keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Vuoden vika piilokamera

Salaa kuvattua materiaalia, laatu ei päätä huimaa eikä siinä tapahdu mitään erityisen jännää. Makkara ja Rohan vaan possuttelee, Haurua ärsyttää ja meikä yrittää komentaa Haurua hiljaiseksi siinä onnistumatta.


Toisessa videossa Romppa ulkoilee,  löytää jotain pashaa pellolta ja syö sen vaikka kiellän. Kukaan ei koskaan tottele minua :( Ja joku (tai paukkeen määrästä päätellen jotkut) ammuskelee vaikkei sitä juuri videolta erotakaan. Jännä että tuolla(kin) lenkillä ihan selkeänä kuulunut lähes jatkuva pauke ei ole tarttunut videon ääniraidalle melkein ollenkaan.

torstai 25. joulukuuta 2014

Hyvät oli joulueväät





Pojat sai perinteisesti heti aamusta joululahjaksi isot luut, jouluaatto kun on niille aika tylsä kun ne ovat lähinnä keskenään. Ja joko koirat tai todennäköisemmin omistaja ei ole tottunut sellaiseen joten on kiva että ne voivat edes puuhastella luidensa parissa eivätkä vaan kökötä yksin kotona :p Tämän vuoden luut oli ilmeisesti superhyvät sillä luun saatuaan Roon pimeä puoli heräsi taas oikein kunnolla: herra linnoittautui häkkiinsä ja murisi sieltä vertahyytävästi jokaiselle joka uskalsi tulla pilkun näköpiiriin. Romps Romps, eikö me olla tästä ennenkin puhuttu? Kukaan (minut mukaan lukien) ei ota sinulta mitään minkä minä olen sinulle antanut, ei ole ikinä ottanut eikä tule ikinä ottamaankaan. Mutta ei kai sitä dalmatiankoirakaan pilkuistaan pääse?

Kävin sitten hakemassa vähän kanaherkkuja myös jakoon. Aluksi Roo edelleen raivosi häkissään mutta lopulta ahneus voitti kun aatella jos Makkara ja Hau syö kaikki ja Roolle ei jää mitään! Just tänhän Roo on arvannut! Joten pilkun oli pakko uskaltaa jättää luu häkin kauimpaan nurkkaan ja tulla hakemaan niitä herkkuja kanssa. Aika nopeasti edettiin siihen pisteeseen, että häkissä oli ihan hiljaista eikä Rohan tuntunut paineistuvan siitä että minä tai Max liikuttiin siinä häkin ulkopuolella. Kun siitä saa lisää namia! Eikä kukaan ehkä sittenkään halunnut Roon hyvää uutta luuta kun Haurulla ja Maxilla oli omatkin. Kuten aina, senkin höpsö koira. Kun Roo oli palautunut rennoksi ja iloiseksi itsekseen, uskalsin jättää koiruudet keskenään luidensa kanssa ja lähteä itse joulun viettoon.

Kun muutaman tunnin kuluttua tulin välipissittämään pojat, oli vastassa ihan ehjät ja rennot herrat enkä muuta olisi odottanutkaan. Kyllä Roo tietää, alkureaktiona vaan joku kytkin napsahti alkuperäisasetuksille ;) Roo kävi kiltisti pihallakin ja luu odotteli sillä aikaa häkissä eikä pilkulla tuntunut olevan mitään luuhuolia. Toisin kuin Haurulla, sille kun sanoin että menetkös ulos, se juoksi äkkiä hakemaan oman luunsa ja työnsi limaisen ja rasvaisen ällötyksensä suoraan minun käteeni :D Katsokaas Hauru tietää missä Haun luu on parhaimmassa turvassa. Sitten voi käydä rauhassa pihalla ja sisälle tullessa se tietty häntä heiluen otti luun ja katosi sen kanssa omaan huoneeseensa. Hau on juuri niin minuun luottavainen kuin haluankin koirieni olevan ja mitä olen yrittänyt Roollekin opettaa.

Tänään sitten huomasin että nettiin on tullut listat tokon uusista liikkeistä ja Rohanille on tullut verikorva. Jälkimmäinen ei ole mitään vakavaa eikä tarvinne mitään toimenpiteitä, on oikeastaan yllättävää ettei Roolle ole aiemmin tullut tuota vaivaa kun sillä kuitenkin on noita korvatulehduksia tasaisin väliajoin (ja juuri hoidettiin/hoidetaan yhtä sellaista) ja pään liiallinen ravistelu lienee se verikorvan yleisin syy. Tuosta nyt ei kuitenkaan liene muuta kuin ulkonäköhaittaa.

Tokon uudet luokat puolestaan vaikuttaa aika kivoilta ja Roolle sopivilta, vaikka suoritusohjeita ei toki vielä ole. Mutta paikallaolojen lyhentyminen ei niinkun haittaa yhtään ;) Eikä ruudut, törpön kierrot tai mitkään muutkaan alempiin luokkiin tulleet muutokset. En silti tiedä saanko Roon paikallamakuuta siihen kuntoon että sitä on järkeä viedä kokeeseen mutta yksi minuutti on kuitenkin puolet lyhyempi kuin nykyinen. Eli puolet helpompi, eikö? :D

tiistai 23. joulukuuta 2014

Ai hauskaa?


Herrat oli taas tosi jouluisissa tunnelmissa :D Ja Makkara huokaa helpotuksesta kun perinteisesti vanhukset on saanut vapautuksen jouluposetuksesta.

"Tuu kuule ite tänne pakkaseen pitelemään jotain ällöä metallirinkulaa suussas! Ja ei, en taatusti suostu "tiivistämään"... Tiedä mitä pöpöjä tosta pilkullisesta vielä tarttuu..."

"Keskity... hyvä Romppa... hyvin menee... älä syö hattua... joo... äläkä tonttua... hyvin menee... vielä vähän aikaa... nyt tarkkana... sä niinkun niin pystyt tähän!"

maanantai 15. joulukuuta 2014

Metsästäjistä parhain

Vaikka tykkään mustasta koiran värinä, on se kyllä hieman hankala toisinaan.

Siinä missä Haurusta seisomassa kuin patsas saa hyvin harmaana talvipäivänä aika huonolaatuisen kuvan....

...saa valkovoittoisesta (seiso- käskyä hieman erikoislaatuisesti tulkinneesta) koirasta yllättävän hyvän liikekuvan.

Siis sikäli jos ehtii sihtaamaan kameralla edes suunnilleen oikeeseen suuntaan...

Dalmaatti kuulee mitä haluaa, ei mitä sanotaan

Kuten kuvista näkyy, meillä on lunta. Tuskin se kovin kauaa pysyy, kun säätiedote lupaa huomisellekin +4 astetta, mutta ollaan iloittu siitä nyt kun voidaan. Haurusta lumentulo on mahtavaa, talvi on ja pysyy Haurun lempivuodenaikana, mutta Rohanista lumi vasta onkin ollut jännää. Roosta olisi kiva olla samanlainen suuri metsästäjä, mitä Hauru on, mutta valitettavasti Rohanin nenänkäyttö ei ole kovin vahvaa. Noin kiltisti sanottuna. Mutta kun lumi sataa maahan, on Rompan ongelmat ratkaistu sillä siinähän näkyy kaikki jäljet! Lumessa ei haittaa ollenkaan että iso possunenä on puhtaasti koristeellinen, onhan Rompalle sentään suotu aivan erinomaisesti toimivat näköelimet.

Tänäänkin lenkillä nähtiin yöllä sataneessa lumessa mm. jäniksen, ketun ja peuran jälkiä ja Roo juoksenteli niiden perässä aivan hurmiossa. Vähän liiankin, sillä jouduttiin pitämään aika vakavahenkinen keskustelu siitä, mikä on sopiva tapa reagoida luoksetulo-käskyyn. Se esim. ei ole jäniksen jälkien perässä sinkoaminen jonnekin ihan päinvastaiseen suuntaan, etenkin kun herra pilkku seurasi jälkiä väärään suuntaan... koska se jäljestää puhtaasti näöllä, ei pilkulla ole oikeasti mitään hajua siitä mitä se on tekemässä. Kirjaimellisesti. Se vain sinkoilee painaumien perässä ihan vakuuttuneena siitä, että se pupu ilmestyy näköpiiriin hetkenä minä hyvänsä. Kaikkein paras esimerkki Rohkun hönöydestä oli, kun se vietti useamman minuutin pellolla juosten ympyrää omien jälkiensä perässä. Jos joku kysyy, Hauru ei tiedä kenen dalmis se on tai miksi se seuraa meitä.
P.S. Voikohan häpeään kuolla?

SudenpentuKenraali-arvonimigeneraattorin mukaan meillä muuten asustaa Huolestuttavan Avulias ja Unohtumattoman Rautainen Ulosottomies, Riittävästi Omalaatuinen ja Haitallisen Avaramielinen Nuohoojamestari sekä Mahtavan Ammattimainen X. Ei niin kovin kaukana totuudesta :D

torstai 11. joulukuuta 2014

Täyteluun lyhyt elämä

Ylempi täyteluu on Rohanin, se on työskennellyt sen parissa nyt melkein kuukauden vaihtelevalla innolla. Kokemuksen perusteella uskon että se saa luun lopulta tyhjennettyä, hitaasti mutta varmasti. Alempi luu on Haurun, sillä meni noin 10 minuuttia saada se tuohon kuntoon ja sen jälkeen luu on lähinnä lojunut lattialla kun Haurulla on mielestään parempiakin luita. Haurulla on toki pienempi kuono ja kieli mutta äitini basenjilla on vielä pienempi eikä sekään ole vielä saanut omaansa tyhjennettyä koska tuo kolo on niin ohut ja pitkä. Haurulla on jotain salattuja täyteluun tyhjennyskeinoja.

Meillä on jo jonkun aikaa lenkkeilty melkolailla normaalisti, koiruudet ei valita :) Romppakin säilyi pääosin ehjänä meikäläisen sairaslomasta, jarruanturat sillä kyllä aukesi kun se kaahaili menemään ilmeisesti pakkasen kovettamassa maastossa. Vaikkei meillä kauheasti mitään pakkasia olekaan näkynyt... Pitäisi varmaan keksiä sille jostain jotkut suojat jalkoihin koska tämä ei ole eka kerta kun noin on käynyt vaikka pyrin kyllä katsomaan ettei se pääse täysiä rallittelemaan missään kivikoissa tai muuten tassuille liian kovassa maastossa. Toisaalta se ei voi välttämättä juosta missään nurtsillakaan koska se voi taas olla niin liukas että sitten se vetää kaikissa käännöksissä aina katon kautta. Eikä metsässä ettei se lävistä itseään tikkuihin tai juokse päin puita. (Koska se on puupää, tuon viimeisen skenarion toteutuminenkaan ei ole niin epätodennäköistä mitä voisi äkkiseltään kuvitella.) Aina on joku ongelma :D Minulla siis, Rohanista ei koskaan mikään tunnu missään. Ja ei kai sitä voi pumpulissakaan pitää, täytyy vaan laittaa silmät kiinni ennenkuin päästää pilkun irti hihnasta. Romppa on hieman intensiivinen välillä. Tai sekopää, miten vaan :p