torstai 29. tammikuuta 2015

Ei ehi nyt poseeraamaan, sori



Eräältä metsälenkiltä kotiin päin kävellessämme, huomasin että Roolle neulomastani ruskeasta villiksestä roikkuu pitkä langanpätkä. Tarkemmin katsoessani paljastui, ettei paita onneksi ollut mennyt rikki. Yksi silmukka oli tarttunut johonkin oksaan tms. mutta lanka ei ollut mennyt poikki, tuo yksi silmukka oli vaan "venynyt" joten kotona pystyin pujottelemaan sen takaisin paikoilleen. Tuli kuitenkin mieleen että ehkä pitäisi nyt lopulta saada aikaiseksi toinen paita Roolle. Varapaita, jos tuolle ekalle tapahtuu jotain kammottavaa. Villapaita on Roon lemppari, se pitäisi sitä silloinkin kun ei ole tarvetta, ja uuden tekemisessä kestää kuitenkin aikansa.

Päätin käyttää paitaan pelkkiä jämälankoja ja värit tuli sen perusteella, sinistä, punaista ja valkoista oli sen verran että pitäisi riittää paitaan mutta ei jää mitään (tai melkein mitään) yli. Sininen ja punainen loppuikin ihan kokonaan, ihan hyvä vaikkei tuo mun lankavarasto silti taida olla kutistumaan päin... Jokatapauksessa, noista väreistä päätin sitten tehdä Kapteeni Amerikka- paidan. Joiltain osin vähän arveluttavaa ehkä, mutta toisaalta kuten olen sanonut ennenkin, Kapteeni olisi ehdottomasti Roon idoli. Juoksee kovaa ja heittää hyvin frisbeetä :D 

Aika hyvä varapaita siitä tuli vaikka paranneltavaakin olisi. Rohanilla oli taas vähän vauhti päällä joten paita tuli ainakin testattua autenttisissa merkeissä, vaikkei poseerauskuvia oikein saatukaan.





lauantai 24. tammikuuta 2015

Hysh


Haurulla tuntuu olevan kausia, jolloin se syystä tai toisesta haukkuu tavallista enemmän. Nyt sillä on ollut meneillään yksi sellainen kausi, naapurit vatuttaa sitä tavallistakin enemmän ja sisätiloissa rääkyminenkin on vähän levinnyt käsiin. Harkitsin että vaihdan sen johonkin hiljaiseen ja rauhalliseen koiraan ;) mutta lopulta sitten vaan on taas panostettu haukkumisen kieltämiseen ja vähän aktivoinnin lisäämiseen. Periaatteessa mun koirille pitäisi olla täällä ihan riittämiin aktiviteetteja mutta ehkä ne on olleet Haurulle nyt talvella vähän vääränlaisia. Talvella kun ei jäljestetä (kai sitä voisi mutta) tai muutenkaan treenata mitään siinä määrin kuin kesällä mutta Hau tarvitsee aivotyötä. Ja sellaista aivotyötä, joka pakottaa sitä ajattelemaan. Vanhojen asioiden kertaaminen ei siis riitä, pitää kehitellä uutta. Joten ei kun niskasta itseä kiinni ja opettelemaan uusia temppuja. Niitä voi hyvin tehdä meidän pikkuisissa sisätiloissakin. En vaan todellakaan tahdo keksiä enää mitään... Hau osaa suunnilleen kaiken ja sen mitä se ei osaa, se oppii niin ärsyttävän (tässä tilanteessa) nopeasti. Ja sitten on joitain juttuja mitä sen kanssa ei voi tehdä, en halua mitään liian vaarallisia tms. akrobaattisia juttuja ja sitten on ne, mihin se on liian iso. Esim. kokeiltiin "syliin kuolemista", Hauru toki osaa leikkiä kuolevaa maan kamaralla mutta tässä olisi tarkoituksena että se menee sylissä ihan veltoksi "kuolleeksi" ja jollain herää käskyllä taas... no herää, yllättäen. Mutta vaikka Hau tajusi kyllä idean, en mä pysty pidellä tuota rotjaketta sylissä ainakaan tempun vaatimalla tavalla :( Se on vaan niin iso ja painava ja meikä ei liikuntaharrastuksesta huolimatta ole mikään bodari, todellakaan. Joskus haluaisin pikkukoiran. Mutta sitten se halu menee melkein heti ohi, oikeasti ei mitään kääpiöitä tähän taloon kiitos. Haluan koiran joka on iso mutta jonka voi väliaikaisesti kutistaa tarvittaessa.

maanantai 12. tammikuuta 2015

Pidä!


Koska Roo on treenaillut pitämistä, on Haurukin saanut tehdä samoja juttuja. Paitsi Roo treenaa noutokapulalla, Hau käyttää mitä milloinkin. Yllä olevalla videolla näkyy ensimmäinen kerta kun Hauru "pitää" piparkakkua... Vaikka useammassa blogissa yhdessä vaiheessa näkyi tämä piparihaaste, en ole itseasiassa tullut sitä kokeilleeksi omilla koirillani koska a) meillä ei ole pipruja ja b) Hauru pitää suussaan mitä vaan, myös ruokaa, niin miksei pipariakin, ja nuo kaksi muuta ei osaa kunnolla pitää yhtään mitään joten ei myöskään sitä piprua. Paitsi no joo... Haurulla kyllä aluksi oli ihan selkeä idea mutta videolla näkyy kuinka se ensin ottaa siitä liian hellän otteen eikä keksi oikein pysy suussa ja kun se ottaa vähän tiukemman otteen, se murenee. Missä vaiheessa Hau päättää että sama se on syödä se sitten :p Pitää varmaan vähän harjoitella että muti oppii tämänkin tärkeän taidon. Koklasin piprun pitämistä myös Roon kanssa, siitä ei ole videota. Roo otti keksin suuhunsa, se mahtui sinne kokonaan ja oli tässä vaiheessa vielä ihan ehjä mutta Roon suljettua suunsa sitä piparia ei ole sen jälkeen enää näkynyt... Tiedä mitä sille sitten kävi ;)

Roon tavallisemmat pitotreenit on sujuneet vaihtelevasti. Joskus se on ihan mukana tekemässä hommia, vähän liiankin innokkaasti jos tarkoitus olisi ylläpitää rauhallista mielentilaa. Toisinaan se vaan möllöttää sen näköisenä kuin sillä ei kerta kaikkiaan olisi mitään hajua siitä mitä pitää tehdä. Puhtaasti sheippaamalla ollaan kuitenkin (hyvinä päivinä, joita on jopa useammin kuin huonoja) edetty siihen pisteeseen, että se innokkaasti tarttuu kapulaan vaikka varsinaista pitoa ei vielä näissä harjoituksissa tapahdu. Mutta tavallaan edistystä kuitenkin vaikkei siltä varmasti kuulosta. Ja eihän me olla tätä harjoiteltu kuin säännöllisen epäsäännöllisesti jostain keväästä asti... Hieman epätoivoiselta tuntuu välillä mutta jooh. Ehkä tästä oppii joku jotain kuitenkin. Roo on vaan niin outo tyyppi välillä. Jos Roo joskus täyttää 15 vuotta me harjoitellaan varmasti vielä silloinkin noudon alkeita ja vireen hallintaa.

Rallya on opeteltu paljon lyhyempi aika mutta Rohanilla on nyt periaatteessa hallussa alokasluokkaan tarvittavat osaset. Pitäisi kokeilla väsätä jotain radan pätkää mutta tällä hetkellä on niin vaihtelevat säät että katsotaan sitä joskus myöhemmin. Kolme päivää plussa säitä ja vettä sataa, kolme päivää -20c, kolme päivää vettä... ja sitä rataa. Ja kumpikaan vaihtoehto ei oikein innosta väkertämään rally-ratoja.

lauantai 3. tammikuuta 2015

Tänään taas kävellään

Hauru otti uudenvuoden raskaasti ;)

Pallo on tärkein!


Vieläkään en pysty juoksemaan (tai pystyn mutta jalkaa alkaa särkeä aika nopeasti mikä ei liene hyvä merkki...) mikä ärsyttää sekä minua että pilkkua mutta onneksi sentään voi kävellä sitten senkin edestä. Nuo pari tiukempaa pakkaspäivää etenkin oli tosi kivat, tykkään pakkasesta :)

Ja taas iloitsin siitä, että vaikka Roon turkki ei ole lähellekään niin säänkestävä kuin paimenteni, se haluaa lenkkeillä säässä kuin säässä. Roo lähtisi lenkille vaikka paukkupakkaseen ilman mitään vaatteita koska se tykkää niin paljon olla ulkona  Minä en kuitenkaan kestäisi katsoa koiraa jolla on kylmä. Ärsyynnyn kun näen talvella koiria, jotka liikkuu jäykästi lyhyellä askeleella, puhumattakaan sitten selkeämmistä palelun merkeistä. Noita ensimerkkejä kun ei kaikki ehkä tunnista mutta ne selkeämmät oireet nyt pitäisi tajuta jo tyhmemmänkin... Mutta se siitä.

Jos minulle tulee tässä joskus toinen dallu, toivottavasti siitä tulee samanlainen jokasään koira, olisi aika tylsää omistaa tyyppi jota saisi vetää perässä jos sattuu vähän satelemaan tai on talvi. Vaikka kuulunkin niihin ihmisiin, joista koiran lenkitys on oleellinen osa sen hyvinvointia, ei meillä kävellä pelkästään sen takia. Eikä ne määrät, mitä me liikutaan, ole niin isoja siksi että koiran kanssa olisi oleellista kävellä vähintään 100km viikossa. Joo ei, eiköhän niille riittäisi vähempikin. Me liikutaan paljon koska minä tykkään siitä. Tykkään kovasti jopa pitkistä remmilenkeistä. Outoa ilmeisesti :D Toki ennemmin silti koirat vapaana. Joskus on kiva että on joku ihmislenkkikaveri mutta useimmiten haluan kävellä ihan vaan koirieni seurassa. Koska (vaikka niistä valitankin ja nyt kun tiet on olleet ihan peilijäänä voisin valittaa vähän lisää eräästä pilkullisesta veturista) koirani on koulutettu haluamilleni tavoille, muut ihmiset harvemmin on :p Noiden kanssa voi vaan lompsia menemään, eksyä metsään, löytää uusia paikkoja, pysähtyä ihmettelemään maisemia, hyppiä ojien yli ja mennä läpi siitä pahimmasta ryteiköstä koska voidaan ja oho, kello on jo noin paljon! Onneksi on gps ja Hauru, ne tietää aina missä me ollaan ja miten päästään kotiin.

Toivottavasti tuo jalka paranee tällä vuostuhannella että pääsisi juoksemaankin.