maanantai 25. toukokuuta 2015

Mitäs muutakaan



Että voikin pentu olla fiksu ♥ Ja Rohan kanssa mutta jotenkin se on vähän hämmentävämpää Sirrionin kohdalla ;) Oltiin pilkkujen kanssa "lenkillä" ja ensinnäkin Sirri ohitti joukon lapsia tosi nätisti. Se on alkanut jo vähän ymmärtämään että kaikkia ihmisiä ei mennä moikkailemaan. Sitten pari lasta pyörineen pysähtyi kysymään onko nuo dalmatialaisia (monia hämmentää tuo väri, jos Sirri on yksinään kysytään että muuttuuko sen pilkut isona mustiksi mutta Roo vesittää sen teorian joten ne on sitten ehkä jotain toista rotua?) ja saako niitä silittää. No toki saa, oikein mielellään. Oltiin siinä sitten aika kauan kun lapsien perheessä oli myös koiria ja puhuttiin niistä. Koska Sirrion oli vasta herännyt sillä oli aika paljon energiaa mutta tosi nätisti se jaksoi olla aloillaan, joskin se on nyt keksinyt jahdata autoja mutta tulipahan oikein kunnolla paneuduttua jahtaamisen kitkemiseen kun seistiin siinä tien laidalla. Sen jälkeen käveltiin läheiselle metsäpläntille.

Metsässä pilkut sai olla irti, Rohan keskittyi lähinnä kävelemään minun kannoilla ja laiduntamaan (kun ei tuo ole mikään oikea metsä, sanoo Roo) mutta Sirri painatteli menemään ihan innoissaan ja tutki kaikkia koloja, kiipeili kannoille ja mitä nyt pennut vaan metsässä keksii. Ja aina välillä pentu tulee jalkoihin ja ottaa katsekontaktin (kun silleen saa namia) ennenkuin häipyy taas jonnekin. Kun ajattelin että Sirri alkaisi olla jo väsynyt ja lähdettiin kotiinpäin, tuli meitä vastaan se aran puoleinen dallusekoitus joka asuu tässä kylällä. Sirrion lähestyi toista koiraa reippaasti mutta kohteliaasti, kuten Romppakin. Kun Sirri alkoi nuoleskella vieraan koiran huulia, sekis vähän murisi joten Sirri päätteli ettei se halua leikkiä ja heittäytyi selälleen jalkoihini. Siinä se köllötteli sen aikaa kun Roo ja tuo sekis vielä vähän vaihtoivat kuulumisia ja me ihmiset myös. Sitten käveltiin kotiin.

Sirri kulkee remmissä tällä hetkellä tosi hienosti ja se mm. selkeästi ymmärtää kun sanon 'tännepäin' vaikkei olla sitä opeteltu, se on vaan jotain mikä tulee ihan automaattisesti suustani jos koirat meinaa esim. risteyksessä valita väärän suunnan. Sirrion on huomannut ihan itse :) En tiedä onko nämä mun pojat jotenkin tosi outoja mutta en kyllä ymmärrä miten kukaan voi pitää dalluja tyhminä. Fiksuja nämä on molemmat, osaavat käyttäytyä monissa tilanteissa luonnostaan oikein ja oppivat muutenkin asioita ihan tuosta vain ♥

Hauru on jäänyt nyt blogissa vähän paitsioon ja varmaan jää tulevaisuudessakin. Sirrionin kanssa kaikki on uutta ja ihmeellistä, Haun kanssa elämä kulkee painollaan. Paitsi sillä on ollut joku ihmeellinen syömättömyyskausi nyt jonkun aikaa, ei mitään hajua miksi. Se alkoi jo ennen pennun tuloa eli ei johdu siitä että se stressaisi pentua tms. eikä Haurusta ole löytynyt mitään fyysistäkään vikaa. Eikä se käyttäydykään mitenkään erilailla kuin tavallisesti, ihan on ollut oma rasittava ja ihana itsensä eikä tippaakaan kipeän oloinen mutta ruoka ei vaan maistu, paitsi herkut. Herkkuja se on kyllä syönyt ja niitä se on nyt saanutkin koska vaikka en haluaisi ryhtyä mihinkään "ruokapelleilyyn" sen kanssa (enkä todellakaan halua ruokkia sitä sen loppuelämää einespullilla) niin ei sen voi antaa mahdottoman kauan syömättäkään olla. Enkä kuitenkaan ole varma onko tuo vain nirsoutta. Koska onhan se aika nirso joo ja nuorempana se söi tosi huonosti mutta kastroinnin jälkeen se ei ole enää ollut yhtään kokonaista päivää syömättä ja on muutenkin tullut ahneemmaksi. Ei olla tuon vuoksi nyt sitten tehty mitään, ei edes voisi kun olen yrittänyt kaikesta huolimatta pitää sillä kohtuu säännöllisiä ruoka-aikoja ilman mitään ylimääräisiä herkkuja ja ruokapalkkahan on ainoa mikä Haurulla toimii edes suht kunnolla. Hau on pikkuhiljaa alkanut saada ruokahaluaan takaisin ja tänään veti aamupalansa hyvällä ruokahalulla ilman että olin edes sekoittanut mukaan mitään herkkuja joten ehkä mikä ikinä sen ongelma onkaan on korjaantumassa. Pitää nyt koputtaa puuta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti