maanantai 30. kesäkuuta 2014

Sadesää




Kuten sanottu, minua ei haittaa vaikka nyt viime aikoina on ollut koko ajan sateista. Tykkään kun on viileää ja tykkään kun heinän siitepölymäärät on matalia. Koirilla on kaikilla vähän omanlaisena suhtautuminen sateeseen mutta ei kukaan näistä ole oikeasti sokerista vaikka ne saattaakin joskus siltä vaikuttaa.

Nuoremmista herroista Hauru on se joka menee aina reippaasti pihalle, oli sää millainen hyvänsä, ja on innoissaan lähdössä lenkille. Sitten kun siellä lenkillä ollaan, Hau enimmäkseen kulkee jaloissani kiinni (!) sen oloisena että yök, kauanko ollaan vielä? Kun tullaan sisälle, on Hauru kuitenkin ihan valmis jäämään hetkeksi pihalle, tai vähintään haluaa ulos vähän kuivuttuaan. Tuntuu vähän hyödyttömältä mutta Haurusta on ihan järkevää tulla välillä sisälle kuivumaan ja painua sitten heti takaisin sateeseen.

Rohania taas ei meinaa sateella saada ulos ollenkaan, se saattaa aamulla istua jalat ristissä olkkarin sohvalla ja selvästi on hätä mutta silti sen saa väkisin kiskoa niskasta pihalle. Kun sataa, en mene!!! Mutta onneksi voi pakottaa ;) Kun pilkun on saanut kammettua pihalle, Roo on lenkillä ihan innoissaan ja sillä on aina ihan superhauskaa. Se painattelee ihan samalla tavalla pitkin metsiä kaatosateessa kuin paremmallakin säällä, haistelee heinänkorsia eikä muutenkaan vaikuta siltä että sillä olisi minkään valtakunnan kiirettä minnekään. Eikä Rohan todellakaan kysele että ollaanko jo kotona? Ja aamuisinkin kun Roo voisi vain käydä hädillään ja tulla heti takaisin sisälle, se jää useimmiten pihalle leikkimään tai muuten vaan pöllöilemään. Että sellainen sateen vihaaja.

Max suhtautuu sateeseen samalla tyyneydellä kuin kaikkeen muuhunkin sellaiseen mikä ei aiheuta sille ahdistusta. Sen käytöstä katsomalla ei ikinä arvaisi että pihalla sataa, se menee ulos ilman että ilmekän värähtää vaikka taivaalta tulisi mitä ja viihtyy pihalla ihan sen ajan minkä se muutenki olisi. Ai mikä sade missä?

Tässä muutama päivä sitten lenkkeiltiin ekaa kertaa ukkosmyrskyssä. Yleensä jos sääennustuksessa edes vihjataan ukkosen olevan mahdollista, pysyttelen lähellä kotia jotta päästään tarvittaessa nopeasti sisätiloihin. En pelkää ukkosta mutta mieluummin kuitenkin katselen salamointia kuistilla kuin pellolla... Mutta nyt oltiin useiden kilometrien päässä kotoa kun alkoi jyristä oikein kunnolla ja hetken päästä välähti taivas. Ekasta jyrinästä koirat oli vähän ihmeissään ja tulivat vierelle, oppi on mennyt perille :D (Niiden pitäisi siis tulle automaattisesti sivulle kävelemään jos ne näkee/kuulee/haistaa jotain epätavallista. Mutta ei ne aina tee niin.) Ilmoitin niille ettei tarvitse välittää jyrinöistä jonka jälkeen ne eivät reagoineet ukkoseen enää ollenkaan. Hienot miehet :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti