tiistai 28. huhtikuuta 2015

Valmisteluja


Olen alkanut hiljalleen laittaa kämppää pentu-turvalliseen kuntoon ja tullut huomanneeksi erinäisiä (ei niin kovin yllättäviä) asioita.

Samalla voi pitää kevätsiivouksen muutenkin joten olen mm. pessyt talvivaatteet kaappiin vaikkei se varsinaisesti pentuun liitykään. Ostin treenitaskun siksi, ettei kaikkien vaatteiden taskuissa tarvisi olla koirannameja. Tasku on ollut tosi kiva mutta näköjään mulla on silti kaikkien takkien ja päälihousujen taskussa vähintään muutama kuivahtanut nappula.

Meillä on nykyään todella paljon palloja. Niitäkin on treenitaskun lisäksi melkein kaikkien vaatteiden taskuissa, niitä on treenirepussa, sohvan alla, kaappien pohjalla on aina jostain syystä yksi pallo ja muutamia koirien mielestä tylsempiä yksilöitä lojuu lattioilla. Vaatekaapissa on melkein täysi tennispallo-pönikkä. Ennen Romppaa meillä ei taatusti ollut niitä näin paljon. Aiemmin meillä oli vain kauheasti vinkuleluja, joiden määrästä ei sitten kannatakaan julkisesti puhua... Mutta pitäähän lapsilla leluja olla.

Minulla on tosi fiksut koirat. Meillä voi periaatteessa jättää mitä vain minne vain eikä niihin kosketa. Vaikka molemmat pojat on tässä suhteessa aivan yhtä taitavia, Rohan saa erikoismaininnan koska se oli sellainen tuholainen tullessaan. Nyt meillä on kuivattuja kanasuikaleita matalalla pöydällä eikä Roo ota niitä. Eikä sille tulisi pieneen mieleenkään koskea kirjoihin yms. tavaroihin. Ainoastaan kenkiä se edelleen välillä kuljettaa mutta ei se niitäkään riko, kunhan vaan tykkää käyttää tyynynä.

Nyt yritän siivota kaiken kaappeihin piiloon jotta pikkupilkkukaan ei pääse oppimaan huonoille tavoille. Lisäksi penikka saa ainakin aluksi (ja myöhemmin tarpeen mukaan, katsotaan minkä tyyppinen tuholainen on kyseessä) viettää yksinolo-ajat kompostikehikoilla rajatulla, n. kahden huoneen kokoisella alueella. Erityisesti haluan suojella tuota meidän sohvaa pieniltä hampailta. Ja aluksi ehkä myös pentua noilta aikuisilta pojilta, etenkin Haurulta. Molemmat herrat on kyllä yleensä ihan fiksuja pentujen kanssa mutta ei vara venettä kaada ja on ihan turha kuvitella että Hauru tulee olemaan super-ilahtunut kun se näkee mitä olen mennyt tekemään...

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Kaksikko

Roo istuu jotenkin kasassa tai jotain sillä vaikka Hauru on iso, on Rohan kyllä isompi

Reilu 8 vuotta sitten Makkara tuli tyttöjen seuraksi ja sen jälkeen minulla on ollut jatkuvasti vähintään 3 koiraa. Nyt on vain kaksi ja se tuntuu todella oudolle. Välillä olen ajatellut että vain kaksi koiraa voisi olla aika kiva, ei tarvisi lenkittää monessa erässä esimerkiksi. Aikoinaan kun kävin lenkillä tyttöjen, Maxin ja Haun kanssa yhdessä niin eihän siinä mitään ongelmaa koskaan ollut (etenkin sen jälkeen kun Hau oppi lopulta olemaan roikkumatta Ambarassa) mutta koirien elopaino oli aika moninkertainen minun painooni verrattuna joten jos vain ehdin vein ne mieluummin erissä. Nyt koirat on pienempiä mutta tottumuskysymys tai jotain koska en edelleenkään kauheasti tykkää taluttaa kuin korkeintaan kahta koiraa kerralla. Mutta oikeastaan ehkä kaksi on kuitenkin vähän vähän. Vaikka kai siihenkin tottuisi jos ei olisi pikkupilkku jo varattuna.

Pojat ei odotetusti ole välittäneet paljon mitään Maxin katoamisesta. Tällä kertaa Rohan sentään huomasi ihmetellä, kun tulin kotiin ilman Maxia. Roo kävi katsomassa onko Makkara pihalla jossain mutta kun ei ollut, Rohan ilmeisesti ajatteli "no, mihin lie jäänyt", meni syömään luuta patjalle eikä ole sen jälkeen ainakaan näkyvästi suonut toista ajatusta aiheelle. Aikaisemmin koirillani (edes Rohanilla Avallonin kuoltua) ei ole ollut nähtävissä tuonkaan vertaa reaktiota. Ja minusta ihan hyvä niin. Olen aina pyrkinyt siihen että koirani eivät liikaa kiinny toisiinsa vaan osaavat esim. jäädä yksin kotiin ongelmitta. (Ja siksi tulisi kuitenkin lenkitettyä koiria erikseen vaikka niitä olisi vain kaksi...) Ja vaikka tykkäänkin että koirani leikkivät keskenään yms. enkä muutenkaan ole niin tiukka tässä asiassa mitä jotkut harrastajat ovat, yritän toimillani varmistaa että minä olen niiden lempihenkilö, ei kukaan toinen koira. Ihan vaan arkielämän ja harrastusten helpottamiseksi. Se, ettei ne ainakaan erityisemmin kaipaa toisiaan, kertoo minusta vain että olen onnistunut tässä tavoitteessa. Pääasia koirilleni on että minä olen kotona.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Primoksen Kaksoisagentti 04.06.2004 - 22.04.2015


Et jättänyt tyhjää tilaa 
vaan rakkauden täyttämän muiston

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Alku ja Loppu

Pikkumies joka toivottavasti kotiutuu meille muutaman viikon päästä

Toinen dalmatiankoira on ollut haaveissa jo pitkään. Muitakin rotuja kävi mielessä mutta Rohan on niin mukava ja minunlaiseni koira että oli se melko selvää että dallu se on. Heti kun vain nykyiset koirat ovat sopivan ikäisiä ja sopiva pentue löytyy. Tämän vuoden alussa löytyi kiinnostavalta tuntuva pentue ja kävimme tapaamassa kasvattajaa sekä hänen aikuisia dallujaan. Siitä alkoi pentujen syntymisen odottelu, tuleeko sieltä meille sopiva pentu? Jännitystä oli matkassa mutta nyt, kunhan mikään ei mene ihan kauheasti pieleen, on haaveesta tulossa totta pienen ruskeapilkun muodossa. Tänään käytiin katsomassa pentuja ensimmäistä kertaa ja oikein hurmaavia ja hurjan purevia lapsia olivat koko porukka. Melkein piilotettiin kassiin pentu tai pari ;)

Sirrionista piti tulla lauman neljäs koira mutta toisin taitaa käydä. Max on jo jonkun aikaa hiljakseen mennyt huonompaan kuntoon mutta nyt sen kunto on parissa päivässä romahtanut. Se on selkeästi hyvin kipeä vaikka sillä on voimakas kipulääkitys ja karvanaamalle on varattu eläinlääkäri-aika huomiselle jolta se ei todennäköisesti omin tassuin kävele pois. Eihän koirasta luopuminen koskaan ole helppoa mutta ajoitus tuntuu silti todella ikävältä :( Pitäisikö nyt sitten iloita vai surra? Mutta yritetään tehdä molempia.

torstai 16. huhtikuuta 2015

Roolla on mielipide...


Vaaleista nimittäin. Rohanille on ihan tavallista reagoida ihmistä esittäviin mainoksiin yms. kuin ne olisi oikeita. Se aina tervehtii läheisen Siwan ikkunan mainosteippi-ihmisiä ohi kävellessämme vaikka ollaan käyty katsomassa ettei ne ole oikeita. Rohan ei ole silti ihan varma. Tai sitten se ei muista sitä enää. Vaalien alla meidän pikkukylällekin on ilmestynyt vaalimainoksia Rohanin iloksi ja kauhuksi. Sen suosikki on keskustan mainos, jossa on mies vyötäröstä ylöspäin. Kyseinen mies on saanut siltä pusuja useampaan otteeseen vaikka tyyppi onkin vähän hiljainen ja liikkumaton. Muutamien metrien päässä tästä mainoksesta on demarien naisehdokkaan mainos ja sitä Rohan puolestaan pelkää. Kuva on tiukemmin cropattu, siinä on oikeastaan vain iso pää. Epäilen että Rohan tunnistaa että siinä on kasvot mutta ei jostain syystä tajua sitä kuitenkaan ihmiseksi. Harvemminhan ihmiset on pelkkiä leijuvia naamoja että kai sen sinänsä ymmärtää... Mutta Rohan ainakin tietää siis ihan tasan tarkkaan ketä se äänestäisi (ja ketä ei) jos se saisi. Mutta "hieman" puuttuu vielä ikää herralta ja taitavat uurnilla muutenkin syrjiä pilkullisia äänestäjiä.

(Omistajalla on sitten ihan omat näkemykset joilla ei ole tämän postauksen kanssa mitään tekemistä.)

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Sitä samaa


äänet kannattanee olla pois tai pienellä

Lisää vieraita, tällä kertaa otettiin taas videolle Rohanin puuhailuja. Ei oltu liikkeellä (taaskaan, eihän me melkein koskaan) kovin vakavalla mielellä mutta laitoin kuitenkin nettiin muutamia pätkiä kun höntsäillään jotain toko-juttuja, ne ehkä kiinnostaa jotakuta. Se kun Sam heittää Rohanille palloa kolme tuntia ja me löpistään tyhmiä ei ehkä niinkään, joten ne osuudet jääköön lojumaan koneen syövereihin :p

Videolla on
- Romps mälvää tokokapulaa
- Katsottiin muistaako Roo mitään ruudusta vaikka tuossa meidän pihalla ei oikein mahdu sitä kunnolla tekemään. En tiedä miksi se ajatteli koko ajan että palkka tulee ruudun sivuun, kun yleensä pyrin heittämään sen suoraan ruutuun tai sen taakse.
- Narupallo menee rikki (saatiin korjattua se myöhemmin)
- Roon uusi peruutustemppu. Se on vielä vähän vaiheessa mutta melkein :) Ja tämä on siis aiemmin ollut ohjelmistossa vain niissä meidän laumavietti-treeneissä mutta nyt Roo toki sai napuja kun se tiesi että minulla on niitä ja odotti niitä. Roo ei ole juurikaan tottunut sellaisiin tilanteisiin, ettei se saisi sitä palkkaa mitä se odottaa. (Eikä ole tarviskaan.)
- Roon juoksentelua
- Ollaan kokeiltu että seuraamisessa ruoka-palkka tulisikin oikeasta kädestä (auttaisi ehkä siihen, että Roo edistää kohta jo koko koiran mitalla...). Rohan ei oikein hahmota sitä, se on niin urautunut ilmeisesti :)
- Roon elämän olisikohan toinen harjoitus jossa joku muu yrittää käskyttää sitä. Harjoiteltiin tätä myös kerran ennen sen virallista koetta, muuten ei olla taidettu? (Roo ei halua olla maassa kun on kuraista. Vaikka muuten se kyllä möyrii ties missä...)
- Vähän sitä kun Roo tuo palloa Samille. Rohanista oli paljon kivempi että Sam heittää :D

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Outo vaunutyyppä



Kaveri kävi eilen kylässä nuorimman lapsensa kanssa. Roo ei ole kauheasti ollut tekemisissä lasten kanssa, mitä nyt muutamat kylällä asuvat jo hieman vanhemmat lapset joskus silittelee sitä, samalla kun minä koetan parhaani pitää pilkun tassut maan tasalla että ainakin vakavimmilta vahingoilta vältyttäisiin... Mutta sen perusteella en uskonut että Rohanille lapsi olisi mikään ongelma, varsinkin kun tuo poika on vielä niin pieni että se matkustaa turvallisesti vaunuissa :) Aluksi Roo kyllä huusi vaunuille, senkin arvasin koska tuo nyt on Roon aika tavallinen tapa reagoida kun se näkee jotain uutta ja ihmeellistä, mutta meni sitten haistelemaan vaunuja ja huomasi että siellähän on joku kyydissäkin!! Lapsi sai Roolta perusteellisen naamapesun ja sitten lähdettiin lenkille. Roo oli hauska, ensin sitä selvästi ihmetytti että onpa outoa tyyppi, kun ei kävele itse?? Mutta sitten se ikäänkuin kohautti olkiaan ja tuumi että tapansa kullakin. Jos kaveri haluaa matkustaa tuollaisessa oudossa laitteessa niin eipä se Rohanilta ole pois. Lenkillä Roo käveli paljon vaunujen vierellä ja aina tasaisin väliajoin tarkasti että kyytiläisellä on kaikki ok ja naama puhdas. Kun Rohan on kuullut että puhtaus on tosi tärkeää ;) Lapsen ollessa poissa vaunuista Roo oli myös yllättävän rauhallinen, ehkä sitä kuitenkin vähän epäilytti lapsen haparoiva kävelytyyli ja satunnainen huutelu, varsinaista puhetta kun lapsi ei vielä osannut tuottaa.

Makkara nyt on ollut nuorena todella paljon tekemisissä lasten kanssa joten sen suhtautuminen oli yhtä välinpitämätöntä kuin vieraisiin yleensäkin. Ja Hau oli tietenkin lukkojen takana koko vierailun ajan, se ei nykyään enää siedä lapsia ollenkaan vaikka onhan silläkin esim. Romppaan verrattuna huomattavasti enemmän (ja pelkästään positiivisia) kokemuksia niistä. Mutta Hauru on Hauru.

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Sekalaista sepustusta

Roo etsii oravia. Joskus niitä on puissa, Roo on nähnyt!

Laumavietti-seminaarien inspiroimana Romppakin on opetellut temppuja pelkällä laumavietillä. Rohania ei haittaa yhtään vaikkei se saa muuta palkkaa kuin kehuja ja rapsutuksia, meno on ihan yhtä villiä kuin lelujenkin kanssa. Roo on niin monella tasolla kehittynyt ihan huimasti siitä mitä se oli ja edelleen tykkään siitä miten se on kehittynyt koulutuksellisesti. Sillä on niin vahvana halu tehdä yhdessä asioita ja usko omaan parhaimmuuteensa. Rohanin treenit menee Rohanin omasta mielestä aina nappiin :D Ollaan opeteltu mm. takaperin ohjaajan ympäri pyörimistä ja Roo on alkanut ymmärtää tempun idean, muutenkin kuin omasta mielestään ;)

Samalla olen yrittänyt kannustaa Roota omatoimisuuteen. Nykyään se ymmärtää jo tarjota osaamiaan asioita, mutta se ei koskaan tarjoa mitään uutta. Kun aletaan opetella jotain uutta, se vaan istua möllöttää ja odottaa että sille kerrotaan mitä tehdään. Jos ei kerrota, se alkaa tarjota mm. maahan menemistä mutta ei missään vaiheessa osaa ajatella laatikon ulkopuolelta.

Sen kyky poimia se haluttu toiminta on myös vähän vaihtelevaa, oletettavasti koska se on niin kiihdyksissä ettei se tajua mistä palkka tulee. Roo vaikuttaa siksi tyhmemmältä kuin onkaan. Roon kanssa edetäänkin yleensä hassusti harppauksin, ensin se ei tajua mitään ja yht'äkkiä se tajuaakin paljon enemmän kuin treenimäärään nähden voisi olettaa. Esim. ruutu oli hauska, samalla kun se keksi että ruutuun on tarkoitus juosta, se ymmärsi myös alkaa hakeutua itsenäisesti keskelle ruutua ja pyrki aina korjaamaan paikkaansa jos palkkaa tms. ei ala kuulua. Ei se tyhmä ole, se on vaan... ajattelematon? Aivojen käynnistyminen ottaa aikansa.

Olen koettanut nyt viime viikkoina aika paljon (taas) pohtia Rohanin ja Haurun koulutuksen hyviä ja huonoja puolia. Hauru on melkein aina hyvin matalassa vireessä. Sillä ei ole Roon intohimoista suhdetta mihinkään palkkioon mutta se on myös koulutettu äärimmäisen operantisti ja teknisyyttä painottaen. Siksi se tekeekin tasan niin tarkkaa työtä, kuin sille on opetettu. Se ajattelee aktiivisesti mitä ollaan tekemässä. Hauru ei varmaan vuoden yhteenlasketuissa koulutuksissa saisi aikaan yhtä paljon sähellystä ja "virheitä" mitä Roolle tapahtuu yhden treenin aikana mutta Hauru ei taida uskoa olevansa maailman parhain tokokoira. Se on liian keskittynyt suorittamaan ja sen tokoilu onkin helposti ilottoman näköistä vaikka se tekisi liikkeitä halukkaasti. Ei mikään itsestäänselvyys valitettavasti. (Onneksi Hauru sentään tietää olevansa noin muuten taivaan lahja meidän taloudelle ja oikeastaan koko maailmalle.)

Molemmat on koulutettu todella erilailla ja tietysti vielä vähän väärin päin :D Roo on luonnostaan kiihkeä ja helposti innostettavissa ja Hauru taas on tietyllä tapaa hyvin rauhallinen ja evvk. Molempien luontaisia ominaisuuksia on vielä korostettu liian yksipuolisella opetuksella, toiselle pelkkää tekniikkaa ja toiselle pelkkää asennetta. Vanhemmalla iällä on sitten yritetty korjata kumpaakin herraa vaihtelevalla menestyksellä.

Seuraavassa pennussa olisi mahdollisuus yhdistää nämä puolet tasapainoiseksi kokonaisuudeksi. Jos osaisi. Mutta ainakin haluaisin saada aikaan iloisen harrastuskoiran, koska olkoonkin että Roo on vähän överi välillä, ainakin sillä on aina kivaa. Kun treenit meni taas ihan parhaiten. Miten muuten ne voisikaan mennä jos on niin hyvä mitä Rohan on?