keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Käytännön "paimennusta"?

Roo ihmettelee sisiliskoa

Olipa taas vähän tuuria matkassa, että päätin viedä paimentimet lenkille jo aikaisin aamusta ja mennä nyt päivemmällä pilkun kanssa kahdestaan vähän hiekkakuoppailemaan. Heti meidän pikkutien päässä nimittäin oli pari irtokoiraa jotka seurailivat erästä toista koirakkoa. Melkoisella varmuudella tiedettiin kenen koiria ne on joten me Rompan kanssa mentiin vähän tekemään tuttavuutta karkureiden kanssa, ajatuksena paimentaa ne kotiinsa. Kyseiset koirat on kiinanpalatsikoiria, luulen ainakin, ja Roosta ne on hieman epämiellyttäviä (en ole muuten omistanut ikinä koiraa joka suhtautuisi täysin luontevasti lyttykuonoisiin koiriin) mutta ihan kivasti se niihin kuitenkin suhtautui. On se sellainen kultapoika aina. Houkuttelin reippaampaa yksilöä namilla ja hieman tutustuttuamme lähdettiin Rompan kanssa kohti heidän kotia. Tuossa talossa asuu "miljoona" noita pekejä joten eiköhän nuokin sieltä olleet lähtöisin. Kiltisti tuo reipas yksilö lähtikin seuraamaan meitä, välillä sitä piti vähän houkutella mutta "tseh tseh" tyyppinen juttu sai sen aina innoissaan töpöttelemään meidän perään :) Arempi tapaus valitettavasti lähti karkuun kun mentiin vahingossa liian lähelle ja juoksi jonnekin heidän talon suuntaan mutta ei kuitenkaan kotiinsa. Tuo rohkeampi tyyppi taas innostui kun tultiin heidän pihalle ja lähti menemään edeltä, tyyliin "Joo tulkaa vaan! Tänne päin uudet kamut!" ja ohjasi meidät suoraan portille jonka takana sen vähemmän vapaudenkaipuiset kaverit räkytti. En tiedä oliko ketään kotona, autiolta vaikutti mutta tie talolle olisi kulkenut peketarhan läpi enkä uskaltanut jättää Romppaa yksin pihalle, puhumattakaan siitä että olisin ottanut sen sinne tarhaan pelottavien vahtikoirien armoille :p Roo on kuitenkin vähän herkkä tuollaisten asioiden suhteen eikä sitä tunnetusti lohduta että hurjimukset oli hätäseen sen pään kokoisia... Portin haka oli auki joten suljin sen ja nostin karkulaisen aidan oikealle puolelle. Se kuitenkin luikahti portin raosta samantien takaisin, kauhean ilahtuneena, ja kaveri tai pari vapautui samalla ovenavauksella... Hieno temppu ;) Päästin Roon irti ja se sai viihdyttää karkulaisia sillä aikaa kun etsiskelin jotain millä sulkea portti paremmin. Samalla se ujompikin alkuperäisistä tyypeistä sinkosi jostain puskasta paikalle, onneksi :) Kun portti oli macgyveroitu kiinni, ne jotka tulivat hakemaan nameja joutuivatkin herkkujen sijasta taas julmasti aitaukseensa ja tällä kertaa pysyivätkin siellä. Sitten ne, jotka ei halunnut tulla Roon tai minun lähelle napattiin niin että Rohan sai mennä istumaan ajotien eteen, ettei kukaan ainakaan autotielle lähtisi kun ei halunnut lähestyä Romppaa, ja meikä ahdisti karvakasat puskaan ja siitä kainaloon. Ei muistella pahalla, toivottavasti. Ymmärsin sen ensimmäisen koiranulkoiluttajan puheista että karkureita olisi alunperin ollut ainakin kolmaskin mutta enempää pekejä ei näkynyt missään vaikka Roon kanssa vähän kierreltiin alueella, toivottavasti tuossa oli nyt kuitenkin kaikki maailmanmatkaajat. Hauskoja tyyppejä ne vaikuttivat olevan koko sakki, vaikka ne räksytti koko ajan minulle ja/tai Rompalle, ne oli kaikki kuitenkin ihan ystävällisiä ja tulivat kutsuttaessa haistelemaan hännät heiluen. Ja sitten räksyttivät vähän lisää :D Pekepaimennus on jännä laji.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti