perjantai 22. toukokuuta 2015

9 vko


Melkein kahden viikon yhdessäelon jälkeen Sirrion vaikuttaa edelleen tosi hauskalta pennulta. Kuten on jo todettukin, se on hyvin ahne ja leikkii hyvin. Se on vähän omapäinen, kun se on jotain päättänyt se pyrkii toteuttamaan päähänpistonsa. Se on sen verran itsenäinen että yksinolot ei ole sille mikään ongelma (mutta onneksi hankittiin noi aidat, ei kai se minua kaipaakaan kun on vaan tyytyväinen että saa vihdoin puuhailla rauhassa ilman että on ketään katsomassa perään...) ja ulkona se lähtee yhtään arkailematta pois minun näköpiiristäni, myös esim. yöllä tai vieraammassa paikassa, eli ei ole mikään jaloissa nyhjääjä. Kuitenkin kontaktin opettaminen on ollut sille hyvin helppoa ja vaikka ollaan kunnolla harjoiteltu aihetta vain kotona ilman häiriötä, se hakee itsenäisesti katsekontaktia muulloinkin paremmin kuin tuollaiselta rämäpäältä ehkä odottaisi. Sirrion ei yleensä arastele uusia asioita, esim. ostoskeskuksessa yht'äkkiä vieressä aukeavat ovet eivät ansainneet edes olankohautusta kuten ei toiminnassa ollut karuselli. Se ei ole tippaakaan alusta-arka vaan tallustelee epäröimättä metalliritilöillä, pressuilla ja kiiltävillä lattioilla, oikeastaan se on vähän rasittava kun sen pitää yrittää tunkea ja kiivetä joka paikaan niin että aina saa pelätä mistä se seuraavaksi muksahtaa alas.

Ollaan naksutinkouluteltu tosiaan sitä katsekontaktia, seisomista ja että tietystä käsimerkistä Sirri painaisi nenänsä minun käteeni kiinni. Sekä tietty omaa nimeä ja luoksetuloa, joka toimiikin tosi hyvin paitsi jos näköpiirissä on muita ihmisiä. Ihmiset on niin ihania että kaikki muu jää kyllä toiseksi. Lisäksi se on oppinut sellaisia arkipäiväisiä juttuja kuten että pentuportin takaa jos haluaa vapauteen, kannattaa istua nätisti ja odottaa. Jos huutaa ja tempoo sitä porttia se ei takuulla aukea. Muutenkaan öykkäröinnillä harvemmin saavuttaa mitään, edes Rohan ei reagoi kovin positiivisesti jos pikkutirri tulee häntä pystyssä ja sanoo "anna se luu tänne stana kele!!!". Sen sijaan jos on kiltti pentunen ja "pliis voinko saada luun kun haluisin ja oon niin söpökin??" niin Rohan saattaa heltyä, on se sen verran hellämieli. Sisäsiisteydestäkin Sirrionilla on selkeästi haisu mutta Sirrion on sen tyyppinen etten usko että se tekee mitään ennätyksiä tämän asian oppimisnopeuden suhteen. Sitä kun ei tosiaan yhtään haittaa pissailla omaan sänkyynsä ja istua siinä sitten yms. Minun kokemusten perusteella sellaiset pennut oppii nopeammin, jotka ovat luonnostaan siistejä. Mutta Sirrion on fiksu joten ehkä se kompensoi :) 

Sirrion on saanut maistella kaikenlaisia ruokia mitä nuo vanhemmatkin (+ sellaisia juttuja mitä se ihan itse löytää ulkoa) ja se tuntuu olevan varsin hyvä vatsainen, ei mene pakki sekaisin. Tosin se on saanut kaikkea uutta aika pieniä määriä mutta kuitenkin.

Oikeastaan ainoa asia jonka suhteen sitä ei voi vain hehkuttaa, on että se reagoi tietynlaisiin ääniin. Ei mitenkään erityisen voimakkaasti eikä välttämättä pelokkaasti mutta ei voi kuitenkaan sanoa että se tässä vaiheessa suhtautuisi ääniin yhtä itsevarmasti kuin kaikkeen muuhun mitä se on kohdannut. Mikä varmaan osaltaan korostaakin tuota, kun Sirrion on muuten aina menossa pää edellä joka paikkaan (kirjaimellisesti, onneksi sillä on vankka luupää) niin siitä huomaa vielä selkeämmin kun joku asia saakin sen vähän epäröimään.

9.1 kg, 36cm. Edelleen etenkin tuohon säkämittaukseen kannattaa suhtautua hyvin skeptisesti, tuo herra heiluu sen verran mitattaessa ja kotimittaukset nyt muutenkin helposti heittää.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti