torstai 11. joulukuuta 2014

Täyteluun lyhyt elämä

Ylempi täyteluu on Rohanin, se on työskennellyt sen parissa nyt melkein kuukauden vaihtelevalla innolla. Kokemuksen perusteella uskon että se saa luun lopulta tyhjennettyä, hitaasti mutta varmasti. Alempi luu on Haurun, sillä meni noin 10 minuuttia saada se tuohon kuntoon ja sen jälkeen luu on lähinnä lojunut lattialla kun Haurulla on mielestään parempiakin luita. Haurulla on toki pienempi kuono ja kieli mutta äitini basenjilla on vielä pienempi eikä sekään ole vielä saanut omaansa tyhjennettyä koska tuo kolo on niin ohut ja pitkä. Haurulla on jotain salattuja täyteluun tyhjennyskeinoja.

Meillä on jo jonkun aikaa lenkkeilty melkolailla normaalisti, koiruudet ei valita :) Romppakin säilyi pääosin ehjänä meikäläisen sairaslomasta, jarruanturat sillä kyllä aukesi kun se kaahaili menemään ilmeisesti pakkasen kovettamassa maastossa. Vaikkei meillä kauheasti mitään pakkasia olekaan näkynyt... Pitäisi varmaan keksiä sille jostain jotkut suojat jalkoihin koska tämä ei ole eka kerta kun noin on käynyt vaikka pyrin kyllä katsomaan ettei se pääse täysiä rallittelemaan missään kivikoissa tai muuten tassuille liian kovassa maastossa. Toisaalta se ei voi välttämättä juosta missään nurtsillakaan koska se voi taas olla niin liukas että sitten se vetää kaikissa käännöksissä aina katon kautta. Eikä metsässä ettei se lävistä itseään tikkuihin tai juokse päin puita. (Koska se on puupää, tuon viimeisen skenarion toteutuminenkaan ei ole niin epätodennäköistä mitä voisi äkkiseltään kuvitella.) Aina on joku ongelma :D Minulla siis, Rohanista ei koskaan mikään tunnu missään. Ja ei kai sitä voi pumpulissakaan pitää, täytyy vaan laittaa silmät kiinni ennenkuin päästää pilkun irti hihnasta. Romppa on hieman intensiivinen välillä. Tai sekopää, miten vaan :p

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti