torstai 24. heinäkuuta 2014

Itku pitkästä ilosta

Älykkään näköistä porukkaa...

...varsinkin tuo pilkullinen



On ollut taas niin kuuma että meikäläinen ei kestä ja lisäksi kaikenlaista muuta joten ei ole jaksanut kirjoitella. Ajattelin että jos edes uusia kuvia laittaisi joten käytiin tänään vähän kuvailemassa kolmikkoa, seuranamme myös veljeni ja hänen tyttöystävänsä. Varsinaisten kuvausten jälkeen mentiin käymään venerannassa koska vaikka ajoittain tihutteli vettä oli aika kuuma. Ajattelin että käydään vain pikaisesti viilentämässä koiruuksia mutta Max ja Roo jumahtivat järveen. Etenkin Max valikoivan kuulo-ongelmansa kanssa ei niinkuin kyennyt tulemaan rannalle. Ja jossain vaiheessa porukkamme lisääntyi yhdellä kepillä. Siitähän nuo kaksi vasta riemastuivatkin.

Rohan ja Max ovat noin miljoona kertaa rohkeampia, nopeampia ja taitavampia uimareita kuin Hauru joka aluksi tyytyi lähinnä katselemaan kaksikon menoa rannalta. Pikkuhiljaa sitä alkoi kuitenkin turhauttaa seinäruusun rooli ja se keräsi rohkeutensa ja lähti kepin perään ja jopa ui kepille asti, huomattavasti kauemmas rannasta mitä se on koskaan aiemmin uskaltautunut. Tässä vaiheessa olisi pitänyt tajuta lähteä kotiin vaikka pojat ihan sopuisasti uiskentelikin. Olisi pitänyt tajuta että Haurun täytyy olla jo aika kiihtynyt pystäkseen moisiin urotekoihin. Vaan ihminen on tyhmä välillä.

Sanottakoon että melko pian kyllä tajusin että leikki on mennyt Haurun osalta liian pitkälle ja sanoin että nyt lähdetään kotiin. Harmi vain että ei ihan ehditty, alkaessamme tekemään lähtöä herroilla paloi pinna. Tappelu oli lyhyehkö mutta molempiin tuli yhdet puremajäljet, Roolle etujalkaan ja Haurulle vähän ylemmäs lapaan. Roon haava on pelkkä vekki ja varmaankin paranee sukkelaan mutta Haurun haava vaati tikkausta ja toki molemmille piti hakea antibiootit joten eläinlääkärireissuhan siitä tuli. Onneksi meidän ihana eläinlääkäri otti meidät vastaan ja lupasi paikata Haurun jossain välissä vaikka heillä oli ihan täyttä.

En voi kertoa miten paljon ärsyttää että pojat pääsi tappelemaan >( Niillä on mennyt niin hyvin jo useamman vuoden koska en anna niiden leikkiä kiihdyttäviä leikkejä yhdessä ja valvon muutenkin niiden tekemisiä mutta nyt kyllä harkinta petti pahemman kerran ja ihan typerässä, täysin ennakoitavissa olevassa tilanteessa. Niin niin typerää.



Ja jälleen kerran tulee ajateltua sitä, miten oleellista on ottaa uusia koiria laumaan oikeana ajankohtana. Hauru oli päälle 2 vuotias (se minimi "suositusikä" toiselle koiralle) Roon tullessa mutta vielä kovin keskeneräinen. Hyvä aika ottaa uusi koira olisi ollut aikaisintaan neljännen ikävuoden paikkeilla ja jos Roo olisi tullut vasta silloin en usko että noiden kahden suhde olisi ollenkaan samanlainen kuin se on nyt, siitä huolimatta että Hauru on Hauru. Roon kanssa taas olisi voinut ottaa uuden pennun Roon ollessa huomattavasti nuorempi ja on suorastaan harmi etten pysty ottamaan sille pentua kaveriksi. Niin ne koirat on erilaisia ja kehittyvät eritavalla. (Tietenkin olen silti tosi onnellinen että Rohan tuli meille, huonosta ajankohdasta huolimatta, koska Roo on paras. Niinkuin on Hauru ja Makkarakin. Itseasiassa erityismaininta Maxille joka taas kerran oli tyynen rauhallinen nuorison urpoillessa ja käyttäytyi muutenkin äärimmäisen fiksusti koko päivän.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti