tiistai 21. huhtikuuta 2015

Alku ja Loppu

Pikkumies joka toivottavasti kotiutuu meille muutaman viikon päästä

Toinen dalmatiankoira on ollut haaveissa jo pitkään. Muitakin rotuja kävi mielessä mutta Rohan on niin mukava ja minunlaiseni koira että oli se melko selvää että dallu se on. Heti kun vain nykyiset koirat ovat sopivan ikäisiä ja sopiva pentue löytyy. Tämän vuoden alussa löytyi kiinnostavalta tuntuva pentue ja kävimme tapaamassa kasvattajaa sekä hänen aikuisia dallujaan. Siitä alkoi pentujen syntymisen odottelu, tuleeko sieltä meille sopiva pentu? Jännitystä oli matkassa mutta nyt, kunhan mikään ei mene ihan kauheasti pieleen, on haaveesta tulossa totta pienen ruskeapilkun muodossa. Tänään käytiin katsomassa pentuja ensimmäistä kertaa ja oikein hurmaavia ja hurjan purevia lapsia olivat koko porukka. Melkein piilotettiin kassiin pentu tai pari ;)

Sirrionista piti tulla lauman neljäs koira mutta toisin taitaa käydä. Max on jo jonkun aikaa hiljakseen mennyt huonompaan kuntoon mutta nyt sen kunto on parissa päivässä romahtanut. Se on selkeästi hyvin kipeä vaikka sillä on voimakas kipulääkitys ja karvanaamalle on varattu eläinlääkäri-aika huomiselle jolta se ei todennäköisesti omin tassuin kävele pois. Eihän koirasta luopuminen koskaan ole helppoa mutta ajoitus tuntuu silti todella ikävältä :( Pitäisikö nyt sitten iloita vai surra? Mutta yritetään tehdä molempia.

2 kommenttia:

  1. Tiedän kokemuksesta että koirasta luopuminen ja irti päästäminen on vaikeinta mitä on ja sen suuren päätöksen teko riipaisee. Mutta iloitse myös uudesta perheenjäsenestä. :) Voimia.

    http://lotssoffunwhitfanni.blogspot.fi

    VastaaPoista