keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Sekalaista sepustusta

Roo etsii oravia. Joskus niitä on puissa, Roo on nähnyt!

Laumavietti-seminaarien inspiroimana Romppakin on opetellut temppuja pelkällä laumavietillä. Rohania ei haittaa yhtään vaikkei se saa muuta palkkaa kuin kehuja ja rapsutuksia, meno on ihan yhtä villiä kuin lelujenkin kanssa. Roo on niin monella tasolla kehittynyt ihan huimasti siitä mitä se oli ja edelleen tykkään siitä miten se on kehittynyt koulutuksellisesti. Sillä on niin vahvana halu tehdä yhdessä asioita ja usko omaan parhaimmuuteensa. Rohanin treenit menee Rohanin omasta mielestä aina nappiin :D Ollaan opeteltu mm. takaperin ohjaajan ympäri pyörimistä ja Roo on alkanut ymmärtää tempun idean, muutenkin kuin omasta mielestään ;)

Samalla olen yrittänyt kannustaa Roota omatoimisuuteen. Nykyään se ymmärtää jo tarjota osaamiaan asioita, mutta se ei koskaan tarjoa mitään uutta. Kun aletaan opetella jotain uutta, se vaan istua möllöttää ja odottaa että sille kerrotaan mitä tehdään. Jos ei kerrota, se alkaa tarjota mm. maahan menemistä mutta ei missään vaiheessa osaa ajatella laatikon ulkopuolelta.

Sen kyky poimia se haluttu toiminta on myös vähän vaihtelevaa, oletettavasti koska se on niin kiihdyksissä ettei se tajua mistä palkka tulee. Roo vaikuttaa siksi tyhmemmältä kuin onkaan. Roon kanssa edetäänkin yleensä hassusti harppauksin, ensin se ei tajua mitään ja yht'äkkiä se tajuaakin paljon enemmän kuin treenimäärään nähden voisi olettaa. Esim. ruutu oli hauska, samalla kun se keksi että ruutuun on tarkoitus juosta, se ymmärsi myös alkaa hakeutua itsenäisesti keskelle ruutua ja pyrki aina korjaamaan paikkaansa jos palkkaa tms. ei ala kuulua. Ei se tyhmä ole, se on vaan... ajattelematon? Aivojen käynnistyminen ottaa aikansa.

Olen koettanut nyt viime viikkoina aika paljon (taas) pohtia Rohanin ja Haurun koulutuksen hyviä ja huonoja puolia. Hauru on melkein aina hyvin matalassa vireessä. Sillä ei ole Roon intohimoista suhdetta mihinkään palkkioon mutta se on myös koulutettu äärimmäisen operantisti ja teknisyyttä painottaen. Siksi se tekeekin tasan niin tarkkaa työtä, kuin sille on opetettu. Se ajattelee aktiivisesti mitä ollaan tekemässä. Hauru ei varmaan vuoden yhteenlasketuissa koulutuksissa saisi aikaan yhtä paljon sähellystä ja "virheitä" mitä Roolle tapahtuu yhden treenin aikana mutta Hauru ei taida uskoa olevansa maailman parhain tokokoira. Se on liian keskittynyt suorittamaan ja sen tokoilu onkin helposti ilottoman näköistä vaikka se tekisi liikkeitä halukkaasti. Ei mikään itsestäänselvyys valitettavasti. (Onneksi Hauru sentään tietää olevansa noin muuten taivaan lahja meidän taloudelle ja oikeastaan koko maailmalle.)

Molemmat on koulutettu todella erilailla ja tietysti vielä vähän väärin päin :D Roo on luonnostaan kiihkeä ja helposti innostettavissa ja Hauru taas on tietyllä tapaa hyvin rauhallinen ja evvk. Molempien luontaisia ominaisuuksia on vielä korostettu liian yksipuolisella opetuksella, toiselle pelkkää tekniikkaa ja toiselle pelkkää asennetta. Vanhemmalla iällä on sitten yritetty korjata kumpaakin herraa vaihtelevalla menestyksellä.

Seuraavassa pennussa olisi mahdollisuus yhdistää nämä puolet tasapainoiseksi kokonaisuudeksi. Jos osaisi. Mutta ainakin haluaisin saada aikaan iloisen harrastuskoiran, koska olkoonkin että Roo on vähän överi välillä, ainakin sillä on aina kivaa. Kun treenit meni taas ihan parhaiten. Miten muuten ne voisikaan mennä jos on niin hyvä mitä Rohan on?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti