keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Taas vaan Rohania



Tokoilusta sen verran, että ainakin alku näyttää lupaavalle. Tehtiin eilen muiden juttujen lomassa yksi kapulanpito ja kas kun pilkku olikin ihan kykenevä tarttumaan kapulaan voimakkaasti mutta oikealla otteella ja halukas pitämään sitä mälvämättä, vinkumatta ja ilman että silminnähden ällöttää. Taidoissa / ymmärryksessä ei siis tosiaan vaikuttaisi olevan vikaa, halukkuudessa vaan sitäkin enemmän. Samalla Rohan on oppinut menemään laudalle niin että saman puolen etu- ja takajalka on laudan päällä sekä juoksemaan kannon luokse ja menemään sen viereen maahan. Ei ihan sitä mitä olin ajatellut mutta ei kai sillä niin väliä? Ja tuli todettua sekin että Roo ei kertaakaan jättänyt kyynärpäitä ylös tarjotessaan maahanmenemistä itsenäisesti. Että sellaista peliä ;)

Ollaan myös tehty rauhoittumisharjoituksia kotona, tällä hetkellä kestää noin tunnin, ehkä vähän päälle, että se oikeasti rauhoittuu sohvalle. Se kyllä melko nopeasti käy maate (koska sohva), laittaa päänkin alas ja on sinänsä rauhallinen mutta se ääntelee jonkun verran ja jos kuuluu pienikin rapsahdus tms. niin se sinkoaa salamana pystyyn. Fake it 'til you make it sanoo Romppa mutta meikää ei niin vaan huijata. Varsinkin se piippaaminen kannattaisi ehkä jättää pois ;D Tämän asian suhteen en ole ihan super optimistinen koska oma motivaatio asian työstämiseen on vähintäänkin heikko mutta mitään haittaahan tuosta nyt ei liene vaikken jaksaisikaan harjoitella asiaa pitkäjännitteisesti. Kun eihän siinä tapahdu muuta kuin että koira makaa sohvalla, normaalia elämää siis.



Tänään sitten lähdettiin aamulla Helsinkiin käppäilemään Tarkkiksen ja isäni seurassa. Kuljettiin aluksi Vantaanjoen rantaa Vanhastakaupungista eteenpäin joku reilu 5 kilometriä, ylitettiin joki ja tultiin takaisin vastakkaista rantaa. Vaikka Rohanilla ei tunnetusti ole remmilenkkeilyn salat ihan täysin hanskassa, se osaa olla loppujenlopuksi varsin välinpitämätön muita liikkujia kohtaan. Pyöräilijöiden kohdalla se tietää ettei saa poukkoilla ja pysyy reunassa, muuten se ei reagoi niihin mitenkään, ja kävelijät se osaa pääsääntöisesti ohittaa kauniisti vaikka sen verran pitää olla taluttajan hereillä että kerkeää kieltää jos pilkku päättääkin että kyseinen henkilö tarvitsee dalmaatin pusun päivää piristämään :D Juoksijoista se ei aluksi oikein tiennyt mitä ajatella, ehkä tyyppi tulee juosten kun se haluaa mahdollisimman nopeasti pussailemaan Roon kanssa? Mutta parin ensimmäisen jälkeen se laski ne samaan kategoriaan pyöräilijöiden kanssa: niillä on kiire, ei ne ehdi seurustella joten turha niistä on välittää. Koirat on ilmaa jos ne on kauempana, ihan lähiohituksissa huomaa että satunnainen remmissä toisten koirien moikkailu on tehnyt vähän hallaa. Remmissä vetäminen on jokseenkin rasittavaa, varsinkin siinä vaiheessa kun ollaan viidettä tuntia liikkeellä ja vaikkei Roo vedä mitenkään jatkuvasti niin... no, jos meillä olisi tapana remmilenkkeillä useammin opettaisin sen paremmin :P Tuomarinkartanon talleilla tuli hevos-ohitus ja sekin meni erinomaisesti. Olin aika yllättynyt mutta ehkä Roo alkaa vihdoinkin tottua hevosiin. Niitä se sentään näkee säännöllisesti, toisin kuin monia muita asioita mitä tuolla tuli vastaan, ja silti ne on se isoin ongelma...

Sitten käytiin haukkaamassa vähän evästä Kahvituvassa, kysyttiin saako koirat tulla terassille ja noin hiljaiseen aikaan oltaisiin päästy sisällekin :) Jäätiin kuitenkin terassille, Rohan on vain puoliksi koulutettu enkä ole ihan vakuuttunut että se on tarpeeksi tuollaisissa tilanteissa :D Koirat sai sitten oman vesikupin. Ja tietenkin myös osansa lihapiirakasta. Ja ihan kohtuu hyvin Rohan käyttäytyi, eihän se tietenkään mene kippuralle pöydän alle kuten eräs mudi (tosin Hauru onkin käynyt säännöllisesti erilaisissa syömäpaikoissa 10 viikon kypsästä iästä alkaen) mutta ei se myöskään hypännyt pöydälle tanssimaan ;) Vähän tylsää oli ja se purkautui häseltämisenä ja kitinänä mutta en usko että traumatisoitiin muita asiakkaita. Paitsi jos paikalla sattui olemaan niitä jotka traumatisoituu pelkästä ajatuksesta että koira.

Sitten käytiin ihmettelemässä mm. koskea ja kalastajia sekä käppäiltiin Toukolan rantapuisto edestakas. Olin jo monta kertaa ollut iloinen siitä että Rohan muisti joenrantaa kävellessä että lintuja ei saa jahdata, niin kiltti poika siinä(kin) suhteessa! Mutta tuolla nähtiinkin joku hanhinelikko ja ne oli Roolle liikaa ja se yritti käydä pölläyttämässä ne. Otettiin ohitus uudelleen ja tällä kertaa meni ihan OK vaikka se edelleen vilkuili hanhia aika intensiivisesti kun tavallisesti se kykenee jo luopumaan linnuista täysin. Nähtiin vähän myöhemmin isompi hanhiparvi ja käytiin vähän treenailemassa niilläkin ja se meni taas paremmin, Roo ei ollut yhtään sen oloinen että olisi aikeissa singota niiden kimppuun vaikka se sai kulkea pitkällä remmillä ilman mitään käskytystä. Hvyä hyvä, Roo nimittäin sinkoaa lintujen perään sellaisella voimalla että käsi menee sijoiltaan ja meikä lentää pilkun perässä kuin märkä rätti jos tilanne tulee yhtään yllättäen. Niinkuin nyt tuli yllättäen tilanne jossa Roo haistoi kokonaisen leivän pusikossa ja sinkosi sen kimppuun. Siellä sitten oltiin puskassa molemmat ja Roo leipä suussa yrittäen niellä sitä kokonaisena. Täällä meillä annan yleensä koirien pitää löydöksensä mutta Helsingissä asia on vähän toinen ja lisäksi en kyllä täälläkään haluaisi että Rohan syö kokonaisen, enempivähempi homeisen limpun. Taistelu leivästä päätyi lopulta tasapeliin, Roo sai ottaa palan leipää ja loput heitettiin menemään. Että nyt jos se myrkyttyy tai menee maha sekaisin niin tiedetään ainakin syypää.

Ja jos aamulla lähdetään ennen seitsemää ja tullaan takaisin kotiin joskus kahden jälkeen niin tiedättekö mitä tekee dalmaatti? No alkaa tietty kitistä että tylsää, mitä sitten tehdään?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti