lauantai 25. lokakuuta 2014

Ihan normaali


Max käväisi perjantaina tapaamassa eläinlääkäriä nyt syksyn mittaan ilmenneiden epämääräisten "hengityskohtausten" vuoksi. Kohtaukset eivät ole mitään erityisen vakavia olleet, eivätkä esim. epileptisiä tms. Ei se kai mikään ihme ole että 10 vuotiaassa alkaa ikä vähän näkyä. Maxille tehtiin perus eläinlääkärin tarkistus ja sen sydän todettiin terveeksi ja hengitysäänet ihan normaaleiksi vanhan koiran ääniksi, eli ne syyt mitä itse epäilin on ainakin toistaiseksi suljettu pois. Max sai vähän lääkkeitä kokeiltavaksi, katsotaan auttaako, ja on toki myös mahdollista että sillä on vain mennyt vähän limaa kurkkuun tms. ja se on itselleen tyypilliseen tapaan tehnyt kärpäsestä härkäsen ja panikoi vaikkei siihen ole sen kummempaa syytä.

Käytiin samalla mummollani kylässä, kun kerta liikkeellä oltiin, ja Max näytti taas vaihteeksi tätä puolta itsestään. Kun päästiin rapun ovesta sisään ja Max näki rappuset, se alkoi jostain syystä jo vähän hermostua. Eihän se ole tuollaisissa jyrkissä rapuissa kulkenut pitkään aikaan, myönnetään, mutta ei ne nyt todellakaan olleet sen elämän ensimmäiset portaat. Jo valmiiksi hermostuneena se laittoi tassun ekalle portaalle ja liukas porras luisti hieman tassun alla ja paniikki oli valmis. Max oli ihan varma että se kuolee niihin portaisiin ja liukasteli ihan siinä alalattiallakin kun OMG maailmanloppu lähestyy!!!!! Ja ihan oikeasti ei ollut mitään syytä panikoida. Avallonin ollessa vanha Ava(kin) tiesi omat rajansa ja jos eteen tuli joku este jota se ei kokenut olevansa kykenevä ylittämään, se tyynesti seisoi paikallaan ja odotti että mummu joko nostetaan (45 kiloa, onneksi se ei sentäs ollut sen isompi...) tai sille tarjotaan vaihtoehtoinen reitti. Mutta ei Max. Joka kuitenkin enemmän tai vähemmän nostettiin ne portaan ylös-alas. Max painaa kymmenen kiloa Avaa vähemmän mutta sen kanssa on vaikeampi läpäistä tuollaiset tilanteet kun se ei osaa ottaa niitä rauhallisesti. Kanna nyt koiraa joka on noinkin painava ja luulee kuolevansa.

Pihalla meitä vastaan tuli koiranulkoiluttaja kolmen koiransa kanssa ja Max vähän innostui niistä koirista. Silleen hyväntahtoisesti, Maxhan on mitä kiltein koira, mutta se hyppeli ylös alas tasajalkaa ja vähän muutenkin oli lentoon lähdössä. En tiedä miten se nyt niin innostuikin. Toinen koiranomistaja: "ai onko sekin pentu!?" Jooh, kymmenvuotias pentu...

Kaksi minun kolmesta koirasta on ikipentuja ja yksi on vanha jäärä ollut puolivuotiaasta :p Tasapainottaa lopputulemaa, kai.

Eläinlääkäri muuten kysyi onko Max ääniarka mutta ei se ole. Sen kanssa voi kulkea vaikka minkälaisen sotatantereen läpi eikä se korvaansa lotkauta. Se ei muutenkaan ole tippaakaan arka, sillälailla perinteisellä tavalla. Kahden nuoremman herran kohdalla voi tehdä listan asioista joita ne pelkää tai arastelee mutta Max ei pelkää mitään yksittäisiä asioita. Joskus sitä vaan ahdistaa elämä. Onneksi aika harvoin, Maxin elo kun on pääasiallisesti juuri niin tylsää ja rauhallista kuin se haluaa.

perjantai 17. lokakuuta 2014

Runner Spot

Hitaat pois alta, pilkku tulee!!!
(Jos ei tajua ajoissa väistää, pilkku juoksee yli... en suosittele kokeilemaan.)

Puhelimen vaihdon myötä hankin Zombies, Run! pelin. Vihdoinkin :) Pelissä on se (lajityypilleen) tavallinen tarina, zombit on valloittaneet maailman ja haluavat syödä viimeisetkin selviytyjät. Pelaajan on tarkoitus kerätä tarvikkeita yms. selviytyjien yhteiskunnalle, tarvikkeiden avulla voi sitten parantaa asuinpaikan turvallisuutta muunmuassa. Keräily tapahtuu juoksemalla, tietty, koska zombit. Ja juokseminen tapahtuu siis oikeasti, kyseessä on eräänlainen kuntoilu-ohjelma.

Romppa on saanut olla mukana pelilenkeillä ja se vähän vaikeuttaa asioita, kun herra pilkku vaikkapa haluaa pysähtyä haistelemaan ojanpohjaa juuri sillä hetkellä kun zombiejoukko ilmestyy nurkan takaa ja pitäisi juosta niitä pakoon... Mutta onneksi Romppa tykkää juoksemisesta joten ei sitä ollut liian vaikea saada houkuteltua unohtamaan haistelut. Ei siis kuoltu ;) Haurun kanssa en uskaltaisi lähteä zombielenkille, koska tarinan kuulemiseksi on oltava kuulokkeet päässä. Roon kanssa ei haittaa, vaikka en kuullut että meidän takaa oli tulossa pyöräilijä ennenkuin tyyppi oli melkein kohdalla, koska Rohkua ei tarvitse ohjeistaa ohituksissa. Haun kanssa samassa tilanteessa ne zombiet olisi ollut se pienin huoli. Mutta kiltin ja hyvin koulutetun koiran kanssa, järkevien reittivalintojen kera, lienee ihan riittävän turvallista puuhaa. Ja aika hauskaa, kyllä sitä kummasti tulee vauhtia lisää kun kuulokkeista alkaa kuulua lähentyvää epäkuolleen örinää...

Että tällaista me vaan puuhataan. Ollaan tosin vähän harjoiteltu rally-tokoakin ja... no, aika mielenkiintoista sekin. Rohanista kun ei voi olla niin nöpönuukaa millä tyylillä ne kaikki käännökset, sivulle tulot yms. suoritetaan ja sitten se hihna.... huh. Zombiet on helpompia.

tiistai 7. lokakuuta 2014

Haurun alpakat

Koska Haurun mielestä nämä langat tuli sille, se saa rangaistukseksi poseerata niiden kanssa. Paitsi että sen mielestä se on kivaa...

torstai 2. lokakuuta 2014

360 astetta oikeaan

Laiturilta lähdettäessä Makkara saa varaslähdön koska se hyppää ja Roon pitää kiertää rannan kautta

Roon pitää kuitenkin tarttua keppiin heti ja yrittää kääntyä rantaa kohden vasta sen jälkeen. Mistä luonnollisesti aiheutuu pyörimiseffekti kun ei Maxikaan osaa selkää uida. Ja kepistä ei tietenkään voi päästää irti.

Joskus ne pyörii siellä kauankin mutta lopulta joku (Romppa) yleensä vähän luovuttaa

Vähän helpompaa näin, olisiko?

Seuraavaksi ratkaistaankin se, viekö Max kepin huitsin nevadaan vai Romppa laiturille uudelleen heitettäväksi...

On silti hyvä kun omaa hyvän uimakamun :)

Treenailuista ei ole ollut mitään kirjoitettavaa, kun mitä noista nyt voi sanoa? Hauru on edelleen tosi hieno teknisyyttä vativissa liikkeissä, sillä on esim. tosi hienot kaukot. En tiedä kuka on opettanut. Vauhtiliikkeet... no niistä puuttuu se vauhti, muutenhan se on taitava. Mudilta vaan voisi olettaa löytyvän nopeampiakin askellajeja kuin närkästynyt ravi. Närkästynyt siksi kun se tietää että sitten kun se on vihdoin saanut itsensä sinne ruutuun, sen oletetaan todennäköisesti hilaavan itsensä takaisin. Niin että miksi pitää mennä sinne alunperinkään???? Mutta joo, ei Haun tokoilut tuosta taida mihinkän muuttua ja se treenailee lähinnä siksi että se on sen mielestä ihan kivaa (ainakin osan aikaa) ja minusta on kiva katsoa koiraa joka tekee teknisesti hyvin. Ei nyt täydellisesti toki mutta silti vähän paremmin kuin mitä minä osaan kouluttaa.

Vastapainona eräälle jolta kyllä löytyy vauhtia mutta se teknisyys... siis eiks se voita joka on nopein? Ai miten niin jotkut liikkeet olisi helpompi suorittaa jos vähän rauhoittuisi ja käyttäisi aivoja? Mitä aivoja? Rohan on kyllä ihana silti. Mutta jos sen vireongelmat ei maagisesti korjaannu (toisin sanoen jos se ei huomattavasti rauhoitu ikääntyessään ja ainakaan vielä ei siltä vaikuta) on sitä vähän turha viedä kokeisiin. Vaikka se saisi alo1 jollain ihmeellä niin ei se kuitenkaan pärjää ylemmissä luokissa tuolla menolla. Ja ei, en osaa kouluttaa paremmin. Ainakaan enää. Varmaan jos olisin alunperin tajunnut että nyt minulla on ensimmäistä kertaa elämässäni koira joka on laiskan ja rauhallisen totaalinen vastakohta ja siihen ei todellakaan tarvitse yrittää saada lisää intoa... No joo, mutta sitä samaa vanhaa siis Roonkin osalta.

Haurun ongelmat on ja pysyy mutta Roon kanssa pitäisi varmaan miettiä lajin vaihtoa, niin saisi jotain uutta puuhattavaa. PK- lajeihin siitä ei kuitenkaan ole kun kotitarpeiksi laukausalttiuden vuoksi ja agilityyn ei ole minusta kun pitäisi aina raahautua jonnekin missä on esteet. Eikä agility taida kyllä olla Rompankaan laji, jos sillä tokossa jo menee kuppi nurin niin... joo, agility olisi varmaan tosi turvallista tuollaisen sekopään kanssa ja varmaan myös rauhoittaisi sen yleistä mielentilaa. Ei. Niin että kuin olisi rally-toko? Jotenkin minua ei kauheasti kiinnosta mutta jos nyt ottaisi itseä niskasta kiinni ja silleen. Hauru on tehnytkin rallya nuorna poikana, sen kanssa se oli naurettavan helppoa jo silloin. Ei sille tarvinnut niitä (alon) kylttejä opettaa koska se osasi seurata ja on helposti ohjattava tuollaisissa asioissa. Rohanille lajissa olisi enemmän haastetta, sille pitäisi oikeasti opettaa niitä liikkeitä. Ihan jo aloa varten. Ja sittenkin jos se sattuisi olemaan villillä tuulella, niin kyltit sun muut vaan lentelisi... mutta mitä pienistä, Roon kanssa kaikessa tekemisessä ja olemisessa on fifti-sixti mahikset nolata itsensä ;) Ja tulisi ainakin vähän jotain uusia kuvioita meidän tylsiin treeneihin. Tai no, Rompasta meidän treenit on supermahtavia ja ylimaallisen hauskoja tietenkin. Mutta muiden mielipide saattaa olla jotain muuta.

Pitää asiaan liittymättömänä todeta, etten varmaan koskaan kyllästy katsomaan Rohania lenkillä, kun se mennä painattelee ympäri metsiä ja peltoja. Miten se voi olla noin innoissaan kaikesta ja juosta ristiin rastiin kuin ei olisi ikinä saanut olla vapaana sillä samalla niittypläntillä, millä me käydään lähes jokaisen lenkin alussa purkamassa vähän Romppa-energiaa ennen varsinaista lenkkiä. Sen jälkeen se jaksaa kävellä remmissä vähän nätimmin ja vapaana ollessaan vaan juosta ja juosta. Ja syödä hevosenkakkaa ja juosta vähän lisää. Sen jälkeen voi kotona ottaa torkut sohvalla ja varmaan se näkee unta juoksemisesta. Ja hännän heiluttamisesta ja ihmisten pussailemisesta.