sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Pikakurssi vetämättömyyteen


Pitäisiköhän ottaa tuoreempia kuvia...

Törmättiin tässä yksi päivä Rohanin kanssa irtonaiseen koiraan joka juoksi innoissaan meitä kohti, Roon kääntyessä katsomaan sitä säntäsi karkuun, Roon kääntyessä pois juoksi taas meitä kohti... ja sitä rataa. Roo innostui ihan kauheasti ja lopulta päädyttiin kunnon köydenvetoon kun Roo halusi sännätä pikkupiskin perään ja minä halusin jatkaa matkaa ja toivoa että koira menee takaisin kotiinsa. Muuten olisin varmaan laskenut Roon irti mutta kokoero Rompan hyväksi oli aikamoinen ja kun Rohanilla tunnetusti on voimakas saalisvietti, en kuitenkaan ihan 100% luota etteikö se saisi jotain idiootti-ideaa tilanteessa missä pikkukoira juoksee täysiä karkuun. Todennäköisesti Roo tuossakin kyllä tajuaisi kyseessä olevan koira eikä saalis, mutta. Pilkun riehaantuminen liukkaalla tiellä saattoi olla se tilanne, missä meikäläinen venäytti jonkun lihaksen ja nyt ollaan oltu n. viikko sairaslomalla.

Ainoan ulkoiluttajan vammautuminen niin, että käveleminen ei oikein suju, tietty vaikuttaa koirienkin elämään. (Maxin ja) Rompan voi onneksi laskea irti tuossa läheisessä pikku metsikössä jossa Roo onkin nyt kaahaillut niin että heikompia hirvittää. Toivottavasti se ei loukkaa itseään ennenkuin päästään purkamaan energiaa vähän hallitummilla liikunnan muodoilla. Haurulla on huonompi tuuri, sitä kun ei voi laskea irti missään missä on kuitenkin kohtuullinen mahdollisuus törmätä lapsiin tai koiriin. Mutta Haurulle onneksi riittää Rohania paremmin muunlainen aktivointi.

Koska Rohanin hihnakäyttäytyminen on... hieman kyseenalaista, olin alunperin vähän huolissani että mitenhän ne pätkät sujuu, jotka pilkunkin on liikuttava kytkettynä. Mutta ne on sujuneet tosi hyvin :) Suurimpia ongelmia vetämättömyyden opettamisessa lienee selkeä kriteeri. Esim. missä on tuntumalla kulkemisen ja vetämisen raja? Minulle etenkin hyvin iso ongelma, on jaksaa vaatia oikeaa käytöstä. Siksi Hauru hyppii päin ihmisiä ja Roo vetää remmissä. Molemmat noista tavoista on todella ärsyttäviä enkä niitä koirilleni haluaisi mutta kuitenkin kun Hau vähän hypähtää leikin lomassa tai Roo pikkuisen kiskaisee jonkun hajun perään, en jaksa reagoida asiaan vaikka tiedän että pitäisi. Ja sitten ne tekee sitä vähän enemmän ja vähän enemmän, kunnes joku maaginen ärsytyksen raja ylittyy. Mutta siinä vaiheessa ei oikein voi enää syyttää koiraa.

Mutta nyt kun en ole pystynyt kävelemään kovin hyvin, on löytynyt hyvä kriteeri Rompalle: sen pitää kytkettynä ollessaan kävellä. Selkeää ainakin minulle ja vaikuttaisi olevan myös koiralle. Yhtään ravi (tai peitsaus) askelta ei oteta, piste. Kovin pienen koiran kävelyvauhti taitaisi olla liian hidas edes vammautuneelle minulle mutta Roon kävely on... no, aika hidasta sekin mutta hidas olen minäkin. Luulenpa että kun tästä (toivottavasti pian) vähän terveennyn, aletaan taas liikkua reippaammin jolloin Roon täytyy pakostikin ravata ja vanha hihnakäytös palaa ennemmin tai myöhemmin mutta siihen asti, minulla on täysin hihnassa vetämätön Rohan :D Kukapa olisi arvannut.

perjantai 14. marraskuuta 2014

Varaslähtö jouluun?


Roon mielestä kuvaaminen oli epäilyttävää, normaalisti se keskittyy enemmän juoksemiseen eikä vilkuile minua kuin joskus halutessaan varmistusta mihin mennään risteyksissä tms.

Romppa on saanut vähän uusia vermeitä, osa sellaisia mitä tarvittiin ja osaa ehkä vähän vähemmän. Ja yksikään ei ole pallo, mikä on Rompasta ihan väärin ;) Mutta joo, kampe-esittelyä luvassa siis.

Ensinnäkin tarvittiin uusi vetoliina, vanha on ehkä käytössä vähän kärsinyt ja joustava osuus on kyllä alunperinkin ollut ehkä vähän riittämätön Rompalle vaikken ole siihen osannut kiinnittää huomiota. Oli miten oli, ainakin nyt jousto on heti tapissa kun se lähtee liikkeelle ja meno on ollut nykivää. Koiraurheilukauppaan vei tiemme, koska en tykkää ostaa valjaita sovittamatta enkä kyllä halunnut ostaa liinaakaan näkemättä, ettei tule uutta liian löysää hankittua. Roo ei tykännyt tuosta kaupasta koska tiskin takana olleet koirat vähän möykkäsi ja Roota jänskättää millään tavalla ääntelevät koirat mutta yhden shoppailukerran perusteella minä kyllä kävisin uudestaankin.

Myyjä esitteli jäykimmän vetoliinansa ja se on tosiaan aikas jäykkä. Lisäksi se on joustava koko matkalta, joten jousto ei ihan heti lopu, hyvässä tai pahassa :D Se on myös painavampi, osin ainakin jykevämmän lukon vuoksi. En tiedä kuka tuon on valmistanut, siinä ei ole mitään merkintöjä. Lisäksi otettiin Zero DC Faster valjaat. Ennestään meillä oli Zero DC Shortit jotka vaikuttaa vielä ihan sopivan kokoisilta mutta Roon selkään on tullut hento punainen jälki. Läiskä on ihan samalla kohdalla kuin mihin noiden shorttien lukot tulee, joten herää epäilys että ne jotenkin hankaa vaikka lukot ei tulekaan suoraan turkkia vasten. En ole kuitenkaan ihan varma onko valjaat syypää, koska Rohanilla on tuo iho mitä on ja sille tulee hiertymän näköisiä jälkiä satunnaisesti muutenkin, mutta ei kyllä ikinä ennen selkään... Tässä Faster mallissa on avoin selkä joten nämä nyt ei ainakaan selästä hankaa :p

Käytössä nämä on olleet tosi kivat. En tiedä onko nuo valjaat varsinaisesti paremmat vai ei, kun en kerta tiedä oliko vanhoissakaan vikaa, mutta ei kai ainakaan huonommat :D Vähän vaikeammin puettavat ne on koska ne on täysin kiinteät (eli pujotellaan päälle) mutta eipähän ole mitään lukkoja hiertämässä tai hajoamassa. Liina on ollut joustoltaan ihana, ei yhtään nykimistä vaikka Roo poukkoilee :D Eikä myöskään senkään vertaa hallintaa kuin vanhalla liinalla, tuli havaittua ekalla lenkillä kun sain karjua ääneni käheäksi että päästiin edes jotenkuten ohi lapsista (lapsiraukat... kumpihan on pelottavampi, koira joka lähestyy täyttä laukkaa kuola roiskuen vai perässä vuoronperään tukehtumaisillaan puuskuttava ja raivoisasti karjuva omistaja). Tykkäisin enemmän sirommasta lukosta mutta ei tuokaan Rohania tunnu häiritsevän ja se on pääasia. Ja onhan tuo varmasti kestävämpi mutta oikeasti Rohan ei ole niin kova veturi että se rikkoisi noita osia kovin todennäköisesti. Mutta siis paljon toimivampi kuin vanha, jokatapauksessa.



Loput tavarat on tilattu netistä. Mieluummin ostan kaupasta, se on kuitenkin aina vähän riskialtista jos tilaa tuotteita joita ei ole päässyt missään kokemaan livenä, mutta onhan nettishoppailussa kieltämättä etunsakin. Romppa tarvitsi sademanttelin koska se on minulle saapumisestaan asti käyttänyt lainattua manttelia joka ajaa kyllä asiansa mutta ei kovin hyvin. Roo on nyt väliaikaisesti lainannut sitä siis neljä vuotta... Tämä uusi mantteli on malliltaan Hurtta Lifeguard Storm. Valittu koko on tässä minusta juuri sopiva. Manttelin alle mahtunee muuta vaatetta kylmemmille keleille mutta se ei ole niin iso ettei toimisi hyvin pelkälläänkin. Sadetakki itsessään on tosi ohut ja kevyt, menee pieneen tilaan. Aika kiva, näin vähän käytön perusteella. Ja kunnon heijastimet on aina plussaa.



Samalla bongasin TopCanis WarmHow talviasut, jollaista olen aiemminkin halunnut mutta hinta on ollut aika suolainen. Roo ei välttämättä tarvisi uutta talvipukua mutta hei, se oli nyt halpa ja silleen. Tätä ei olla vielä käytetty kuin pikaisesti kokeeksi ja... hmmm... en oikein tiedä. Puvussa on aika paljon säätöjä mutta se ei kuitenkaan istu ihan niin hyvin kuin toivoisi. Ehkä osat on vähän väärän kokoiset (takki liian pieni, housut liian isot?) tai sitten Romppa on vain väärän mallinen, ei kaikki vaatteet kuitenkaan sovi kaikille yhtä hyvin. Mutta paremmin näkee miltä se vaikuttaa käytössä sitten, kun tulee sellaisia ilmoja että pukua pääsee oikeasti kokeilemaan. Tämäkään ei siis taida joutua palautukseen vaikkei ihan täydellinen olekaan.

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Rentoa meininkiä



Makkara ei ole saanut hengenahdistuksia joten sen suhteen jatkamme samalla linjalla. Ja sitten toiseen Max- aiheeseen. Joskus pari vuotta sitten taisin blogissakin mainita Maxin valtavasta kammosta kynsien leikkaamista kohtaan ja kuinka en ollut jaksanut tehdä sille mitään mutta silloin olin päättänyt että nyt. Kaikki muut koirani (ja se naapurin koira jonka kynnet minä leikkaan) tulee kynsisakset nähdessään mun luokse, lösähtävät maahan ja näyttävät siltä että nukahtavat sillä välin kun kynnet leikataan. Vähän ongelmia joskus aiheuttaa kilpailu aiheesta kenen kynnet leikataan ensiksi. Ja vikaksi ja siinä välissä, koska Romppa etenkin tykkää että joka toinen vuoro on aina Rompan. No, nyt paljon myöhemmin Max ei edelleenkään ihan yllä samaan mutta se tulee pyynnöstä luokse, käy käskystä maahan ja antaa leikata kynnet ilman minkäänlaista vastaanhangoittelua. Se stressaa tilannetta edelleen eikä siis kykene oikeasti rentoutumaan mutta muutos on valtava aiempaan lukkopainia muistuttavaan tyyliin. Kyllä sitä vanhakin koira oppii kun jaksaa paneutua asiaan.

Roon kanssa ollaan nyt käyty juoksemassa n. 3 kertaa viikossa ja Hauru on ollut mukana lyhyemmillä lenkeillä noin kerta viikkoon tai kahteen, vähän säistä sun muusta riippuen. Turha riskeerata Haun hentoista motivaatiota laittamalla sitä juoksemaan liian usein, hyvin huonolla ilmalla tai ottamalla sitä mukaan yli 5 kilsan lenkeille. Roon kanssa ollaan juostu melkein säästä riippumatta, nyt kun ei enää ole mitään helteitä elämää rajoittamassa. Rohanin kanssa on viimein alkanut löytyä sopiva rytmi, minä jaksan juosta pidempiä matkoja kovemmalla vauhdilla ja vaikka Roo tykkäisi varmasti mennä kovempaa, vauhti on jo riittävä ettei se enää kyllästy/turhaudu/jotain minuun kuten ihan alussa. Luulen että se on auttanut kaikkein eniten siihen, että kaikki hönöilyt on jäänyt pois. Ainakin melkein, kyllä se joskus vieläkin saattaa intoutua tulemaan rinnalle hyppimään minua päin tms. mutta hyvin harvoin. Odotettua kauemmin siinä kesti, mutta lopultakin pilkusta on kuoriutunut varsin fiksu juoksukaveri.