lauantai 5. huhtikuuta 2014

Ponteva hurjimus


Ei kerrota Haurulle että laitan tämän tarinan jakoon, taas vaihteeksi. Mutta tänään lenkillä ohitettiin eräs maatalo jonka pihassa on toisinaan rottweiler vapaana. Hauru tietää että se on siellä ja kulkee maataloa lähestyttäessä aina tiukasti minun jalassa kiinni. Ihan vaan siksi jos minua sattuu pelottamaan ;) Usein jossain vaiheessa rotkula huomaa meidät ja säntää vahtimaan reviiriään jolloin Hau painautuu entistäkin tiiviimmin jalkaani ja saattaa ehkä puoli-ääneen urputtaa jotain tyhmistä elukoista. Mutta jos rotikka ei olekaan tullut tienreunaan haukkumaan siinä vaiheessa kun me ollaan puolessa välissä piha-aluetta, Hauru uskoo että se on sisällä ja menee aina pikkuisen pihan puolelle patsastelemaan. (Pihaa ei siis ole aidattu mitenkään.) Näin tänäänkin. Siinä se sitten kävelee ehkä askeleen verran rotikan reviirin sisäpuolella hyvin ylpeänä mutta pää jostain syystä joka suuntaan kääntyillen... Varmaan Hau haluaa varmistaa että kaikki näkee kuinka se ei niinku yhtään pelkää. Tänään se päätti vielä lisätä rotikan häpeää ja alkoi kuopia pihan rajalla takajaloillaan mahdollisimman korkein ja näyttävin potkuin. Tämä uljas pontevuuden osoitus irrotti vähän isomman sammalpaakun maasta, sammal lensi hienossa kaaressa suoraan jonkun risun päälle ja rasahti laskeutuessaan. Siinä vaiheessa tuli mudiin vauhtia :D Se vilkaisi hädissään rotikan taloa kohti ja oli jo hippulat vinkuen painattelemassa pakoon kun se tajusi että rotikkaa ei edelleenkään ollut mailla halmeilla. Hauru poistui paikalta tyynen rauhallisesti kävellen, joskin hieman tavallista reippaammalla vauhdilla, ja yrittäen olla kiinnittämättä huomiota hihittävään omistajaansa. Kunhan se rotikka tulee pihalle ja näkee Harun jättämät terveiset, se takuulla kiittää onneaan että oli sisällä turvassa hurjalta KuningasMudilta ;D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti