perjantai 29. toukokuuta 2015

10 vko



Viikko lisää ikää ja kilo painoa, herra on nyt tasan kympin koira. Aika tasaiseen se siis kasvaa tällä hetkellä. Tällä viikolla se on taas harjoitellut äijäilyä, alkuviikosta se keksi sekä nylkyttämisen ilot että maan ruopimisen hädillä käymisen jälkeen. Ruopiminen jäi pois ohjelmistosta muutaman kokeilu-kerran jälkeen, ei ollut hyvä idea ilmeisesti. Nylkyttäminen sen sijaan... etenkin kävellessäni pois päin pikkupilkusta, kuulen usein kuinka se lähtee tulemaan pomppivalla laukalla perääni ja kohta joku jo tarraa tukevalla otteella jalasta :D Sitten se koettaa olla ihan viattoman näköinen kun kysyn että mitäs herra puuhaa?? Kiva leikki.

Toinen Sirrionin mielestä kiva leikki on aidan ali kaivautuminen. Tästä puuhasta minä en oikein tykkää mutta sinnehän se painattelee kaivuuhommiin kun silmä välttää. Paitsi laitoin sen lemppari kohtaan nyt esteen, hah haa! Siinähän kaivat jos pystyt. Ja on se yrittänyt mutta ilmeisesti tuli siihen tulokseen ettei siitä nyt enää pääse karkaamaan. Jospa se nyt unohtaisi tuon ihan itsekseen, etenkin ku sillä on pari muuta kuoppaa joita se saa minun puolesta kaivaa ihan niin paljon kun huvittaa. Sirrion selkeästi tykkää kaivamisesta, se tekee sitä sisälläkin ja yrittää mm. kaivautua sohvan sisuksiin.

Pikkumiehen kasvamisen huomaa paitsi pään ulkomuodosta (sisäpuolelta se ei ole kasvanut...), joka on jo paljon aikuismaisempi kuin pari viikkoa sitten, myös siitä että se tosiaan pääsee nyt sohvalle. Alkuviikosta se ei vielä oikein päässyt alas - tai siis pääsi toki, ainahan sitä alas pääsee, mutta kun toivoisin että Sirri pysyisi edes suunnilleen ehjänä niin en oikein arvostanut herran laskeutumismetodeja. Rakensin sille sitten pienen välitason jonka avulla se osasi laskeutua hallitusti mutta nyt se on jo käynyt käytännössä tarpeettomaksi. Äkkiä ne kasvaa.

Paitsi saisi melkein kasvaa vielä vähän nopeammin, Sirrion on "hieman" rasittava nyt kun energiaa on kuin pienessä kylässä mutta sitä on vaikea purkaa mihinkään niinä päivinä kun ei ole mitään erikoisempaa ohjelmaa luvassa. Ei sitä voi viedä pitkälle väsyttävälle lenkille eikä se jaksa kuitenkaan keskittyä esim. kouluttamiseen kovin pitkään. Pihalla se saa liikkua niin paljon kuin haluaa mutta pihalla on tylsää (siksi sieltä yritetään kaivautua ulos) tai vähän liian jännää kun herra kiipeilee autojen päällä (kyllä) ja ties mitä kaikkea muuta nerokasta. Kekseliäs kaveri... Ja luulee edelleen olevansa kuolematon.

Mutta suurimman osan ajasta tykkään edelleen pennuista, on se niin huvittava kun se juoksee ojan pohjaa edestakaisin keksittyään että siellä on vettä! Tai peilailee itseään ikkunan heijastuksesta. Ja kun se oppii kaikkea kuin pikkuinen pilkullinen sieni ja saa seurata kuinka se jatkuvasti kehittyy. Se on jännä miten Sirrion voikin olla niin oppivainen, fiksu ja kiltti ja samaan aikaan ihan käsittämätön luupää :D Mutta ehkä se on joku dallu-juttu, Romppakin on toisaalta pehmeä herkkis ja toisaalta mahdottoman itsepäinen junttura.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti