapauksessa oli juoksentelua läheisellä pellon tapaisella ja auringossa kirmailu lämmitti ja kuivasi pilkun tuossa tuokiossa. Nähtiin sisiliskokin mutta en ehtinyt saada valokuvaa kun Roo halusi nähdä vähän lähempää ja vaikkei Roo mitään olisi liskolle tehnyt, ymmärrän ettei lisko halunnut jäädä ottamaan asiasta selvää.

Tänään lenkkireittimme kulki osittain järven rantaa pitkin ja vaikka Roo oli irti se ei mennyt uimaan. Ihan vapaaehtoisesti. Että jospa nyt sittenkin odotellaan että vesi vähän lämpenee ennen varsinaista uimakauden aloitusta ;) 






Maxista puheenollen, kun tultiin Roon kanssa tokoilemasta ja avaan ulko-oven, arvatkaa mitä näin? En mitään! Tai no, tyhjän eteisen sentäs. Olkkarista löytyi buvieeri sikeässä unessa, sen verran se herästi että nosti päätään mutta jatkoi sitten uniaan kun en näköjään tuonut ruokaa. Koska ruokaa se kyllä aina nousee tervehtimään. Olen aina yhtä iloinen kun vastaanotto on noin epäinnostunut 

Haurua kiinnostaa tasan yhtä vähän, paitsi että se tulee melkein aina katsomaan jos päästäisin sen pihalle, mutta Hauru nyt onkin aina fiksu eikä entinen eroahdistus-ongelmakoira. Haurun jalka ei ole mennyt huonommaksi mutta ei juuri paremmaksikaan joten se on edelleen puolittaisella saikulla :/ Mutiainen EI ole tyytyväinen mutta ei se tuolla koivella voi meidän tavallisia lenkkejä vetää ainakaan jos haluaa että se joskus parantuukin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti