maanantai 23. kesäkuuta 2014

Ryhmähenkeä

Keväältä kun oli vielä liian kuuma esittää älykkään näköistä. Sitä ongelmaa ei ole enää ollut vähään aikaan ja se sopii meille kaikille paremmin kuin hyvin.




Olenkohan viimeaikoina taas pääasiassa valittanut koiristani? Hmmm... no oikeasti ne on kaikki tosi kivoja koiria ja enimmän osan ajasta niihin saa olla tosi tyytyväinen. Ja sitten siihen valitusosioon.

Tässä yhtenä päivänä oltiin aamulla aikaisin uimassa, vain minä ja Hauru, ja oli kivaa. Haurusta oli kiva uida, ei tarvinnut vääntää mistään ja välillä kun sitä ei huvittanut uida istuttiin rannalla vierekkäin tai muuten vaan oltiin kahdestaan ja oli leppoisaa. Kovin, kovin harvinaista Haurun kanssa ja sitä kaipaisin enemmän, mutkatonta yhdessä oloa. Harmi vain että tuo meidän lähijärvi on kovin suosittu ja siellä käy monenlaista porukkaa joten eihän siinä kauaa mennyt kun läheiselle parkkikselle kurvasi auto ja helppouden ja yhtä olemisen kupla poksahti koska vieraita! Hauru ei voinut enää ottaa rennosti vaikka tyypit meni ihmisten rannalle jonne ei näe siitä missä me oltiin. Mutta äänet kuuluu ja muutenkin Hau tiesi että ne on siellä joten niitä pitää vahtia. Se siitä sitten.

En edelleenkään ole löytänyt mitään sellaista asiaa, mitä me voitaisiin tehdä yhdessä ja oltaisiin jotenkin harmooninen tiimi jolla on yhteinen päämäärä. Tai jotain. Verijälkeä on nyt tehty jonkun aikaa ja vaikka se on vähän lähempänä harmoonista tekemistä kuin mitä metsäjälki, ei Hauru siinäkään lajissa anna parastaan mikä aiheuttaa minussa turhaumaa. Jälki nyt ei muutenkaan oikein ole ryhmätyötä, eihän ihminen tee siinä mitään, mutta jos oltaisiin edes siellä metsässä tekemässä samaa asiaa niin olisihan sekin jotain.

Hauru on silti todella ihana koira, monin tavoin juuri sellainen kuin toivoinkin sen olevan ja varsin ainutlaatuinen yksilö. Mutta toisinaan aika... raskas.

Noin muutoin, ei ole ollut mitään kovin jännää päivitettävää eikä lähiaikoina ole odotettavissakaan mitään mielenkiintoista. Roon kanssa ollaan juostu paljon, välillä Haurukin on ollut mukana ja se ei ole inhonnut sitä. Luulen että on silti parempi olla ottamatta Haurua mukaan liian usein ettei mene maku hommaan, kun juokseminen ei aiemmin ole ollut Haun mielestä kovin järkevää touhua. Roo on aina yhtä innoissaan kun se huomaa että ollaan menossa juoksemaan, se on selvästi sisäistänyt että juoksulenkit ja haistelulenkit on erikseen eikä se haikaile tippaakaan hajujen perään kun tulee lupa juosta. Rohan on myös ottanut vähän personal trainerin hommia itselleen. Ylämäissä kun meikäläisen puuskutus tuplaantuu ja vauhti puolittuu, Roo tulee vierelle kannustamaan / katsomaan säälivästi ja jos meinaan kesken lenkin vaihtaa kävelyyn Roo kiristää tahtia. Ollaan hei juoksulenkillä, tassua (tai tossua) toisen eteen!

(Toisin sanoen Roo ei halua vetää ylämäissä perunasäkkiä jos voi sen välttää mutta tykkää juoksemisesta niin paljon että pyrkii pitämään vauhdin ravissa vaikka sitten raahaamalla minua perässään... Onneksi kunto kasvaa koko ajan ja vaikka Roon tahtiin en koskaan tulekaan yltämään niin olen sentäs aina vähän vähemmän perunasäkki.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti