sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

S?

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Romppaa

Sama metsä tänään varjoiselta puolelta...

...ja aurinkoiselta puolelta :D

Ja sitten se välimaasto ;)


tiistai 17. maaliskuuta 2015

Olitpa tuhma!!


Se on kiva videoida näitä pihatreenejä niin voi sitten jälkikäteen katsoa mitä kaikkea tuli taas tehtyä väärin. Siis ohjaajan.

Romppa on nyt edelleen ollut lenkeillä tosi kiinnostunut riistan hajuista. Se on näköjään tässäkin asiassa vähän myöhäisherännäinen :D Mielenkiinnolla seuraan, alkaako sen nenänkäyttö parantua tämän kiinnostuksen seurauksena. Toisaalla tuli joku aika sitten puheeksi, ettei Roo ole luonnostaan kovin hyvä jäljestäjä ja sen takia sen kanssa tämä laji on jäänyt aika vähälle (on kuitenkin niin paljon muita juttuja missä se on lahjakas ja kaikkea ei kuitenkaan ehditä tekemään). Samaan aikaan Roo juoksenteli edestakaisin nenä lattiassa mikä vaikutti vähän hassulle. Mutta Roo on vähän kuin ihminen joka osaa lukea kaikki sanat kirjasta, mutta lukemisen ymmärtäminen on niin huonoa ettei se siitä kirjasta mitään loppujen lopuksi tajua.

Se mitä en mielenkiinnolla seuraa, on koira joka juoksentelee hajujen perässä ja ignooraa totaalisesti luoksetulo-kutsun. Joulukuussa lumien tultua maahan keskusteltiin aiheesta pilkun kanssa ja tähän asti muistissa on pysynyt, että minusta on ihan OK että herraa kiinnostaa tuoreet peuranjäljet ja että se vetää niiden jätöksiä napaansa mutta kun sanon tule niin sopii lopettaa ne hommat, oli kuinka kivaa tahansa, ja liikkua pikimiten kosketusetäisyydelle. Eilen sitten Roota kutsuessani se nosti päätänsä ja katsoi minua, mietti hetken ja painatteli takaisin hajumaailmaan. Jaahas. Kun herra lopulta suvaitsi tulla luokse, vastaanotto oli hyvin viileä ja eleetön. Lisäksi Roo yleensä saa kantaa palkkaleluaan (jolla me yhdessä vähän leikitään kun herra on tottelevainen) mutta nyt laitoin sen taskuuni. Lenkin edetessä leikittiin sillä muutama kerta, mm. hyvin menneen ohituksen palkaksi, mutta lelu meni sitten aina takaisin taskuun. Hyvin ankaraa, eikö? Joo oli Rohaninkin mielestä. Tänään Roo sai taas itse kantaa leluaan. Se kulki koko lenkin turhankin kiinni minussa, piti itsenäisesti kontaktia ja totteli melkein ajatusta. Ettei mamma vaan taas suutu! Uskoisin että asia pysyykin muistissa taas jonkun aikaa, vaikkei tämä välttämättä ole ihan täysin loppuunkäsitelty kun tuo riistainnostus nyt kerran on herännyt.

Huvittaa taas kerran noitten nuorempien poikien erot. Voin kertoa, että Haurulle ankara rangaistus tarkoittaa jotain ihan todella muuta, kuin tyytymätöntä katsetta ja lelun laittamista taskuun... Ja ikinä ei tulisi pieneen mieleenkään että Hau saisi hallita omaa palkkaansa kuten Roo ainakin osittain tekee kun sillä on se lelu koko ajan ja se saa sillä leikkiä itsekseenkin. Vaikka minun kanssa leikkiminen onkin miljoonasti kivempaa ja se varsinainen palkka, ei se lelu itsessään.

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Kuraisaa

Olin ripustamassa takkia naulakkoon kun huomasin tämän epäilyttävän tutulta vaikuttavan likatahran selässä ;) 

Lämpimät säät (ainakin päivällä) ovat taas moninkertaistaneet meidän lenkeillä kohtaamamme koiramäärän ja kuten aina, suuri osa on irti eikä ihan hallinnassa. Haurun kanssa olenkin alkanut ajoittaa lenkkeilyn aikaiseen aamuun, kun ihmiset ei toivottavasti ole kotona/hereillä. Säästetään meidän molempien hermoja, Haurulla ei pää kestä eikä kyllä aina minullakaan. Eli paimenet pääsee aamulenkille ja päivän melkein +10 asteen lukemista nautitaan sitten Roon kanssa kahdestaan. Ja Rohania ei vaan voi kehua liikaa, sen reaktiot on aina sitä mitä toivoisinkin eikä se edes tiukoissa tilanteissa menetä hermojaan.

Jos irtokoira ei kiinnitä siihen huomiota, Rookin ohittaa nätisti ja on nyt jopa oppinut (ainakin välillä) tekemään sellaisen kohteliaisuuskaarroksen kuten Maxikin :) Eli siis se poikkeaa monesti hieman tieltä ohituksen ajaksi (vaikka minä kävelisin suoraan), samoin tekee ainakin monet omista asioistaan kiinnostuneet metsästys-tyyppiset koirat jolloin on tosi kiva katsoa kun fiksut otukset antavat toisilleen tilaa, puhuvat erinomaisesti koiraa ja mennään sellaisella hymyillään kun tavataan tyylillä. Jos toinen koira on vähän sosiaalisempaa tyyppiä, ei Rootakaan yleensä haittaa pysähtyä hetkeksi sanomaan "käsipäivää" ja ehkä vaihtamaan pikaiset kuulumiset vaikkei Rohan välttämättä itse olisi aivan niin sosiaalinen. Joistain koirista se tykkää enemmän kuin toisista mutta ei se saa mitään kilaria vaikka joku vähän vähemmän kivalta vaikuttava tyyppi vähän lähentelee. Ne harvat enemmän tai vähemmän aggressiiviset koirat, joihin on törmätty, on Roo myös aina hoitanut tyylipuhtaasti. Pyrin itse pysäyttämään koirat karjaisemalla ja usein se toimiikin, jolloin Rohan tyytyy katselemaan. Kerran tai pari pysäyttäminen ei ole onnistunut mutta Roon on onnistunut karkoittaa koira (tai kerran jopa useampi saman talouden koira kerralla) omalla elekielellä. Se seisoo häntä ja pää pystyssä, lihakset jännittyneinä ja tuijottaa aggressiivisesti käyttäytyviä koiria täysin hiljaisena mutta Roon sanoma on silti varsin selkeä. Toistaiseksi kaikki koirat ovat tyytyneet räkyttämään hetken epävarmoina ja sitten poistuneet paikalta. Roolla ei nuo kohtaamiset irtokoirien kanssa myöskään jää koskaan päälle. Viimeisin kohtaaminen oli pihasta sännännyt valkkari, en tiedä mitä se aikoi mutta ei se kovin ystävälliseltä vaikuttanut. Roo terästäytyi, minä karjaisin, valkkari juoksi karkuun ja Roo rentoutui välittömästi, heilutti häntää ja jatkettiin matkaa. Kun ei mitään tapahtunut niin mitä sitä suremaan.

Toivon todella, että seuraava koirani tulee olemaan myös sellainen, että sen kanssa ei tarvitse pelätä jokaista irtokoira-kohtaamista. Kaikista ei tarvitse tykätä, ei tarvitse olla edes noin sosiaalinen mitä Rohan on. Mutta älä ole sellainen, jolla pää hajoaa siitä että alta kymmenenkiloinen spanieli ottaa häntä heiluen meitä kohti muutaman askeleen. Onhan tämä ehkä vähän haasteellinen paikka asua tältä osin, mutta ehdottomasti suurin osa irtokoirista täällä on ystävällisiä ja yli kymmenen vuoden asumisen aikana on sattunut yksi etäisesti tappeluksi laskettava kohtaaminen (kukaan ei vahingoittunut tilanteessa) joten ei nyt pitäisi mahdotontakaan olla.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Toisenlainen kahden lelun leikki

(ei meillä enää ole näin paljon lunta)


Ajattelin vähän treenata kahden koiran ja kahden lelun heittely-leikkiä Rohanin kanssa. Ajatuksena siis, että minulla on kaksi (tai useampiakin jossain vaiheessa) koiraa ja lelua joista kumpikin hakee vain sille kyseiselle koiralle tarkoitetut heitot. Koska esim. Haurulle ja Roolle yhden lelun heittely on hieman riskialtista, vaikka ne 98% kykenee ratkaisemaan nuo tilanteet sopuisasti niin kilpailu heitetystä lelustahan oli se syy miksi Haurua jouduttiin kesällä paikkaamaan. Ja vaikka leikkivät koirat olisivat täydellisen luotettavia tämän asian suhteen mutta ovat kovin epätasapainoinen pari, kuten Rohan ja Max, niin Maxista olisi varmasti kivempaa jos sekin joskus ehtisi saada sen lelun eikä Roo dominoisi koko leikkiä. Ja minusta olisi kuitenkin kiva että kaikki koirat tulisi "hoidettua" yhdellä kertaa eikä tarvisi jokaisen kanssa ottaa leikkisessiot erikseen.

Joskus olen tämän tyylistä leikkimistä koettanutkin, niin että pareina on ollut Max ja toinen nuoremmista herroista, mutta sitä ei ole varsinaisesti opetettu niille ja sen kyllä huomaa. Varsinkin Roo, jolle heitetty lelu on ärsykkeistä kaikkein voimakkain, on ollut aika hankala saada ymmärtämään leikin ideaa tuosta vain. Joten voisihan sitä vaikkas harjoitella ensin :p

Otettiin siis kaksi frisbeetä, heittelin toista ensin Roolle pari kertaa kunnes pyysin sen maahan (se menee kyttäystilaan eikä osaa istua) ja heitin toisen frisbeen. Roo vain vilkaisi sitä ja jatkoi toisen frisbeen kyttäystä, jonka se palkaksi saikin. Tehtiin tätä muutama kerta, ei mitään ongelmaa. Päätin sitten vaihtaa lennossa "oikeaa" ja "väärää" frisbeetä, mutta Roo oli välittömästi kartalla eikä vaihto tuottanut sille mitään ongelmia. Sillä ei myöskään ollut minkäänlaista jäljellejäävää kiinnostusta "väärään" frisbeehen, edes silloin kun minä juoksentelin hakemaan sitä tai se lojui maassa unohdettuna. Aha, ihan kuin me oltaisiin harjoiteltu tätä enemmänkin. Olenkohan unohtanut tai treenannut unissani? No, tehdään kuitenkin näitä vielä muutamia kertoja, jotta Roolle tulee rutiinia, ja kokeillaan Haurunkin kanssa vaikka en usko että tämä harjoitus on Haurulle millään tapaa hankala. Haurua kun ei lelut kuitenkaan niin kauheasti kiinnosta ja se on koulutustasoltaan muutenkin valovuosia Roon edellä.

Luulen, että lopulta toisen koiran lisääminen ei ole Rohanille isompi ongelma. Rohania ei yleensä kiinnosta kilpailla muiden koirien kanssa ja nopein tapa saada se luopumaan pallon kyttäämisestä onkin tunkea se pallo jonkun toisen koiran suuhun. Aha, se on nyt ton, ei kiinnosta enää. Hauru sensijaan... sitä ei ne lelut edes kiinnosta mutta Haurusta on tärkeää että kaikki on Haurun ja muilla ei ole mitään. Joten se vaihe on sitten Haurun kanssa haasteellisempi. Mutta katsotaan. Ja ehkä muistan raportoida blogiinkin meidän edistyksestä.

Maxille en aio tätä leikkiä edelleenkään opettaa, koska se on Max ja nyt vanhempana siitä on tosiaan tullut vielä maximpi. Eikä Max ole ikinä se ongelma joten se saa vaan höntsäillä mukana kuten tähänkin asti. Ei se kuitenkaan tavoittele muiden leluja kun siinä vaiheessa kun Max tajuaa että heitto lähti ja nyt pitäisi juosta, Rohan on noutanut sen lelun jo kymmenen kertaa ja Haurukin ehkä kahdesti...

Frisbee lensi vahingossa tuon lumen alla olevan puskan keskelle, miten sen sieltä saisi? Huomatkaa Roon ajatteluilme!

Rohanista ei enää nykyään saa niin paljon niitä hassuja ilmeily-kuvia, mille tykkään nauraa. Koska paikalla istuminen on sille jo sen verran tuttua puuhaa ettei sen (ainakaan aina) tarvitse enää keskittyä siihen ihan niin ankarasti.


keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

RIP Röhköporsas II

Max halusi viedä possun häkkiin, Roo halusi viedä sen sohvalle. Molemmat voitti. 

Tai molemmat hävisi, miten sen nyt ottaa. Roon elämän toinen possu, aika hyvin tuokin on käyttöä kestänyt vaikka taisikin mennä rikki vähän ensimmäistä nopeammin. Toivottavasti ostoslistalla oleva numero kolme on myös hyvä laatuinen. Röhköpossu kun on edelleen Rohanin ehdoton lemppari sisälelu (kun esim. palloja meillä ei sattuneesta syystä pidetä vapaasti jaossa) ja yhä edelleen sen mielestä possusta lähtevä ääni on hassuinta ikinä :)