perjantai 6. kesäkuuta 2014

Höyrypäistä menoa



Olin lähdössä lenkille vain Haurun kanssa joten nappasin naapurista Tarkkiksenkin mukaan, ei ole turhaan yksi käsi vapaana ;) Haurulla oli vaihteeksi paljon rähinä-energiaa varastossa ja tietty kohdattiin sitten poikkeuksellisen paljon vastaantulijoitakin. Tarkkis ei voinut tajuta, kun Hauru ärjyi lapsille, koirille, kissoille ja vähän linnuillekin. Aluksi Tarkkis ajatteli ehkä että jos se haluaa leikkiä ja koetti pistää painiksi mutta Hauru ilmoitti napakasti että sopii lopettaa moinen pelleily. Niin että mitä se sitten oikein pärisi? Ei basenji tajua. Kesken lenkin eräästä kuusikosta alkoi kuulua outoja ääniä ja ne ihmetytti Tarkkistakin ja se vilkuili metsää ja Haurua sillä silmällä että jos sieltä tulee mörkö niin onneksi Hauru vetää sitä turpaan :D Mutta ei tullut mörköä, tuli pari lammasta. Haurua ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, hei lampaita ne vaan on. Tarkkis ei ole varmaan koskaan ennen moisia otuksia nähnyt ja tuijotti niitä silmät pyöreinä. Ja varmaan ajatteli taas että hullu tuo mudi, huutaa kaikelle tavalliselle ja jättää ne ainoat oudot tyypit huomioimatta.... Minustakin oli vähän hassua koska nuo lampaat on vasta muuttaneet meidän kulmille ja se oli eka kerta kun nähtiin ne. Mutta onhan Hauru ollut paimentamassakin niin kai nyt lampaan tuntee niinku!

Noin muuten Haurun remmirähjäys on tavallaan nyt ihan hyvällä mallilla. Se inhoaa edelleen etenkin vieraita koiria ja lapsia mutta en enää välitä, kyllähän sitä metakkaa maailmaan mahtuu ja jos jotakuta häiritsee niin saa tulla kouluttamaan ihan itse paremmin. (Ehkä. Riippuu metodeista.) Haurulla on lenkkeillessä usein kuonopanta tai kuonokoppa, riippuen tilanteesta. Kumpikaan ei erityisemmin häiritse Haurua itseään, kuonokoppa on minusta jopa kivempi koska tuo on hyvin avoin malli ja Hau pystyy sen kanssa mm. keppileikkimään eikä se esim. hankaa kuten kuonopanta tuppaa tekemään pehmusteesta huolimatta. Ulkonäkö on vaan aika karu. Inhottuja asioita kohdatessa Hauru saa käskyn tulla sivulle ja pitää turpansa kiinni, jos se tottelee niin hyvä ja jos ei mennään silti reippaasti ohi ja hihnan tätä päätä ei voisi vähempää kiinnostaa. Useimmiten Hau tottelee vaikka urputtaakin ja lenkkeily on rentoa silloinkun kun se jättää tottelematta koska ei se maailma yhteen (hihnassa ja hallinnassa) olevaan rähisijään kaadu. Meillä on tämän hälläväliä "metodin" jälkeen tapahtunut todennäköisesti vähemmän ihan puhtaita ohituksia, joissa siis koira olisi koko ohituksen hiljaa ja siivosti, mutta vastapainoksi ei yhtään ihan totaalista raivaria jossa Hau ei ilman remmiä olisi enää hallinnassani. Useimmiten Hau ohittaa suht sujuvasti vaikka vähän äänteleekin ja jopa tiukat, yllättävät tilanteet (mm. yksi jossa itsekin säikähdin suu vaahdossa nurkan takaa kohti juoksevaa bull- tyyppistä koiraa) on menneet hyvin rauhallisissa merkeissä.

Kuonokoppa päässä voidaan käydä lenkillä ennestään tuttujen koirien sekä lasten kanssa, sellaisten jotka ainakin pääsääntöisesti tietävät että Hauruun ei oteta kontaktia niin Hauru ei ota kontaktia niihin. Kerran Haurulla on meinannut mennä hermo yhteislenkillä mutta siitäkin selvittiin pelkällä käskytyksellä. Itse olen rennompi kun Haurulla on koppa joten on helpompi käskyttää sitä järkevästi ja Haurukin on varmaan rennompi. Oikeastaan ainoa huono puoli on ulkopuoliset jotka kokee asiakseen välillä suureen ääneen ilmaista paheksuntaansa ja pohtia mm. sitä miksi minulla on näin monta koiraa kun ne(?) on tuollaisia vaarallisia tappajakoiria joita en ole laiskuuttani viitsinyt kouluttaa. Ja kuonokoppa on muuten eläinrääkkäystäkin! Koira parka kun ei pysty edes suutaan avaamaan. Että kiitos vaan erityisesti naapuruston mummot ja papat, valitettavasti olen kuitenkin ajatellut hankkia koiria tulevaisuudessakin :( Mahdollisesti jopa näiden nykyisten tappajakoirien lisäksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti