perjantai 23. toukokuuta 2014

Viikkokatsaus

Karvat kasvoi pikavauhtia tai vanha kuva. Jompikumpi.

Vähän epäröin julkaista tätä mutta laitetaan nyt kuitenkin. Eli viikon ajan kirjasin ylös herrojen kodin ulkopuolella tapahtuvat aktiviteetit. Kiinnosti itseäni syystä joka jääköön toistaiseksi mainitsematta. Helle on toisaalta vähän rajoittanut tekemisiä (joo turha kuvitella mitään frisbee- harjoituksia +30 asteessa...) mutta toisaalta eipähän ole ainakaan mikään epätavallisen aktiivinen viikko.

Tästä siis puuttuu kotona tehdyt puuhastelut, niinkuin se että koirilla on vapaa pääsy pihalle n. 10.00 - 02.00, miinus ne ajat tietenkin kun ovat yksin kotona. Pihalla ne leikkivät ja ovat muutenkin aktiivisia ihan itsekseenkin ja lisäksi jos olen tekemässä pihatöitä heitän niille yleensä lelua tms. Ja tehdään jotain enemmän tai vähemmän pikaisia toko- tai temppujuttuja yms.. Yksinoloaikaa tulee noille yleensä enintään 5 tuntia päivässä johon tosin tulee päälle se että minulla on hyvin harvoin kaikki kolme koiraa matkassa. Lenkit tapahtuu pääasiassa metsässä ja Max ja Rohan saavat kulkea ne suurimmaksi osaksi vapaana, Hauru on ehkä n. puolet ajasta irti. Kilometrimäärät on siis minun kävelemiäni, koirille matkaa varmaankin kertyy selkeästi enemmän. Etenkin Rohanille, Haurulle taas ei ehkä niinkään kun se ei ymmärrä päättömän kaahailun päälle.

Lauantai
13.50 - 15.50 lenkillä Haun ja Roon kanssa, vähän vajaa 9 km
16.30 - 18.30 Uimassa Roon ja Makkaran kanssa

Sunnuntai
11.10 - 12.30 Makkaran kanssa tekemässä jälkeä
14.00 - 16.30 Lenkillä Haun ja Roon kanssa, n. 11 km
17.50 - 18.20 Tokotreenit Rompan kanssa
18.30 - 20.00 Haurun kanssa jäljestämässä

Maanantai
10.40 - 11.40 Rompan kanssa 4km juoksulenkki (helteessä vähintäänkin riittävän pitkä matka...) ja uintia
14.30 - 16.00 Höyrypään kanssa lenkkeilyä sekä vähän leikkimistä ja tokoilua
17.00 - 19.00 Rompan ja Makkaran kanssa kyläilemässä

Tiistai (-keskiviikko välinen yö)
0.30 - 02.00 Kolmikon kanssa lenkillä (en muistanut laittaa puhelinta mittaamaan matkaa)

Keskiviikko
13.00 - 14.00 Maxin kanssa 4km
15.10 -15.50 Haun ja Roon kanssa 5km (remmissä puolijuoksua)
16.30 - l8.00 Koko porukka treeneissä tekemässä kuka mitäkin

Torstai
12.00 - 16.00 Uimassa kaikki

Perjantai
10.00 - 11.00 Makkaran kanssa käppäilemässä 3km
21.15 - 23.10 Roon ja Haun kanssa lenkillä 11km josta n. 4km remmissä juosten

Toisaalta tuntuu että pitäisiköhän olla jotain vapaapäiviä, pääasiassa Rohanille joka yleensä lenkilläkin painattelee kuin viimeistä päivää. Joku sellainen päivä aina välillä ettei tehtäisi kuin ehkä joku remmilenkki hillittyä vauhtia. Meillä kun vielä voi tulla kilometrejä viikossa huomattavasti enemmän kuin nyt, kun helle verotti eikä menty kertaakaan 20+ km lenkkiä.

Ja toisaalta pitäisikö Haurulle olla enemmän tekemistä joka on jotain muuta kuin lenkkeilyä. Nykyisellään se ajaa jäljen n. kerran viikossa, tekee vähän tokoa silloin tällöin, joskus pallopaimentaa (ei tällä viikolla kertaakaan) ja opettelee temppuja silloin kun minulla on aikaa/ inspiraatiota. Ja tietty toimii päivittäin palveluskoirana arkisissa asioissa, se on kotiorja. Mutta Hau on kuitenkin... no tietyllä tavalla työkoira ja kaipaa sen kaltaista tekemistä.

Makkarasta en sentäs ole huolissani. Se kun ei se kaipaa mitään aivotyöskentelyä (mutta saa sitä silti vähän), sen mielestä on kivaa kun se saa höntsäillä treeneissä häiriökoirana mutta jos pitäisi oikeasti tehdä jotain sitä alkaa herkästi ahdistaa. Nykyään kun vuodet on tuoneet mukanaan etupäähän kremppaa, Maxin liikkumista pitää joiltain osin rajoittaa mutta Max ei myöskään ole koskaan ollut liikunnallisesti erityisen aktiivinen, silloinkin kun se oli minun aktiivikoira (ennen Haurun tuloa) sen mielestä tunnin rauhallinen metsälenkki tai n. puolentunnin juoksulenkki silloin tällöin oli ihan kivaa mutta kaikki liikkuminen sen yli on hulluutta.

Muistan aina kun oltiin koirapuistossa ja Makkara aikansa riehui siellä jonkun bokserin kanssa kunnes bubsieeri sai tarpeekseen ja se kävi köllöttelemään keskelle puistoa. Bokseri ei ollut lähellekään saanut leikkimisestä tarpeekseen mutta Maxia ei enää kiinnostanut. Vieraan koiran omistaja valitteli kuinka tuo bokseri pystyi juoksemaan piippuun kaikki puistossa käyvät koirat ja 'voi voi kun ihmiset niin vähän ulkoiluttaa koiriaan että niillä on noin huono kunto. Vähän voisi ajatella koiraparkoja!' Ai no kiitti, mutta veikkaanpa että Maxilla ei (etenkään silloin) ollut kunnosta kiinni todellakaan. Max on vaan luonteeltaan laiskaanpulskea. Haurun tultua taloon Max varmasti huokaisi helpotuksesta kun aloin purkamaan ylimääräistä energiaani kikkuraan :D

torstai 22. toukokuuta 2014

Rento meininki


Nyt kun Haurukin voi osallistua, mentiin tietty uimaan. Haurusta oli kivaa niin kauan kunnes rannalle tuli muitakin ja vaikkei ne varsinaisesti olleet siinä missä me (koska ei mennä ihmisten uimarannalle) ei Hauru voi oikein rentoutua kun pitää kytätä ympäristöä. Mutta reippaasti se siis aluksi ui, ei tavinnut yhtään kannustusta eikä mitään vaikka oli eka uimareissu talven jälkeen! Herrasta tulee asian suhteen aina vain rohkeampi. Uimatyyli on edelleen vähän kyseenalainen, etenkin uidessa poispäin rannasta (koska on pelottavampaa kuin rantaan eli turvaan päin liikkuminen) mutta pinnalla se pysyy ja kivaa on vaikka välillä pelottaisikin.

Rompan uimisesta ei ole raportoitavaa, se on edelleen merdog. Mutta kotiin kävellessä, auringon porottaessa, Roo päätti ilmeisesti vähän kuivatella ja nauttia kesästä. Se kävi yllättäen tienpientareelle makaamaan ja venytti vielä itsensä kunnon sammakkoasentoon. Kivaa kun aurinko paistaa ja kuivuukin hyvin! Mitään kiirettä Rohanilla ei tuntunut olevan kunnes vastaantuleva kävelijä alkoi lähestyä meitä. Rohkusta näki kun se mietti että pitäisiko, jaksaisiko, kannattaisiko nousta? Kun vastaantulijoiden sievästä ohittamisesta voi saada palkkion... Ja lopulta se sitten päätti että kai sitä täytyy. Oltaisiinkohan muuten vieläkin kävelytien reunassa ottamassa aurinkoa?

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Kesämiehet

Tänään vihdoin paketti tuli, johan sitä on odotettukin ;) Paimenpojat ei kyllä ihan täysin arvostaneet kun näkivät minun ottavan pesuvälineet esiin. Romppakin tuli pestyä mutta sitä ei haittaa, tietenkään. Ja siis ihan kiltisti nämä toisetkin herrat antoivat pestä itsensä vaikka murjottivatkin.

Makkara joutui koneen käsittelyyn ensiksi, oli taas niin kauheaa. Myönnän että vaikka ei pitäisi, minulla menee välillä hermo kun se käyttäytyy kuin sitä tapettaisiin aina kun pitää tehdä hoitotoimenpiteitä.

Ostin lisäksi Makkaraa varten 5 terän joka jättää karvan vähän pidemmäksi. Ei ole mitään syytä vetää Maxia ihan millisiiliksi, turhaan vaan itikat pääsee syömään ja lyhyt sänki kutiseekin enemmän. Vaikkei Maxilla mikään herkkä iho olekaan eikä sitä ole tuntunut koskaan häiritsevän. Mutta kun valinnanvaraa on niin miksei?

Ja ainakin teoriassa ehkä se on vähän kivemman näköinenkin kun ei iho paista läpi kuten milliterällä vedeltäessä.

Mutta tuolla oli kyllä vaikeampi... no okei, vielä vaikeampi... saada tasaista jälkeä. Etenkin kun herra buvieeri ei todellakaan seiso kiltisti aloillaan vaan yrittää tehdä trimmaamisen mahdollisimman vaikeaksi.

Mutta ihan kiva siitä minusta tuli, kelpaa minulle. Pitäisi vaan taas tassut ja korvien reunat vielä siistiä saksilla.

Hauru on yleensä tosi kiltisti ollut mutta nyt sillä(kin) oli joku 'en haluu, et voi pakottaa' päivä. Ihan kaikessa oikeastaan, ei niinkun kiinnosta edes poseerata. Haurulla on aika harvoin tällaisia känkkäränkkä- päiviä mutta silloin kun on niin... no, se on hyvin itsepäinen. Kun se on kovin itsepäinen hyvällä tuulellakin :D Ja tietty alkoi vielä sataa kun oli Haurun vuoro olla kuvattavana.

Tuli mudikin kuitenkin trimmattua. Trimmaaja ei onnistunut tällä kertaa ihan niin hyvin, en meinannut löytää sitä kohtaa mistä tuon rajan vetäminen aloitetaan ja oli muutenkin vaikeaa. Ja Hauru sentäs oli ihan aloillaan kun sitä vaan uhkaili riittävästi.

Vähän mietin että pitäisikö kaljuntaa koko koira mutta mennään nyt taas tällä portugeesi tyylillä ainakin aluksi. Haurulla olisi varmasti viileämpi olla jos se olisi ihan "naku" mutta kun se on niin epähaurumaisen näköinen sitten. Tällain se on ainakin enimmäkseen Hauru ja tämä tyyli riittää pitämään hotspotit poissa.

Niin joo ja jos jotakuta kiinnostaa niin hankkimani trimmeri on Andis AGC ja ihan sujuvasti leikkasi myös buvieerin ainakin kun buvieeri oli valmiiksi lyhyehkössä turkissa. Ja muutenkin vaikuttaa olevan ihan toimiva laite, terän kiinni saaminen oli kyllä aika hankalaa, ei meinannut lukkiutua millään. Kone itsessään ei tässä käytössä kuumennut (terä tietty kuumenee) eikä ollut kovin äänekäskään.

maanantai 19. toukokuuta 2014

Mudi haluaa kuvaan (raksi seinään!)

Otetaan Rohanista kuva missä se ylväästi(?) haistelee ilmaa metsässä... kun joku outo metsäneläin tunkee kuvaan

Hau: ...syön vaan heinää tässä...

Ai olitkin ottamassa just kuvaa, sori!!

No ota nyt sitten!
Roo: ...mä kai lähen sit...

Tosin täytyy sanoa että Hau läkähtymässä kuumuuten ei ole mudi kauneimmillaan... Ja harmillisesti se ei pääse edes mukaan uimareissuille vaikka kovasti se haluaisi. Ojat vetää mudia puoleensa magneetin lailla ja matalahkoissa ojissa se sentäs on päässytkin kahlailemaan. Vaikka käyn nykyään Haurun säännöllisesi, ympäri vuoden, läpi CoatKingillä joten turkki ei koskaan pääse kasvamaan täyteen kukoistukseensa, se on leikattuna ja ohennettunakin niin paksu ja tukkoinen etten usko että se riittää jos herra läträä joka päivä järvessä. Joten päätin nyt sitten tehdä sen mitä vastaan olen kauan pyristellyt: ostin trimmerin. Toivottavasti se saapuu tänne pian, toimitusajaksi ainakin luvattiin max. 2 päivää.

Minulla on sellainen käsitys että ainoastaan se kaikkein kallein malli ehkä tehoaa buvierin turkkiin ja luultavasti sekin hajoaa n. vuodessa eli takuuajan mentyä umpeen. Ei ehkä ihan totuus mutta buvvella sitä turkkia riittää ja aika monet koneet hyytyy haasteen edessä. Olen siis vain tyytynyt saksiin sekä sukulaisten ja tuttujen hyvin hienojen trimmikoneiden lainaamiseen ja ihan OK se onkin toiminut. Mutta Haurua en halua saksia ja lainaamisessa on aina se että kone ei ole välttämättä saatavilla täsmälleen silloin kun sitä tarvitsee ja Hauru tarvitsi sitä jo ainakin kaksi päivää sitten. En ostanut sitä kaikkein kalleinta, jos en sitä halvintakaan joten luulisi sillä ainakin mudin trimmaavan, vaikka silläkin on paljon karvaa on trimmattava alue kuitenkin suhteellisen pieni. Ajattelin toki kokeilla ajella sillä Maxinkin mutta... no katsotaan. En pidätä hengitystä. Kyllä sillä ainakin buvven naaman yms. saa pidettynä siistinä luulisin.

lauantai 17. toukokuuta 2014

Suohulluus


Kuvien laadusta huolimatta pakko laittaa nämä, on nuo niin hölmöjä. Lenkkeiltiin siis soisella alueella ja siellä pitää aina hinkata itseään kosteaan sammaleeseen. Ja jos toinen löytää hyvän hinkkauspaikan (eli Hauru tässä tapauksessa) pitää toisen aina liittyä seuraan. Kun ei pidä antaa löydösten mennä hukkaan, sama kun jos joku löytää vaikka oikein maukkaan heinäpuskan niin pakko molempien laiduntaa siitä samasta kohtaa.

Hauru näyttää vähän samalle joka kuvassa mutta kyllä sekin hinkkaa itseään ihan antaumuksella vaikkei se olekaan ihan niin... äärimmäisyyksiin taipuvainen mitä Rohan...








keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Taas vaan Rohania



Tokoilusta sen verran, että ainakin alku näyttää lupaavalle. Tehtiin eilen muiden juttujen lomassa yksi kapulanpito ja kas kun pilkku olikin ihan kykenevä tarttumaan kapulaan voimakkaasti mutta oikealla otteella ja halukas pitämään sitä mälvämättä, vinkumatta ja ilman että silminnähden ällöttää. Taidoissa / ymmärryksessä ei siis tosiaan vaikuttaisi olevan vikaa, halukkuudessa vaan sitäkin enemmän. Samalla Rohan on oppinut menemään laudalle niin että saman puolen etu- ja takajalka on laudan päällä sekä juoksemaan kannon luokse ja menemään sen viereen maahan. Ei ihan sitä mitä olin ajatellut mutta ei kai sillä niin väliä? Ja tuli todettua sekin että Roo ei kertaakaan jättänyt kyynärpäitä ylös tarjotessaan maahanmenemistä itsenäisesti. Että sellaista peliä ;)

Ollaan myös tehty rauhoittumisharjoituksia kotona, tällä hetkellä kestää noin tunnin, ehkä vähän päälle, että se oikeasti rauhoittuu sohvalle. Se kyllä melko nopeasti käy maate (koska sohva), laittaa päänkin alas ja on sinänsä rauhallinen mutta se ääntelee jonkun verran ja jos kuuluu pienikin rapsahdus tms. niin se sinkoaa salamana pystyyn. Fake it 'til you make it sanoo Romppa mutta meikää ei niin vaan huijata. Varsinkin se piippaaminen kannattaisi ehkä jättää pois ;D Tämän asian suhteen en ole ihan super optimistinen koska oma motivaatio asian työstämiseen on vähintäänkin heikko mutta mitään haittaahan tuosta nyt ei liene vaikken jaksaisikaan harjoitella asiaa pitkäjännitteisesti. Kun eihän siinä tapahdu muuta kuin että koira makaa sohvalla, normaalia elämää siis.



Tänään sitten lähdettiin aamulla Helsinkiin käppäilemään Tarkkiksen ja isäni seurassa. Kuljettiin aluksi Vantaanjoen rantaa Vanhastakaupungista eteenpäin joku reilu 5 kilometriä, ylitettiin joki ja tultiin takaisin vastakkaista rantaa. Vaikka Rohanilla ei tunnetusti ole remmilenkkeilyn salat ihan täysin hanskassa, se osaa olla loppujenlopuksi varsin välinpitämätön muita liikkujia kohtaan. Pyöräilijöiden kohdalla se tietää ettei saa poukkoilla ja pysyy reunassa, muuten se ei reagoi niihin mitenkään, ja kävelijät se osaa pääsääntöisesti ohittaa kauniisti vaikka sen verran pitää olla taluttajan hereillä että kerkeää kieltää jos pilkku päättääkin että kyseinen henkilö tarvitsee dalmaatin pusun päivää piristämään :D Juoksijoista se ei aluksi oikein tiennyt mitä ajatella, ehkä tyyppi tulee juosten kun se haluaa mahdollisimman nopeasti pussailemaan Roon kanssa? Mutta parin ensimmäisen jälkeen se laski ne samaan kategoriaan pyöräilijöiden kanssa: niillä on kiire, ei ne ehdi seurustella joten turha niistä on välittää. Koirat on ilmaa jos ne on kauempana, ihan lähiohituksissa huomaa että satunnainen remmissä toisten koirien moikkailu on tehnyt vähän hallaa. Remmissä vetäminen on jokseenkin rasittavaa, varsinkin siinä vaiheessa kun ollaan viidettä tuntia liikkeellä ja vaikkei Roo vedä mitenkään jatkuvasti niin... no, jos meillä olisi tapana remmilenkkeillä useammin opettaisin sen paremmin :P Tuomarinkartanon talleilla tuli hevos-ohitus ja sekin meni erinomaisesti. Olin aika yllättynyt mutta ehkä Roo alkaa vihdoinkin tottua hevosiin. Niitä se sentään näkee säännöllisesti, toisin kuin monia muita asioita mitä tuolla tuli vastaan, ja silti ne on se isoin ongelma...

Sitten käytiin haukkaamassa vähän evästä Kahvituvassa, kysyttiin saako koirat tulla terassille ja noin hiljaiseen aikaan oltaisiin päästy sisällekin :) Jäätiin kuitenkin terassille, Rohan on vain puoliksi koulutettu enkä ole ihan vakuuttunut että se on tarpeeksi tuollaisissa tilanteissa :D Koirat sai sitten oman vesikupin. Ja tietenkin myös osansa lihapiirakasta. Ja ihan kohtuu hyvin Rohan käyttäytyi, eihän se tietenkään mene kippuralle pöydän alle kuten eräs mudi (tosin Hauru onkin käynyt säännöllisesti erilaisissa syömäpaikoissa 10 viikon kypsästä iästä alkaen) mutta ei se myöskään hypännyt pöydälle tanssimaan ;) Vähän tylsää oli ja se purkautui häseltämisenä ja kitinänä mutta en usko että traumatisoitiin muita asiakkaita. Paitsi jos paikalla sattui olemaan niitä jotka traumatisoituu pelkästä ajatuksesta että koira.

Sitten käytiin ihmettelemässä mm. koskea ja kalastajia sekä käppäiltiin Toukolan rantapuisto edestakas. Olin jo monta kertaa ollut iloinen siitä että Rohan muisti joenrantaa kävellessä että lintuja ei saa jahdata, niin kiltti poika siinä(kin) suhteessa! Mutta tuolla nähtiinkin joku hanhinelikko ja ne oli Roolle liikaa ja se yritti käydä pölläyttämässä ne. Otettiin ohitus uudelleen ja tällä kertaa meni ihan OK vaikka se edelleen vilkuili hanhia aika intensiivisesti kun tavallisesti se kykenee jo luopumaan linnuista täysin. Nähtiin vähän myöhemmin isompi hanhiparvi ja käytiin vähän treenailemassa niilläkin ja se meni taas paremmin, Roo ei ollut yhtään sen oloinen että olisi aikeissa singota niiden kimppuun vaikka se sai kulkea pitkällä remmillä ilman mitään käskytystä. Hvyä hyvä, Roo nimittäin sinkoaa lintujen perään sellaisella voimalla että käsi menee sijoiltaan ja meikä lentää pilkun perässä kuin märkä rätti jos tilanne tulee yhtään yllättäen. Niinkuin nyt tuli yllättäen tilanne jossa Roo haistoi kokonaisen leivän pusikossa ja sinkosi sen kimppuun. Siellä sitten oltiin puskassa molemmat ja Roo leipä suussa yrittäen niellä sitä kokonaisena. Täällä meillä annan yleensä koirien pitää löydöksensä mutta Helsingissä asia on vähän toinen ja lisäksi en kyllä täälläkään haluaisi että Rohan syö kokonaisen, enempivähempi homeisen limpun. Taistelu leivästä päätyi lopulta tasapeliin, Roo sai ottaa palan leipää ja loput heitettiin menemään. Että nyt jos se myrkyttyy tai menee maha sekaisin niin tiedetään ainakin syypää.

Ja jos aamulla lähdetään ennen seitsemää ja tullaan takaisin kotiin joskus kahden jälkeen niin tiedättekö mitä tekee dalmaatti? No alkaa tietty kitistä että tylsää, mitä sitten tehdään?


sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Jos ei halua, ei ole pakko?




Taas oltiin Heinin koulutettavina. Halusin periaatteessa katsoa noutoa uudestaan vaikka se ei ole mihinkään aiemmasta muuttunut. Mutta olen siis yrittänyt opettaa sille noutoa alusta alkaen uudelleen, uudella noutokapulalla joskin samalla ollaan muutaman kerran otettu vauhtinoutoja vanhalla kapulalla, lähinnä epätoivoisena yrityksenä ylläpitää ajatusta että noutaminen on hauskaa. Koska se sama ongelma minkä vuoksi alunperin opetin noudon Rompalle "väärin": se ei halua. Ja kun se ei halua sitä ei oikein voi pakottaa. Joten minusta tuntuu ettei tästä uudesta noudosta ollut tulossa yhtään sen parempaa. Erilainen joo mutta ei parempi.

Paimentimilla tietyllä tavalla toimii se, että niille sanotaan että nyt teet tai itket ja teet. Täytyy niilläkin tietenkin olla motivaatio kunnossa yms. ja ylipäätän kaikkien turhuuksien (jollaiseksi toko lasketaan koska ei ole arkielämän kannalta välttämätöntä osata luovuttaa kapula kaikkien taiteen sääntöjen mukaan) pitää olla hauskaa kaikille osapuolille tai koko hommassa ei oikein ole ideaa. Mutta kuitenkin. Niiltä voi välillä vaatia asioita ihan vaan siksi kun. Rohanilta ei oikein voi. Tai en ainakaan osaa. Se on kaiketi yksi niistä paimenkoiran ja dalmaatin eroista. Miksi dalmatiankoira on ihmisten mukaan niin "vaikea" kouluttaa. Rohan muutenkin kysyy 'Miksi pitäisi?' paljon hanakammin ja sille pitää aina olla joku hyvä syy. Hyvä syy ei ole se että siksi kun minä sanon. Rohanista hyviä syitä on yleensä: siksi kun siihen liittyy juoksemista ja leikkimistä, siksi kun saat pallon ja siksi kun se itse haluaa. Ja kaikkein tärkeintä: siksi kun se on kivaa! Rohanista luovutusharjoittelu, noudon takaperin ketjuttaminen ym. asiaan liittyvä ei vaan ole kivaa ja siinä ei edes pallo auta. Koska hauskuus on tärkeintä.

Hieman hassua. Rohania on helppo motivoida kun sitä voi palkata niin monella tapaa ja samalla vaikea kun joskus sitä ei vaan kiinnosta. En oikein edes tiedä miksi se kokee nuo pitoharjoitukset niin vastenmielisenä mutta ehkä se on vaan sen mielestä liian tylsää? Toinen on nyt tuo tunnari, nyt Rohanilla on jo jonkinlainen ymmärrys siitä että haistelu on jutun idea mutta sen mielestä se on aika turhaa puuhaa ja kannattaa jättää tekemättä.

Heinistä olisi hyvä opettaa sitä tarjoamaan asioita, nykyään jos en tee mitään Roo lähtee yleensä ennemmin tai myöhemmin viihdyttämään itse itseään. Koska itsekseen Rohan keksii aina jotain kivaa. Sen pitäisi haluta vielä enemmän tehdä asioita minun kanssani yksin hommailemisen sijaan ja olla aktiivinen. Eli voitaisiin tehdä jotain laatikkoleikkiä, kosketuskeppiä ja muuta sellaista jossa Rohanin tulisi itse tarjota asioita. Ja valita sellaisia helppoja juttuja jotta homma on sen mielestä kivaa sillä Rohan turhautuu aika nopeasti ja... niin, menee tekemään niitä omia juttujaan. Ja kun se on oikeassa mielentilassa ja haluaa tehdä juttuja voi väliin ottaa niitä vähän tylsempiä tokojuttuja, niinkuin sitä kapulan pitämistä. Ja samalla Rohania pitäisi neutraalisti mutta lepsuilematta estää tekemästä niitä omia juttujaan.

Myös ainakin peruuttamisen opettamisesta oli puhetta, Rohan osaa ihan pikkuisen peruuttaa mutta ei oikeastaan. Ja tuolla hallilla se ei osannut sitä vähääkään :D Ja muutenkin sille voisi naksutella jalkojen välistä pujottelemista yms. pikkutemppuja joista se kenties innostuisi.

Kokeiltiin saada sitä laittamaan etutassut laatikkoon ilman mitään ohjaamista sekä tolpankiertoa ja sitten maahanmenoa siinä välissä yms. ja Rohanista se olikin kivaa, etenkin aluksi. Mutta ei Rohanin kanssa koskaan pidäkään tehdä kovin pitkiä treenejä eikä etenkään jankata samaa asiaa kovin kauan koska ei se jaksa keskittyä. Se ei sentään ole ollut tapanakaan, me ehditään yleensä lyhyessä ajassa tekemään montaa asiaa kun kaikkea tehdään vain toisto tai pari ;) Jännä nähdä osaanko tällä tavalla saada sen innostumaan noudon opettelusta.

Tokoilun jälkeen mentiin käymään Vernan ja Yoda- käppänän luona kylässä. Rohanista Yoda on vähän pelottava kun se on niin äänekäs mutta hienosti pojat tuli keskenään toimeen. Ei niillä mitään oikeita ongelmia ole ikinä ollutkaan kun Yoda ei ole liian tungetteleva. Sellaisestakaan Roo ei tykkää. Käskin Roon käydä maate ja syödä yhtä Yodan luista (Yodasta se oli hieman epistä) ja se olikin superrauhallinen Rohaniksi. Mikä ei vielä ole ihan niin rauhallinen mitä voisi kuvitella mutta eipä rampannut edestakaisin tai yrittänyt mukiloida ihmisiä ihan koko aikaa. Takaisintulomatkalla konsertti oli sitten aikamoinen, ilmeisesti liiallinen paikallaanolo ylirasitti Rohanin :D

Ja Haurun jalka on jo ihan parantunut, ollut jo jonkun aikaa. Tarkistin koiven jotain pari kertaa päivässä ja hassua miten haava pieneni ihan silmissä sen jälkeen kun paraneminen lähti käyntiin, kun ekalla viikolla vaikutti siltä ettei mitään tapahdu. No, Hauru on tyytyväinen kun saa taas riehua ja liikkua vapaasti. Kunhan säät paranee niin ehkä saa Haukkusestakin uusia kuvia, toistaiseksi löytyy vain Romppaa.