perjantai 29. toukokuuta 2015

10 vko



Viikko lisää ikää ja kilo painoa, herra on nyt tasan kympin koira. Aika tasaiseen se siis kasvaa tällä hetkellä. Tällä viikolla se on taas harjoitellut äijäilyä, alkuviikosta se keksi sekä nylkyttämisen ilot että maan ruopimisen hädillä käymisen jälkeen. Ruopiminen jäi pois ohjelmistosta muutaman kokeilu-kerran jälkeen, ei ollut hyvä idea ilmeisesti. Nylkyttäminen sen sijaan... etenkin kävellessäni pois päin pikkupilkusta, kuulen usein kuinka se lähtee tulemaan pomppivalla laukalla perääni ja kohta joku jo tarraa tukevalla otteella jalasta :D Sitten se koettaa olla ihan viattoman näköinen kun kysyn että mitäs herra puuhaa?? Kiva leikki.

Toinen Sirrionin mielestä kiva leikki on aidan ali kaivautuminen. Tästä puuhasta minä en oikein tykkää mutta sinnehän se painattelee kaivuuhommiin kun silmä välttää. Paitsi laitoin sen lemppari kohtaan nyt esteen, hah haa! Siinähän kaivat jos pystyt. Ja on se yrittänyt mutta ilmeisesti tuli siihen tulokseen ettei siitä nyt enää pääse karkaamaan. Jospa se nyt unohtaisi tuon ihan itsekseen, etenkin ku sillä on pari muuta kuoppaa joita se saa minun puolesta kaivaa ihan niin paljon kun huvittaa. Sirrion selkeästi tykkää kaivamisesta, se tekee sitä sisälläkin ja yrittää mm. kaivautua sohvan sisuksiin.

Pikkumiehen kasvamisen huomaa paitsi pään ulkomuodosta (sisäpuolelta se ei ole kasvanut...), joka on jo paljon aikuismaisempi kuin pari viikkoa sitten, myös siitä että se tosiaan pääsee nyt sohvalle. Alkuviikosta se ei vielä oikein päässyt alas - tai siis pääsi toki, ainahan sitä alas pääsee, mutta kun toivoisin että Sirri pysyisi edes suunnilleen ehjänä niin en oikein arvostanut herran laskeutumismetodeja. Rakensin sille sitten pienen välitason jonka avulla se osasi laskeutua hallitusti mutta nyt se on jo käynyt käytännössä tarpeettomaksi. Äkkiä ne kasvaa.

Paitsi saisi melkein kasvaa vielä vähän nopeammin, Sirrion on "hieman" rasittava nyt kun energiaa on kuin pienessä kylässä mutta sitä on vaikea purkaa mihinkään niinä päivinä kun ei ole mitään erikoisempaa ohjelmaa luvassa. Ei sitä voi viedä pitkälle väsyttävälle lenkille eikä se jaksa kuitenkaan keskittyä esim. kouluttamiseen kovin pitkään. Pihalla se saa liikkua niin paljon kuin haluaa mutta pihalla on tylsää (siksi sieltä yritetään kaivautua ulos) tai vähän liian jännää kun herra kiipeilee autojen päällä (kyllä) ja ties mitä kaikkea muuta nerokasta. Kekseliäs kaveri... Ja luulee edelleen olevansa kuolematon.

Mutta suurimman osan ajasta tykkään edelleen pennuista, on se niin huvittava kun se juoksee ojan pohjaa edestakaisin keksittyään että siellä on vettä! Tai peilailee itseään ikkunan heijastuksesta. Ja kun se oppii kaikkea kuin pikkuinen pilkullinen sieni ja saa seurata kuinka se jatkuvasti kehittyy. Se on jännä miten Sirrion voikin olla niin oppivainen, fiksu ja kiltti ja samaan aikaan ihan käsittämätön luupää :D Mutta ehkä se on joku dallu-juttu, Romppakin on toisaalta pehmeä herkkis ja toisaalta mahdottoman itsepäinen junttura.

torstai 28. toukokuuta 2015

Piraija iskee

Jostain syystä aika monissa kuvissa Sirrionilla on suu auki.

Saalis on jo melkein hampaiden ulottuvilla!

Ja jos luulette että se meinaa iskeä hampinsa tuohon palloon...

...olette pahasti erehtyneet. Piraijat on hei lihansyöjiä.

Rohan on varmasti tosi iloinen että Sirri muutti meille :p

maanantai 25. toukokuuta 2015

Mitäs muutakaan



Että voikin pentu olla fiksu ♥ Ja Rohan kanssa mutta jotenkin se on vähän hämmentävämpää Sirrionin kohdalla ;) Oltiin pilkkujen kanssa "lenkillä" ja ensinnäkin Sirri ohitti joukon lapsia tosi nätisti. Se on alkanut jo vähän ymmärtämään että kaikkia ihmisiä ei mennä moikkailemaan. Sitten pari lasta pyörineen pysähtyi kysymään onko nuo dalmatialaisia (monia hämmentää tuo väri, jos Sirri on yksinään kysytään että muuttuuko sen pilkut isona mustiksi mutta Roo vesittää sen teorian joten ne on sitten ehkä jotain toista rotua?) ja saako niitä silittää. No toki saa, oikein mielellään. Oltiin siinä sitten aika kauan kun lapsien perheessä oli myös koiria ja puhuttiin niistä. Koska Sirrion oli vasta herännyt sillä oli aika paljon energiaa mutta tosi nätisti se jaksoi olla aloillaan, joskin se on nyt keksinyt jahdata autoja mutta tulipahan oikein kunnolla paneuduttua jahtaamisen kitkemiseen kun seistiin siinä tien laidalla. Sen jälkeen käveltiin läheiselle metsäpläntille.

Metsässä pilkut sai olla irti, Rohan keskittyi lähinnä kävelemään minun kannoilla ja laiduntamaan (kun ei tuo ole mikään oikea metsä, sanoo Roo) mutta Sirri painatteli menemään ihan innoissaan ja tutki kaikkia koloja, kiipeili kannoille ja mitä nyt pennut vaan metsässä keksii. Ja aina välillä pentu tulee jalkoihin ja ottaa katsekontaktin (kun silleen saa namia) ennenkuin häipyy taas jonnekin. Kun ajattelin että Sirri alkaisi olla jo väsynyt ja lähdettiin kotiinpäin, tuli meitä vastaan se aran puoleinen dallusekoitus joka asuu tässä kylällä. Sirrion lähestyi toista koiraa reippaasti mutta kohteliaasti, kuten Romppakin. Kun Sirri alkoi nuoleskella vieraan koiran huulia, sekis vähän murisi joten Sirri päätteli ettei se halua leikkiä ja heittäytyi selälleen jalkoihini. Siinä se köllötteli sen aikaa kun Roo ja tuo sekis vielä vähän vaihtoivat kuulumisia ja me ihmiset myös. Sitten käveltiin kotiin.

Sirri kulkee remmissä tällä hetkellä tosi hienosti ja se mm. selkeästi ymmärtää kun sanon 'tännepäin' vaikkei olla sitä opeteltu, se on vaan jotain mikä tulee ihan automaattisesti suustani jos koirat meinaa esim. risteyksessä valita väärän suunnan. Sirrion on huomannut ihan itse :) En tiedä onko nämä mun pojat jotenkin tosi outoja mutta en kyllä ymmärrä miten kukaan voi pitää dalluja tyhminä. Fiksuja nämä on molemmat, osaavat käyttäytyä monissa tilanteissa luonnostaan oikein ja oppivat muutenkin asioita ihan tuosta vain ♥

Hauru on jäänyt nyt blogissa vähän paitsioon ja varmaan jää tulevaisuudessakin. Sirrionin kanssa kaikki on uutta ja ihmeellistä, Haun kanssa elämä kulkee painollaan. Paitsi sillä on ollut joku ihmeellinen syömättömyyskausi nyt jonkun aikaa, ei mitään hajua miksi. Se alkoi jo ennen pennun tuloa eli ei johdu siitä että se stressaisi pentua tms. eikä Haurusta ole löytynyt mitään fyysistäkään vikaa. Eikä se käyttäydykään mitenkään erilailla kuin tavallisesti, ihan on ollut oma rasittava ja ihana itsensä eikä tippaakaan kipeän oloinen mutta ruoka ei vaan maistu, paitsi herkut. Herkkuja se on kyllä syönyt ja niitä se on nyt saanutkin koska vaikka en haluaisi ryhtyä mihinkään "ruokapelleilyyn" sen kanssa (enkä todellakaan halua ruokkia sitä sen loppuelämää einespullilla) niin ei sen voi antaa mahdottoman kauan syömättäkään olla. Enkä kuitenkaan ole varma onko tuo vain nirsoutta. Koska onhan se aika nirso joo ja nuorempana se söi tosi huonosti mutta kastroinnin jälkeen se ei ole enää ollut yhtään kokonaista päivää syömättä ja on muutenkin tullut ahneemmaksi. Ei olla tuon vuoksi nyt sitten tehty mitään, ei edes voisi kun olen yrittänyt kaikesta huolimatta pitää sillä kohtuu säännöllisiä ruoka-aikoja ilman mitään ylimääräisiä herkkuja ja ruokapalkkahan on ainoa mikä Haurulla toimii edes suht kunnolla. Hau on pikkuhiljaa alkanut saada ruokahaluaan takaisin ja tänään veti aamupalansa hyvällä ruokahalulla ilman että olin edes sekoittanut mukaan mitään herkkuja joten ehkä mikä ikinä sen ongelma onkaan on korjaantumassa. Pitää nyt koputtaa puuta.

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Sirri sosiaalistuu


Sirrionin ensimmäinen ravintola-vierailu oli eilen, hienosti pikkumies jaksoi olla vaikka ruokia saatiin odottaa tosi kauan. Reilu tunnin jälkeen se alkoi vähän hermostua mutta kun käytiin käväisemässä pissalla jaksoi kakara taas nukkua/syödä luuta kunnes ruoat tuli, pikkuinenkin sai sitten vähän maistella niitä kun jaksoi olla niin kiltisti. Ja oli muutenkin taas tosi reipas poika :)

Alla muutama siskoni ottama kuva pikkumiehestä




perjantai 22. toukokuuta 2015

9 vko


Melkein kahden viikon yhdessäelon jälkeen Sirrion vaikuttaa edelleen tosi hauskalta pennulta. Kuten on jo todettukin, se on hyvin ahne ja leikkii hyvin. Se on vähän omapäinen, kun se on jotain päättänyt se pyrkii toteuttamaan päähänpistonsa. Se on sen verran itsenäinen että yksinolot ei ole sille mikään ongelma (mutta onneksi hankittiin noi aidat, ei kai se minua kaipaakaan kun on vaan tyytyväinen että saa vihdoin puuhailla rauhassa ilman että on ketään katsomassa perään...) ja ulkona se lähtee yhtään arkailematta pois minun näköpiiristäni, myös esim. yöllä tai vieraammassa paikassa, eli ei ole mikään jaloissa nyhjääjä. Kuitenkin kontaktin opettaminen on ollut sille hyvin helppoa ja vaikka ollaan kunnolla harjoiteltu aihetta vain kotona ilman häiriötä, se hakee itsenäisesti katsekontaktia muulloinkin paremmin kuin tuollaiselta rämäpäältä ehkä odottaisi. Sirrion ei yleensä arastele uusia asioita, esim. ostoskeskuksessa yht'äkkiä vieressä aukeavat ovet eivät ansainneet edes olankohautusta kuten ei toiminnassa ollut karuselli. Se ei ole tippaakaan alusta-arka vaan tallustelee epäröimättä metalliritilöillä, pressuilla ja kiiltävillä lattioilla, oikeastaan se on vähän rasittava kun sen pitää yrittää tunkea ja kiivetä joka paikaan niin että aina saa pelätä mistä se seuraavaksi muksahtaa alas.

Ollaan naksutinkouluteltu tosiaan sitä katsekontaktia, seisomista ja että tietystä käsimerkistä Sirri painaisi nenänsä minun käteeni kiinni. Sekä tietty omaa nimeä ja luoksetuloa, joka toimiikin tosi hyvin paitsi jos näköpiirissä on muita ihmisiä. Ihmiset on niin ihania että kaikki muu jää kyllä toiseksi. Lisäksi se on oppinut sellaisia arkipäiväisiä juttuja kuten että pentuportin takaa jos haluaa vapauteen, kannattaa istua nätisti ja odottaa. Jos huutaa ja tempoo sitä porttia se ei takuulla aukea. Muutenkaan öykkäröinnillä harvemmin saavuttaa mitään, edes Rohan ei reagoi kovin positiivisesti jos pikkutirri tulee häntä pystyssä ja sanoo "anna se luu tänne stana kele!!!". Sen sijaan jos on kiltti pentunen ja "pliis voinko saada luun kun haluisin ja oon niin söpökin??" niin Rohan saattaa heltyä, on se sen verran hellämieli. Sisäsiisteydestäkin Sirrionilla on selkeästi haisu mutta Sirrion on sen tyyppinen etten usko että se tekee mitään ennätyksiä tämän asian oppimisnopeuden suhteen. Sitä kun ei tosiaan yhtään haittaa pissailla omaan sänkyynsä ja istua siinä sitten yms. Minun kokemusten perusteella sellaiset pennut oppii nopeammin, jotka ovat luonnostaan siistejä. Mutta Sirrion on fiksu joten ehkä se kompensoi :) 

Sirrion on saanut maistella kaikenlaisia ruokia mitä nuo vanhemmatkin (+ sellaisia juttuja mitä se ihan itse löytää ulkoa) ja se tuntuu olevan varsin hyvä vatsainen, ei mene pakki sekaisin. Tosin se on saanut kaikkea uutta aika pieniä määriä mutta kuitenkin.

Oikeastaan ainoa asia jonka suhteen sitä ei voi vain hehkuttaa, on että se reagoi tietynlaisiin ääniin. Ei mitenkään erityisen voimakkaasti eikä välttämättä pelokkaasti mutta ei voi kuitenkaan sanoa että se tässä vaiheessa suhtautuisi ääniin yhtä itsevarmasti kuin kaikkeen muuhun mitä se on kohdannut. Mikä varmaan osaltaan korostaakin tuota, kun Sirrion on muuten aina menossa pää edellä joka paikkaan (kirjaimellisesti, onneksi sillä on vankka luupää) niin siitä huomaa vielä selkeämmin kun joku asia saakin sen vähän epäröimään.

9.1 kg, 36cm. Edelleen etenkin tuohon säkämittaukseen kannattaa suhtautua hyvin skeptisesti, tuo herra heiluu sen verran mitattaessa ja kotimittaukset nyt muutenkin helposti heittää.






keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Uimassa

Nyt kun vihdoin on meilläkin alkanut tulla kunnon kesäilmoja ollaan pari kertaa käyty pilkkujen kanssa yhdessä uimassa. Se on siitä kiva että järvi on sen verran lähellä että Sirrion jaksaa kävellä sinne tai sen jaksaa kantaa ja silti Rohan saa myös sopivasti liikuntaa kun se voi sitten uiskennella ja Sirri voi puuhastella jotain muuta rannalla sen aikaa.

Tai siis, niin minä sen ajattelin. Mutta Sirrionilla oli vähän toiset ajatukset.

Hetken aikaa se kyllä leikki minun kanssa rannalla tai katseli Rohanin uimista...

...mutta aika pian se päätti että Rohanin puuhat näyttää kivemmilta. Rohanin tultua hetkeksi rannalle Sirrion päätti että nyt on hänen vuoro kokeilla.

Ei se sentäs uimaan ole vielä mennyt mutta ei siitä paljoa puutu. Olin kyllä ajatellutkin että se saa omaan tahtiinsa ottaa tuntumaa veteen ja toivottavasti alkaa uida jossain vaiheessa mutta ihan näin nopeaa etenemistä en kyllä ollut ajatellut.

Vaikka pitäisihän se jo tietää ettei Sirrion ole mikään rannalla ruikuttaja :D Onneksi tuo meidän järvi lämpenee aika nopeasti kun se on niin matala ja on ollut niin lämmintä muutenkin ettei Sirrillekään ole tullut kylmä vaikka se onkin tuollainen tirriäinen vielä.

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

perjantai 15. toukokuuta 2015

Nukkumis-järjestelyjä, 8vko

Meillä ei oikein edelleenkään voi ottaa sisällä kuvia (ainakaan siis mun kameralla) joten siksi nämä tulee nyt mustavalkoisina.




Hetken aikaa meille muutettuaan Rohan yritti joskus mennä Maxin viereen nukkumaan (Haurun tai Avallonin viereen ei uskaltanut edes kokeilla) mutta Maxia ahdistaa sellainen joten aika pian Roo tottui siihen että kehenkään ei mennä ainakaan kiinni. Sohvalle mahtuu kaksi mutta mieluiten vastakkaisiin päätyihin kerälle. Minusta aika tylsää mutta minkäs teet, nuo mun vanhemmat koirat ei vaan ole olleet mitään sosiaalisuuden huipentumia vaikka ovatkin ihan ystävällisiä aina olleet erästä lukuunottamatta. Nyt Sirrion haluaisi välillä Rohanin viekkuun ja kuten Rohanin ilmeistä kuvissa voinee vähän päätellä, Roo ei ole enää ihan vakuuttunut vierinukkumisen ihanuudesta. Se monesti urputtaa Sirrionille (ikäänkuin murinaa mutta ei "kunnollista" sellaista) mutta Sirri ei siitä välitä, se hivuttautuu vaan lähemmäs. "Sori sori... mut kyllä tähän mahtuu... kato nyt hyvin mahtu!" Saas nähdä alkaako ne nukkua yhdessä Sirrin ollessa isompikin, tällä hetkellä Rohan yleensä siirtyy suosiolla jonnekin kauemmas viimeistään siinä vaiheessa kun Sirri alkaa purra. Sirrion on ehkä vähän alkanut jo vähentää puremista (tai lähinnä kohdistaa sitä sallitumpiin kohteisiin kuin minä) mutta silloin kun se puree se puree edelleen ihan törkeän kovaa.

Minä olen Sirrionin saapumisesta asti nukkunut sen (ja joskus Roon) kanssa lattialla. Aika rasittavaa kun pikkumies haluaa herätä noin viideltä mutta ei niin rasittavaa kuin herran taipumus pissata patjoille. Ja sitten se voi ihan tyytyväisenä istua pissaamallaan patjalla... pennut. Eilen se aamulla ensin meinasi pissata sänkyyn (ehdin onneksi siirtää sen jälleen kerran pois ennen isompaa vahinkoa) ja kun olin siivoamassa pissaa se seuraavaksi oksensi. Ja tietenkin sänkyyn. Voi ******. Muutenkin väsyneenä olisin voinut laittaa sen palautuspostissa takaisin kasvattajalle mutta sitten Sirrion tuli syliini selälleen eikä edes purrut yhtään. No okei, kai se saa jäädä :p

Yhtenä aiempana yönä näin unta että olin pukenut paidan päälleni jotenkin ihan väärin ja se kuristi kun kaula-aukkokin oli ihan mutrulla. Yritin saada sitä pois mutta ei se onnitunut kun se paita oli niin solmussa. Sitten heräsin ja Sirrion nukkui mahallaan mun kaulan päällä. Ei ihmekään että hengittäminen oli hieman haasteellista.

(Sirrion tänään 8 kg ja hyvin sinnepäin arvioituna 34cm)

tiistai 12. toukokuuta 2015

Piraija


Kaikkihan tietää sen kissojen ja koirien lääkintävitsin? Ei ole todellakaan pätenyt täällä ennen Romppaa. Nuo muut on olleet aivan mestareita havaitsemaan kätketyn lääkkeen, erottelemaan sen muusta ruoasta ja sylkäämään sen huomaamattomasti jonnekin maton alle. Rohanille taas kelpaa melkein aina lääkkeet paljaaltaan koska ne on RUOKAA! No, Sirrion on ainakin vielä nyt pienenä samanlainen. Sille oli aloitettu matokuuri kasvattajan toimesta ja saatiin loput lääkkeet mukaan. Kun lääkitsemisen aika tuli mietin hetken miten saan ne tungettua tuon minimaaliseen suuhun mutta ongelma poistui kun Sirrion huomasi että minullahan on RUOKAA! kädessä ja hamusi lääkkeet suuhunsa. "Eikö olisi lisää??"

Sunnuntai on nykyään meidän kynsienleikkauspäivä joten samantien leikattiin Sirrioninkin kynnet, homma sujui todella kivuttomasti kun pikkumies ei edes huomannut mitään muuta kuin kädessäni olevat herkut :D

Ahneus olisi hyvin toivottu piirre eli vaikuttaa lupaavalta. Ja piraijathan on kaikkiruokaisia joten ei sinällään mikään ihme. Tuo pentu nimittäin puree kaikkea muutakin kuin ruokaa ja tabletteja. Eikä mitenkään hellästi vaan niin että iho menee rikki ja veri lentää. Se on myös ehtinyt jo purra poikki melkein kaikki köysilelut mitä meillä on, edes kaikkein paksuimpien köysien rikkomisessa sillä ei mene kuin pikkuhetki. Muutenkin se on kyllä ilahduttavan leikkisä vaikka tykkääkin leikkiä aika paljon itsekseen. Luontaista yhteistyöhalua lelujen kanssa ei ole ilmennyt, Sirri vie lelut varsinkin sisällä mieluiten vaikka ihan toiseen huoneeseen että saa leikkiä rauhassa. Ulkona se tuo niitä joskus minua kohti koska se toivoo pääsevänsä syliin leikkimään kun paljas maa on pikkumiehen mielestä epämukava pyllylle :p

Rohan on edelleen tosi hieno pennun kanssa. Se yrittää parhaansa suhteuttaa kaikki leikit pennun kokoa  ja (aikuiseen koiraan verrattuna) surkeaa motoriikkaa vastaavaksi eikä tarvitse yhtään pelätä että se jyräisi Sirrionin tms. Aika hyvin kun Rohan on kuitenkin yleensä "hieman" rajunpuoleinen touhuissaan. Se myös komentaa pentua tarvittaessa mikä on ihan hyvä ja tekee senkin tosi nätisti, vähän liiankin nätisti välillä kun Sirri ei ole mikään ihan herkkis selvästikään. Mutta tietty minä olen jokatapauksessa se kuka hoitaa komentelut loppupeleissä.

Sellainen vähän jännä sattumus tapahtui että Rohan meinasi lenkillä käydä pyöräyttämässä vastaantulevan koiran o.O Kumea puolustushaukku ja kaikki. Rohanin "nyt olen tosissani" haukkua kuulee äärimmäisen harvoin ja ikinä se ei ole osoittanut pienintäkään aietta remmirähjäykseen. Vaikka Sirrion ei ollut lenkillä mukana sen täytyy liittyä pennun tuloon. Rohan on nyt mies talossa? Tiedän ettei ole ihan harvinaista että aikuiset koirat kokevat tarpeelliseksi puolustaa pentuja mutta en kyllä yhtään osannut odottaa Rompalta moista. Ja kun Sirri tosiaan ei ollut edes mukana. Roo tuli napakasta kiellosta heti sivulle mutta olisin sanonut sille aiheesta vieläkin painokkaammin jos tilanne ei olisi tullut niin puskista. Mutta seuraavalla kerralla sitten osaa varautua jos ei nyt mennyt viesti perille. Lauman puolustaminen ei ole ollut Rohanin hommaa tähän asti eikä se ole sitä tästä eteenpäinkään.

lauantai 9. toukokuuta 2015

Pentusaastetta


Tänään Sirrionin kohteliaisuus on vähän karissut, siinä ei kauaa mennyt :D Kun Sirri on päättänyt lähteä ulos se yrittää mennä oven läpi ja rääkynä vaan raikaa eteisestä, muutenkin jos herralla on joku ongelma sen kyllä kuulee. Selkeästi eniten Sirrionia kuitenkin raivostuttaa jos pennun vapautta yritetään rajoittaa millään tavalla.

Mutta söpö se on siltikin. Varsinkin nukkuessa :p 

Rohan ei enää juurikaan jännitä pentua.

Ennemminkin Roo haluaisi juoksuttaa Sirriä (myös sisätiloissa)...

siitä huolimatta...

että Sirrion ei ihan pysy Rohanin vauhdissa.

Vaikka yrityksen puutteesta se ei jää kiinni



Sirrionista kiva leikki on sellainen, että Sirri kaartaa Roon taakse ja iskee hampaat täysiä Roon reiteen ja sitten täysiä karkuun. Monesti Rohan ei muka saa Sirriä kiinni :D 

Roo on niin kiltti että se antaa tasoitusta



Täytyy vaan nyt rajoittaa noiden kahden menoa koska Sirrion ei (tietenkään) tajua omia rajojaan ja vaikka Roo totteleekin jos käsken rauhoittumaan, olisi Sirrion menossa jo korvat lerpattaen ja suu ammolla uuteen hyökkäykseen.

Haurusta ja Sirrionista ei kannata odotella yhteiskuvia ainakaan hetkeen. Hau sietää Sirriä kunhan se ei mene liian lähelle ja pitää mölyt mahassaan mutta muuten ei halua olla missään läheisemmissä tekemisissä pennun kanssa. Eikä sen tarvitsekaan.

Mölyt mahassa siksi että Sirrion on tänään kokeillut komennella noita isompia poikia(kin) haukkumalla. Sellainen hurjimus se on (tai luulee olevansa).

perjantai 8. toukokuuta 2015

Kotona

Koetetaan huomenna vaikka ottaa kamera käyttöön

Sirrion on kotona :) Ihan reipas pikkumies Sirri on ollut vaikka vähän välillä jänskättää kun on paljon kaikkea outoa ja uutta. Mutta on syönyt ja nukkuu nyt tuossa mun paidan päällä tyytyväisenä joten ei kai sillä ihan kamalaa ole ollut ;) Mitään muuta tuosta nyt ei oikein vielä voi sanoa. Paitsi tietenkin että kauhean söpö se on.

Haurusta se on ihan kamala mutta kikkuralle tehtiin heti ensiksi selväksi että se on minun ja minun tavaroihin ei kosketa. Joten nyt Hau yrittää pääasiassa leikkiä ettei mitään Sirrionia olekaan. Ai mikä pentu missä? Ei meillä ainakaan? Sirrionista Hau on vähän jännä joten se pitää fiksuna miehenä itsestään vähän välimatkaa vaikka katseleekin Haurua kiinnostuneena.

Rohanista Sirrion on vähän pelottava. Ja vähän ihana. Ja vähän outo. Tai sittenkin pelottava. Tai sittenkin kiva. Voisikohan sen kanssa leikkiä? Ai ei se oikein osaa... no on se sitten outo. Ja vähän kivakin silti. Ja outo. (Rohan kokeilee aina välillä josko Sirrion haluaisi vähän painia tai ehkä rallatella täysiä pitkin pihaa mutta Sirrion on ehkä vähän liian pieni noin rajuihin leikkeihin.) Rohania Sirrion ei arastele mutta on silti kohtelias pikkupentu. Vielä toistaiseksi ;)

Virallisesti pikkuinen on Dotstorm's Hunting High And Low ja isona aikoo harrastaa ainakin tokoa, varmaankin vähän jälkeä ja näyttelyitä jos herra pysyy kasvaessaankin yhteisymmärryksessä rotumääritelmän kanssa. Toistaiseksi se on ihan hyvän näköinen mutta katsotaan, eipä se olisi ensimmäinen koirani jolle tapahtuu jotain outoa kasvuvaiheessa. Koirani eivät jostain syystä halua olla näyttelykoiria... mutta ehkä Sirrion on poikkeus. Pääasiallisesti pikkupilkku on kuitenkin tullut seurakoiraksi, kuten muutkin koirani, joten harrastukset (tulee ne olemaan mitä tahansa) on vaan plussana siihen päälle. Ja nyt ensitöiksi olisi vain tarkoitus kasvaa isoksi, fiksuksi ja toivottavasti myös terveeksi pilkkukoiraksi.

Edith lisää videon herran ekasta päivästä