perjantai 13. maaliskuuta 2015

Kuraisaa

Olin ripustamassa takkia naulakkoon kun huomasin tämän epäilyttävän tutulta vaikuttavan likatahran selässä ;) 

Lämpimät säät (ainakin päivällä) ovat taas moninkertaistaneet meidän lenkeillä kohtaamamme koiramäärän ja kuten aina, suuri osa on irti eikä ihan hallinnassa. Haurun kanssa olenkin alkanut ajoittaa lenkkeilyn aikaiseen aamuun, kun ihmiset ei toivottavasti ole kotona/hereillä. Säästetään meidän molempien hermoja, Haurulla ei pää kestä eikä kyllä aina minullakaan. Eli paimenet pääsee aamulenkille ja päivän melkein +10 asteen lukemista nautitaan sitten Roon kanssa kahdestaan. Ja Rohania ei vaan voi kehua liikaa, sen reaktiot on aina sitä mitä toivoisinkin eikä se edes tiukoissa tilanteissa menetä hermojaan.

Jos irtokoira ei kiinnitä siihen huomiota, Rookin ohittaa nätisti ja on nyt jopa oppinut (ainakin välillä) tekemään sellaisen kohteliaisuuskaarroksen kuten Maxikin :) Eli siis se poikkeaa monesti hieman tieltä ohituksen ajaksi (vaikka minä kävelisin suoraan), samoin tekee ainakin monet omista asioistaan kiinnostuneet metsästys-tyyppiset koirat jolloin on tosi kiva katsoa kun fiksut otukset antavat toisilleen tilaa, puhuvat erinomaisesti koiraa ja mennään sellaisella hymyillään kun tavataan tyylillä. Jos toinen koira on vähän sosiaalisempaa tyyppiä, ei Rootakaan yleensä haittaa pysähtyä hetkeksi sanomaan "käsipäivää" ja ehkä vaihtamaan pikaiset kuulumiset vaikkei Rohan välttämättä itse olisi aivan niin sosiaalinen. Joistain koirista se tykkää enemmän kuin toisista mutta ei se saa mitään kilaria vaikka joku vähän vähemmän kivalta vaikuttava tyyppi vähän lähentelee. Ne harvat enemmän tai vähemmän aggressiiviset koirat, joihin on törmätty, on Roo myös aina hoitanut tyylipuhtaasti. Pyrin itse pysäyttämään koirat karjaisemalla ja usein se toimiikin, jolloin Rohan tyytyy katselemaan. Kerran tai pari pysäyttäminen ei ole onnistunut mutta Roon on onnistunut karkoittaa koira (tai kerran jopa useampi saman talouden koira kerralla) omalla elekielellä. Se seisoo häntä ja pää pystyssä, lihakset jännittyneinä ja tuijottaa aggressiivisesti käyttäytyviä koiria täysin hiljaisena mutta Roon sanoma on silti varsin selkeä. Toistaiseksi kaikki koirat ovat tyytyneet räkyttämään hetken epävarmoina ja sitten poistuneet paikalta. Roolla ei nuo kohtaamiset irtokoirien kanssa myöskään jää koskaan päälle. Viimeisin kohtaaminen oli pihasta sännännyt valkkari, en tiedä mitä se aikoi mutta ei se kovin ystävälliseltä vaikuttanut. Roo terästäytyi, minä karjaisin, valkkari juoksi karkuun ja Roo rentoutui välittömästi, heilutti häntää ja jatkettiin matkaa. Kun ei mitään tapahtunut niin mitä sitä suremaan.

Toivon todella, että seuraava koirani tulee olemaan myös sellainen, että sen kanssa ei tarvitse pelätä jokaista irtokoira-kohtaamista. Kaikista ei tarvitse tykätä, ei tarvitse olla edes noin sosiaalinen mitä Rohan on. Mutta älä ole sellainen, jolla pää hajoaa siitä että alta kymmenenkiloinen spanieli ottaa häntä heiluen meitä kohti muutaman askeleen. Onhan tämä ehkä vähän haasteellinen paikka asua tältä osin, mutta ehdottomasti suurin osa irtokoirista täällä on ystävällisiä ja yli kymmenen vuoden asumisen aikana on sattunut yksi etäisesti tappeluksi laskettava kohtaaminen (kukaan ei vahingoittunut tilanteessa) joten ei nyt pitäisi mahdotontakaan olla.

2 kommenttia: