lauantai 12. huhtikuuta 2014

Noutoilua


Tänään oltiin Rompan kanssa Heini Sepän yksityispuolituntisella ihmettelemässä noutamisen saloja. Roon nouto kokonaisuudessaan näyttää kuulemma hyvälle mutta se on tosi vino ja sen mielestä noutokapula on lelu joka aiheuttaa mälvämistä ja yleistä levottomuutta. Silloinkin kun se pitää kapulaa pureskelematta se tuppaa pitämään sitä takahampaiden välissä ja puree hampaitaan täysiä yhteen. Heinin sanoin se käsittelee kapulaa kuin tapettavaa saalista. Joop. Nämä ongelmat vaan pahenee kun pitäisi pitää suussa tunnarikepukkaa, semmoinen pikkuinen tikku uppoaa dallun kitasiin ja muuttuu siellä tulitikuiksi ihan tuosta vaan.

Eli pitoharjoituksia. Ne on Roon kanssa vaikeita koska se kiihtyy kun kapulaa ei heitetä ja tyhmää ja miks pitää täs vaan tälleen eeeeeiiihhhh!!!! Jolloin kapulan järsiminen pahenee. Ja korjausyrityksetkin vaan pahentaa tilannetta koska Roo laittaa koko homman niin herkästi leikiksi. Tai sitten se kyllästyy tai/ja turhautuu niin että se ei halua enää tehdä mitään. (Ja sama koskee minua...) Tosin nyt kun oltiin hallilla Rohan oli vielä enemmän täpinöissään kuin tavallisesti. Roolla on yleensä kaksi vaihdetta, täysiä tai ei ollenkaan ja kumpikin on käytössä mutta näissä treeneissä siitä ei ollenkaan- tyypistä ei näkynyt kuin pieni häivähdys.

Ensin Heini koetti Roon kanssa harjoitusta jossa kapulasta ei päästetä irti ollenkaan. Rohan oli ihan että jeee vetoleikkiä!!! Ja siltä alkoi mennä kuppi ihan nurin kun pitäisi olla rauhallinen. Seuraavaksi esiteltiin sille metallikapula (hyi en tykkää) ja Heinin laipallinen noutokapula (joo tommonen?). Näistä kumpaakaan se ei siis mieltänyt leluksi ainakaan ensinäkemältä. Tehtiin niin että palkkasin sitä aluksi tassun antamisesta ja istumisesta jotta se vähän rauhottuisi ja alkaisi työskentelemään. Sitten esittelin sille laipallista kapulaa ja palkkasin kun se katsoi sitä rauhallisesti. Aluksi Roo olikin rauhallinen mutta alkoi muutamien toistojen jälkeen kiihtyä (äännellä) ja hamuta kapulaa suullaan jolloin lopetettiin. Mutta tätä pitäisi nyt tehdä ja hommata uusi kapula joka on erinäköinen kuin tuo millä yleensä treenataan. Saatiin ohjeeksi treenata tätä myös lusikoilla, luottokorteilla ja muilla sen sellaisilla koska Roo ei osaa ottaa suuhunsa mitä vaan.

Lisäksi tehtiin harjoitusta jossa kyykyssä Heini vieritti kapulaa vähän matkaa ja pyysi Rohania tuomaan sen. Roon tullessa meidän luo se käskettiin istumaan ja sille sanottiin odota ja rauhallisesti kehuttiin. Palkkasana kun se rauhoittui pitämään kapulaa mälvämättä ja vinkumatta. Tämä alkoi Roota vähän tympimään ja se alkoi vaan sylkemään kapulaa meidän eteen mikä on sen hyvin tavallinen reaktio pitotreeneihin. Mutta toistoja pitää tehdä vaikka vain pari kolme, käydä vaikka vähän kävelemässä siinä välissä ja kyllä se siitä kuulemma. Ja jos Roo alkaa liiaksi kiihtyä sille voi antaa pallon vähäksi aikaa jolloin se saa purkaa kiihtymystään siihen. Mutta palloa ei saa heittää. Kapulaakaan ei pidä heitellä ja sitä ei myöskään pidä vetää pois sen nenän edestä vaan joko antaa sen pudottaa se (koska Roota ei haittaa vaikka se putoaisi varpaille) tai pitää siitä kiinni mutta niin että kapulaa ei liikuteta pois päin Rohanista. Ja kun se alkaa oppia että tarkoitus on istua rauhassa kapula suussa voi sitä alkaa pikkuhiljaa antaa sille kädestä.

Heini myös ehdotti että luovutus tapahtuisi niin että laitan käden sen leuan alle. Koska Rohanille on opetettu että pallo luovutetaan tuolla tavalla (koska palloahan ei oikein voi vaan ottaa sen suusta) se on Roolle jo luonnollista ja ehkä miellyttävämpää kuin se että kumarrun sen ylle ottamaan kapulaa. Ja minun pitäisi olla rauhallinen liikkeissäni, kuulemma kokeessa ei oteta aikaa kauanko luovutus kestää ja vilkkaalla koiralla pitäisi olla rauhoittava ohjaaja. (Meillä näin ei todellakaan ole :p ) Olikohan jotain muuta... ei tule mieleen.

Vinouteen oli myös pakko puuttua, aluksi kokeiltiin takapää harjoituksena kulmassa peruuttamista. Josta siis lopulta jalostuisi Haurun osaama peruutan ihmisen ympäri- temppu. Heini tuli kuitenkin siihen tulokseen että Roon ongelma ei ole etteikö sen takamus kääntyisi vaan se että hyväksyn siltä vinot perusasennot joten se ei tiedä tekevänsä väärin. Sille pitäisi (ja hyvin voi koska se on niin motivoitunut) huomauttaa asiasta. Ja opettaa sille ettei sen tarvitse pitää kontaktia silmiini koska iso syy miksi se hakeutuu seuratessa liian eteen ja vinoon on että se yrittää nähdä naamani paremmin.

Tokoiluun liittymättömänä asiana, Mäntsälässä ollessa kuljettiin junaradan ja moottoritien ylittävää siltaa ja Roo sekosi taas vaihteeksi ihan täysin. Se yrittää syöksyä sillan alle katoavien autojen perään ja jos se ei olisi remmissä ja se pääsisi kaiteen yli olen 100% varma että se hyppäisi sillalta. Sillan ylittäminen on yhtä taistelua kun Roo ei meinaa pysyä nahoissaan ja sen jälkeen se aina yrittää syöksyä kaikkien muidenkin, ihan vieressämme risteysalueella aika hiljaa ajavien, autojen kimppuun. Onneksi siinä on lähellä alikulkutunneli josta Roo ei näe autoja ja sinne "piiloutumalla" sen saa rauhoittumaan niin että se ymmärtää puhetta ja saan muistutettua sille että autojen kimppuun ei sovi syöksyä. Useimmiten se onneksi muistaa sen mutta tuo silta on jotenkin ihan mahdottoman kiihdyttävä. Vaikka oma veikkaukseni oli alunperin että Roon kohtaloksi tulee koitumaan suolitukos, myös auton alle jääminen on yksi täysin kuviteltavissa olevista vaihtoehdoista. Suolitukos on jo nähty, toivottavasti painiottelua auton kanssa ei tarvitse kokea.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti