sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Pikakurssi vetämättömyyteen


Pitäisiköhän ottaa tuoreempia kuvia...

Törmättiin tässä yksi päivä Rohanin kanssa irtonaiseen koiraan joka juoksi innoissaan meitä kohti, Roon kääntyessä katsomaan sitä säntäsi karkuun, Roon kääntyessä pois juoksi taas meitä kohti... ja sitä rataa. Roo innostui ihan kauheasti ja lopulta päädyttiin kunnon köydenvetoon kun Roo halusi sännätä pikkupiskin perään ja minä halusin jatkaa matkaa ja toivoa että koira menee takaisin kotiinsa. Muuten olisin varmaan laskenut Roon irti mutta kokoero Rompan hyväksi oli aikamoinen ja kun Rohanilla tunnetusti on voimakas saalisvietti, en kuitenkaan ihan 100% luota etteikö se saisi jotain idiootti-ideaa tilanteessa missä pikkukoira juoksee täysiä karkuun. Todennäköisesti Roo tuossakin kyllä tajuaisi kyseessä olevan koira eikä saalis, mutta. Pilkun riehaantuminen liukkaalla tiellä saattoi olla se tilanne, missä meikäläinen venäytti jonkun lihaksen ja nyt ollaan oltu n. viikko sairaslomalla.

Ainoan ulkoiluttajan vammautuminen niin, että käveleminen ei oikein suju, tietty vaikuttaa koirienkin elämään. (Maxin ja) Rompan voi onneksi laskea irti tuossa läheisessä pikku metsikössä jossa Roo onkin nyt kaahaillut niin että heikompia hirvittää. Toivottavasti se ei loukkaa itseään ennenkuin päästään purkamaan energiaa vähän hallitummilla liikunnan muodoilla. Haurulla on huonompi tuuri, sitä kun ei voi laskea irti missään missä on kuitenkin kohtuullinen mahdollisuus törmätä lapsiin tai koiriin. Mutta Haurulle onneksi riittää Rohania paremmin muunlainen aktivointi.

Koska Rohanin hihnakäyttäytyminen on... hieman kyseenalaista, olin alunperin vähän huolissani että mitenhän ne pätkät sujuu, jotka pilkunkin on liikuttava kytkettynä. Mutta ne on sujuneet tosi hyvin :) Suurimpia ongelmia vetämättömyyden opettamisessa lienee selkeä kriteeri. Esim. missä on tuntumalla kulkemisen ja vetämisen raja? Minulle etenkin hyvin iso ongelma, on jaksaa vaatia oikeaa käytöstä. Siksi Hauru hyppii päin ihmisiä ja Roo vetää remmissä. Molemmat noista tavoista on todella ärsyttäviä enkä niitä koirilleni haluaisi mutta kuitenkin kun Hau vähän hypähtää leikin lomassa tai Roo pikkuisen kiskaisee jonkun hajun perään, en jaksa reagoida asiaan vaikka tiedän että pitäisi. Ja sitten ne tekee sitä vähän enemmän ja vähän enemmän, kunnes joku maaginen ärsytyksen raja ylittyy. Mutta siinä vaiheessa ei oikein voi enää syyttää koiraa.

Mutta nyt kun en ole pystynyt kävelemään kovin hyvin, on löytynyt hyvä kriteeri Rompalle: sen pitää kytkettynä ollessaan kävellä. Selkeää ainakin minulle ja vaikuttaisi olevan myös koiralle. Yhtään ravi (tai peitsaus) askelta ei oteta, piste. Kovin pienen koiran kävelyvauhti taitaisi olla liian hidas edes vammautuneelle minulle mutta Roon kävely on... no, aika hidasta sekin mutta hidas olen minäkin. Luulenpa että kun tästä (toivottavasti pian) vähän terveennyn, aletaan taas liikkua reippaammin jolloin Roon täytyy pakostikin ravata ja vanha hihnakäytös palaa ennemmin tai myöhemmin mutta siihen asti, minulla on täysin hihnassa vetämätön Rohan :D Kukapa olisi arvannut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti