keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Käytännön "paimennusta"?

Roo ihmettelee sisiliskoa

Olipa taas vähän tuuria matkassa, että päätin viedä paimentimet lenkille jo aikaisin aamusta ja mennä nyt päivemmällä pilkun kanssa kahdestaan vähän hiekkakuoppailemaan. Heti meidän pikkutien päässä nimittäin oli pari irtokoiraa jotka seurailivat erästä toista koirakkoa. Melkoisella varmuudella tiedettiin kenen koiria ne on joten me Rompan kanssa mentiin vähän tekemään tuttavuutta karkureiden kanssa, ajatuksena paimentaa ne kotiinsa. Kyseiset koirat on kiinanpalatsikoiria, luulen ainakin, ja Roosta ne on hieman epämiellyttäviä (en ole muuten omistanut ikinä koiraa joka suhtautuisi täysin luontevasti lyttykuonoisiin koiriin) mutta ihan kivasti se niihin kuitenkin suhtautui. On se sellainen kultapoika aina. Houkuttelin reippaampaa yksilöä namilla ja hieman tutustuttuamme lähdettiin Rompan kanssa kohti heidän kotia. Tuossa talossa asuu "miljoona" noita pekejä joten eiköhän nuokin sieltä olleet lähtöisin. Kiltisti tuo reipas yksilö lähtikin seuraamaan meitä, välillä sitä piti vähän houkutella mutta "tseh tseh" tyyppinen juttu sai sen aina innoissaan töpöttelemään meidän perään :) Arempi tapaus valitettavasti lähti karkuun kun mentiin vahingossa liian lähelle ja juoksi jonnekin heidän talon suuntaan mutta ei kuitenkaan kotiinsa. Tuo rohkeampi tyyppi taas innostui kun tultiin heidän pihalle ja lähti menemään edeltä, tyyliin "Joo tulkaa vaan! Tänne päin uudet kamut!" ja ohjasi meidät suoraan portille jonka takana sen vähemmän vapaudenkaipuiset kaverit räkytti. En tiedä oliko ketään kotona, autiolta vaikutti mutta tie talolle olisi kulkenut peketarhan läpi enkä uskaltanut jättää Romppaa yksin pihalle, puhumattakaan siitä että olisin ottanut sen sinne tarhaan pelottavien vahtikoirien armoille :p Roo on kuitenkin vähän herkkä tuollaisten asioiden suhteen eikä sitä tunnetusti lohduta että hurjimukset oli hätäseen sen pään kokoisia... Portin haka oli auki joten suljin sen ja nostin karkulaisen aidan oikealle puolelle. Se kuitenkin luikahti portin raosta samantien takaisin, kauhean ilahtuneena, ja kaveri tai pari vapautui samalla ovenavauksella... Hieno temppu ;) Päästin Roon irti ja se sai viihdyttää karkulaisia sillä aikaa kun etsiskelin jotain millä sulkea portti paremmin. Samalla se ujompikin alkuperäisistä tyypeistä sinkosi jostain puskasta paikalle, onneksi :) Kun portti oli macgyveroitu kiinni, ne jotka tulivat hakemaan nameja joutuivatkin herkkujen sijasta taas julmasti aitaukseensa ja tällä kertaa pysyivätkin siellä. Sitten ne, jotka ei halunnut tulla Roon tai minun lähelle napattiin niin että Rohan sai mennä istumaan ajotien eteen, ettei kukaan ainakaan autotielle lähtisi kun ei halunnut lähestyä Romppaa, ja meikä ahdisti karvakasat puskaan ja siitä kainaloon. Ei muistella pahalla, toivottavasti. Ymmärsin sen ensimmäisen koiranulkoiluttajan puheista että karkureita olisi alunperin ollut ainakin kolmaskin mutta enempää pekejä ei näkynyt missään vaikka Roon kanssa vähän kierreltiin alueella, toivottavasti tuossa oli nyt kuitenkin kaikki maailmanmatkaajat. Hauskoja tyyppejä ne vaikuttivat olevan koko sakki, vaikka ne räksytti koko ajan minulle ja/tai Rompalle, ne oli kaikki kuitenkin ihan ystävällisiä ja tulivat kutsuttaessa haistelemaan hännät heiluen. Ja sitten räksyttivät vähän lisää :D Pekepaimennus on jännä laji.

maanantai 8. syyskuuta 2014

Vielä Doggy Run kuvia

Ei niinkun voi erehtyä koirasta :D


Ylläolevat kuvat on ottanut Yasmine Eklund

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Romppa urheilee


Rohanin kanssa ilmoittauduttiin jo joskus ajat sitten Friskies DoggyRun- juoksutapahtumaan 5km matkalle. Me ollaan kesällä saatu aika hyviä aikoja vitoselta joten vaikka tämä oli ihan leikkimielinen tapahtuma jossa ei mitattu aikoja oli alunperin tarkoitus koettaa juosta parhaamme. Samalla näkee sitten miten Roo käyttäytyy juoksulenkillä kun paikalla on muitakin, joskus kun sille on ongelmallista se että joku on edellä. Mikä on tietty eduksi kun kilpaillaan mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Roolla se piste jää yleensä kauas taakse... Lopulta sitten meidän treenaus koki takaiskun kun paukapäät iski yhteen ja Roo jäi saikulle. En minäkään nyt ilman koiraa juokse (tai liiku muutenkaan...), se on hulluutta ;) Lisäksi kun sain vielä ihan kiitettävän flunssan perjantaina ei oltu todellakaan missään juoksukunnossa. Tai siis minä, Roo kyllä olisi vetänyt vaikka sen kympin ihan kevyesti. Mutta osallistuttiin toki silti.

Paikanpäällä kävi selväksi että Rohan ei edelleenkään oikein arvosta kuulutuksia, se oli varsin peloissaan kun ensimmäiset kuulutukset kajahti ilmoille. Hassua että esim. taustalla muina aikoina soinut musiikki ei häiritse sitä yhtään, ainoastaan se jos ihminen puhuu mikkiin. Kuunneltiin sitten kentän laidalla kuulutuksia ja Romppamaiseen tapaan pilkulle tuli nopeasti parempi mieli. Se jopa veti tapahtuma-aluetta kohti joten sinne mentiin. Rohanin kasvattaja oli paikalla vetämässä temppuesitystä Roon siskon kanssa joten käytiin tervehtimässä heitä, en olekaan koskaan Roon kasvattajaa tavannut. Rohan on kuulemma kasvanut isoksi pojaksi :D Katseltiin temppuesitys ja sen jälkeen yleisöstä sai tulla muutama harjoittelemaan temppuja omalla koirallaan ja meidät enemmän tai vähemmän käskettiin mukaan. En oikein tiennyt oliko Roo vielä niin rento että se jaksaisi keskittyä temppuiluun (siis koska ne kuulutukset) mutta se olikin oikein pätevä. Siinä mielessä me oltiin turhia oppilaita, että vaikka suurin osa noista tempuista ei ollut Roolle ennestään tuttuja ne oli minulle selvää kauraa. Kun tietää mistä narusta vetää, on itseasiassa todella helppo saada koira tekemään tuollaisia simppeleitä juttuja. Siis ainakin jos sitä koiraa on joskus jotenkin muuten koulutettu jolloin perusvalmiudet oppimiseen on hyvät. Roo opetteli mm. pupu istuntaa mikä oli sen mielestä super hauskaa ja se tarjoili sitä sen näköisesti että arvataan miltä sen perusasennot kohta näyttää ;p Mutta pitää varmaan opettaa se Rohanille ihan kunnolla kun se oli niin kivaa kerta. Tosin Roosta melkein kaikki on kivaa ja innoissaan se teki muitakin temppuja mitä "käskettiin" eikä kuulutuksetkaan kauheasti haitanneet. Fiksu pilkku!

Itse lenkillä se oli niin fiksu myöskin, ei voi tarpeeksi kehua. Rohan on kuitenkin saanut aika vapaan kasvatuksen mutta ei sillä ollut mitään ongelmia taaskaan, ei alussa kun kaikki kisaajat tungettiin lähtöpaikalle yhtäaikaa eikä myöhemmin kun joko me ohitettiin tai meitä ohitettiin jatkuvalla syötöllä. Kun meitä ohittanut juoksija joutui väistämään vastaantulevaa pyörää meitä kohti ja hetken koirat kulkivat kyljet hipoen, Roo tuskin päätään käänsi vierustoverin puoleen. Sanoinko jo että se on fiksu? Eikä se ragoinut taaskaan hevosiin mitenkään, ei edes kun vähän yllättäen mutkan takaa meitä ikäänkuin vastaan tuli laukkaava hevonen. Roo katsoi vaan että aha, hevonen. En tajua. Ei haittaa, ihanaa ettei se enää saa halvausta joka kerta kun nähdään kavioeläin, mutta en tajua. Missä välissä se on päättänyt että hevoset on OK kun en ole vielä näiden vuosien aikana ihan saanut aikaiseksi aloittaa samaa siedätys-prosessia minkä Hau vaati sietääkseen hevosia edes välttävästi... Roo on kai vaan ajatellut että kun ei ne ole ikinä Roota syönyt niin ei ne varmaan syökään. Eikä edellä kulkevat koirakot, olivat ne sitten hitaampia tai nopeampia, aiheuttaneet mitään ongelmia myöskään. Rohan on vaan niin fiksu. Tajusitteko? Ja kaikinpuolin mahtava.

Ihan hauska tapahtuma ja palkinnot (osallistumisesta) oli ihan kivat myös. Ja tuettiin vähän lastensairaalaa siinä sivussa. Roo on siis hyväntekijäkin kaiken muun hienouden päälle!

torstai 4. syyskuuta 2014

Kohta on jo varmaan pipokelit?


(Ehkä vielä hetki pitää odottaa)