sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Rentoa meininkiä



Makkara ei ole saanut hengenahdistuksia joten sen suhteen jatkamme samalla linjalla. Ja sitten toiseen Max- aiheeseen. Joskus pari vuotta sitten taisin blogissakin mainita Maxin valtavasta kammosta kynsien leikkaamista kohtaan ja kuinka en ollut jaksanut tehdä sille mitään mutta silloin olin päättänyt että nyt. Kaikki muut koirani (ja se naapurin koira jonka kynnet minä leikkaan) tulee kynsisakset nähdessään mun luokse, lösähtävät maahan ja näyttävät siltä että nukahtavat sillä välin kun kynnet leikataan. Vähän ongelmia joskus aiheuttaa kilpailu aiheesta kenen kynnet leikataan ensiksi. Ja vikaksi ja siinä välissä, koska Romppa etenkin tykkää että joka toinen vuoro on aina Rompan. No, nyt paljon myöhemmin Max ei edelleenkään ihan yllä samaan mutta se tulee pyynnöstä luokse, käy käskystä maahan ja antaa leikata kynnet ilman minkäänlaista vastaanhangoittelua. Se stressaa tilannetta edelleen eikä siis kykene oikeasti rentoutumaan mutta muutos on valtava aiempaan lukkopainia muistuttavaan tyyliin. Kyllä sitä vanhakin koira oppii kun jaksaa paneutua asiaan.

Roon kanssa ollaan nyt käyty juoksemassa n. 3 kertaa viikossa ja Hauru on ollut mukana lyhyemmillä lenkeillä noin kerta viikkoon tai kahteen, vähän säistä sun muusta riippuen. Turha riskeerata Haun hentoista motivaatiota laittamalla sitä juoksemaan liian usein, hyvin huonolla ilmalla tai ottamalla sitä mukaan yli 5 kilsan lenkeille. Roon kanssa ollaan juostu melkein säästä riippumatta, nyt kun ei enää ole mitään helteitä elämää rajoittamassa. Rohanin kanssa on viimein alkanut löytyä sopiva rytmi, minä jaksan juosta pidempiä matkoja kovemmalla vauhdilla ja vaikka Roo tykkäisi varmasti mennä kovempaa, vauhti on jo riittävä ettei se enää kyllästy/turhaudu/jotain minuun kuten ihan alussa. Luulen että se on auttanut kaikkein eniten siihen, että kaikki hönöilyt on jäänyt pois. Ainakin melkein, kyllä se joskus vieläkin saattaa intoutua tulemaan rinnalle hyppimään minua päin tms. mutta hyvin harvoin. Odotettua kauemmin siinä kesti, mutta lopultakin pilkusta on kuoriutunut varsin fiksu juoksukaveri.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti