sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Jos ei halua, ei ole pakko?




Taas oltiin Heinin koulutettavina. Halusin periaatteessa katsoa noutoa uudestaan vaikka se ei ole mihinkään aiemmasta muuttunut. Mutta olen siis yrittänyt opettaa sille noutoa alusta alkaen uudelleen, uudella noutokapulalla joskin samalla ollaan muutaman kerran otettu vauhtinoutoja vanhalla kapulalla, lähinnä epätoivoisena yrityksenä ylläpitää ajatusta että noutaminen on hauskaa. Koska se sama ongelma minkä vuoksi alunperin opetin noudon Rompalle "väärin": se ei halua. Ja kun se ei halua sitä ei oikein voi pakottaa. Joten minusta tuntuu ettei tästä uudesta noudosta ollut tulossa yhtään sen parempaa. Erilainen joo mutta ei parempi.

Paimentimilla tietyllä tavalla toimii se, että niille sanotaan että nyt teet tai itket ja teet. Täytyy niilläkin tietenkin olla motivaatio kunnossa yms. ja ylipäätän kaikkien turhuuksien (jollaiseksi toko lasketaan koska ei ole arkielämän kannalta välttämätöntä osata luovuttaa kapula kaikkien taiteen sääntöjen mukaan) pitää olla hauskaa kaikille osapuolille tai koko hommassa ei oikein ole ideaa. Mutta kuitenkin. Niiltä voi välillä vaatia asioita ihan vaan siksi kun. Rohanilta ei oikein voi. Tai en ainakaan osaa. Se on kaiketi yksi niistä paimenkoiran ja dalmaatin eroista. Miksi dalmatiankoira on ihmisten mukaan niin "vaikea" kouluttaa. Rohan muutenkin kysyy 'Miksi pitäisi?' paljon hanakammin ja sille pitää aina olla joku hyvä syy. Hyvä syy ei ole se että siksi kun minä sanon. Rohanista hyviä syitä on yleensä: siksi kun siihen liittyy juoksemista ja leikkimistä, siksi kun saat pallon ja siksi kun se itse haluaa. Ja kaikkein tärkeintä: siksi kun se on kivaa! Rohanista luovutusharjoittelu, noudon takaperin ketjuttaminen ym. asiaan liittyvä ei vaan ole kivaa ja siinä ei edes pallo auta. Koska hauskuus on tärkeintä.

Hieman hassua. Rohania on helppo motivoida kun sitä voi palkata niin monella tapaa ja samalla vaikea kun joskus sitä ei vaan kiinnosta. En oikein edes tiedä miksi se kokee nuo pitoharjoitukset niin vastenmielisenä mutta ehkä se on vaan sen mielestä liian tylsää? Toinen on nyt tuo tunnari, nyt Rohanilla on jo jonkinlainen ymmärrys siitä että haistelu on jutun idea mutta sen mielestä se on aika turhaa puuhaa ja kannattaa jättää tekemättä.

Heinistä olisi hyvä opettaa sitä tarjoamaan asioita, nykyään jos en tee mitään Roo lähtee yleensä ennemmin tai myöhemmin viihdyttämään itse itseään. Koska itsekseen Rohan keksii aina jotain kivaa. Sen pitäisi haluta vielä enemmän tehdä asioita minun kanssani yksin hommailemisen sijaan ja olla aktiivinen. Eli voitaisiin tehdä jotain laatikkoleikkiä, kosketuskeppiä ja muuta sellaista jossa Rohanin tulisi itse tarjota asioita. Ja valita sellaisia helppoja juttuja jotta homma on sen mielestä kivaa sillä Rohan turhautuu aika nopeasti ja... niin, menee tekemään niitä omia juttujaan. Ja kun se on oikeassa mielentilassa ja haluaa tehdä juttuja voi väliin ottaa niitä vähän tylsempiä tokojuttuja, niinkuin sitä kapulan pitämistä. Ja samalla Rohania pitäisi neutraalisti mutta lepsuilematta estää tekemästä niitä omia juttujaan.

Myös ainakin peruuttamisen opettamisesta oli puhetta, Rohan osaa ihan pikkuisen peruuttaa mutta ei oikeastaan. Ja tuolla hallilla se ei osannut sitä vähääkään :D Ja muutenkin sille voisi naksutella jalkojen välistä pujottelemista yms. pikkutemppuja joista se kenties innostuisi.

Kokeiltiin saada sitä laittamaan etutassut laatikkoon ilman mitään ohjaamista sekä tolpankiertoa ja sitten maahanmenoa siinä välissä yms. ja Rohanista se olikin kivaa, etenkin aluksi. Mutta ei Rohanin kanssa koskaan pidäkään tehdä kovin pitkiä treenejä eikä etenkään jankata samaa asiaa kovin kauan koska ei se jaksa keskittyä. Se ei sentään ole ollut tapanakaan, me ehditään yleensä lyhyessä ajassa tekemään montaa asiaa kun kaikkea tehdään vain toisto tai pari ;) Jännä nähdä osaanko tällä tavalla saada sen innostumaan noudon opettelusta.

Tokoilun jälkeen mentiin käymään Vernan ja Yoda- käppänän luona kylässä. Rohanista Yoda on vähän pelottava kun se on niin äänekäs mutta hienosti pojat tuli keskenään toimeen. Ei niillä mitään oikeita ongelmia ole ikinä ollutkaan kun Yoda ei ole liian tungetteleva. Sellaisestakaan Roo ei tykkää. Käskin Roon käydä maate ja syödä yhtä Yodan luista (Yodasta se oli hieman epistä) ja se olikin superrauhallinen Rohaniksi. Mikä ei vielä ole ihan niin rauhallinen mitä voisi kuvitella mutta eipä rampannut edestakaisin tai yrittänyt mukiloida ihmisiä ihan koko aikaa. Takaisintulomatkalla konsertti oli sitten aikamoinen, ilmeisesti liiallinen paikallaanolo ylirasitti Rohanin :D

Ja Haurun jalka on jo ihan parantunut, ollut jo jonkun aikaa. Tarkistin koiven jotain pari kertaa päivässä ja hassua miten haava pieneni ihan silmissä sen jälkeen kun paraneminen lähti käyntiin, kun ekalla viikolla vaikutti siltä ettei mitään tapahdu. No, Hauru on tyytyväinen kun saa taas riehua ja liikkua vapaasti. Kunhan säät paranee niin ehkä saa Haukkusestakin uusia kuvia, toistaiseksi löytyy vain Romppaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti