perjantai 26. kesäkuuta 2015

14 vko





Sirri on alkanut kasvaa vähän nopeammassa tahdissa ja painaa nyt jo 15.1 kiloa. Tai sitten se on vaan lihonut kaikista herkuista...

Katsoin tässä yhtenä päivänä kun Sirrion meni Rohanin päälle istumaan. Roo ei tykkää että sen päällä ollaan joten se alkoi murisemaan ja samalla pesemään Sirrin korvia. Sipulilla ei ollut aiettakaan liikkua yhtään mihinkään, joten kun korvat tuli Roon mielestä puhdistettua (samalla edelleen muristen) Roo siirtyi itse toiseen päähän sohvaa. Niin että miksiköhän Sirri ei välitä tippaakaan Roon ärinöistä??? Sanoin Rohanille että eikö se tiedä että pentujen kanssa pitää olla mustavalkoinen, eihän se voi mitenkään tietää mitä siltä halutaan jos nuollaan ja muristaan yhtä aikaa. Sitten tajusin ettei Roo kai voi olla mustavalkoinen kun se on ruskeavalkoinen. Onneksi Sirrion on kuitenkin edelleen vähentänyt Rohanissa roikkumista.

Sirrin koulutuksestakin pitäisi varmaan vähän pitää kirjaa. Aika vähän ollaan tehty mitään tokoon viittaavaa mutta osaa se nyt ikäänkuin mennä maahan, istua ja seistä käskystä sekä kontaktikävellä (joka on siis hyvin vapaamuotoista seuraamista). Se osaa myös pyöriä ympyrää kupin päällä, joskus hakeutua kosketusalustalle, pitää noutokapulaa suussa, palauttaa heitetyn lelun ja ääreishyödyllisiä temppuja kuten pusun antamisen ja kummankin etutassun antamisen. Ja viimeisen opettamisessa oli muuten aika kova työ, Sipuli kun luonnostaan käyttää hampaitaan, ei tassujaan, joten tassun nostaminen ilmaan oli sen mielestä ihan käsittämätöntä. Ja kun se lopulta oppi antamaan toista tassua, saatiin tehdä melkolailla sama työ seuraavan tassun kanssa :D Olen yrittänyt metsästää jotain sopivaa pentukurssia josta saisi vähän motivaatiota mutta kun pikkumiehellä on perusteet hallussa niin eipä kai niillä varsinaisilla liikkeillä mitään kiirettä ole.

Ollaan myös tehty vähän nenähommia mutta jäljestämisen sijasta ollaankin tehty hajun etsimistä nosework tyylisesti. Ei varmastikaan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan kun en tuosta lajista oikeasti paljoakaan tiedä mutta Sipuli on selvästi taitava nenänkäyttäjä ja tykkää hommasta kovasti. Ihan niin luonnonlahjakkuus se ei ole mitä Hauru mutta harvempi kai on. Jälkeäkin olisi kyllä kiva tehdä mutta ehtiihän senkin aloittaa vanhempanakin. Ja jos vaikka tekisikin verijälkeä kun Höyrypääkin on siirtynyt pk- jäljestä kokonaan tuon lajin pariin.

Arjessa ollaan vahvistettu luoksetuloa, yhdessä vaiheessa oli hetki kun luoksetulokäsky kaikui ihan kuuroille korville ja ainoa tapa saada Sirri kiinni oli odottaa että se tulee itsestään (oppi se sentään heti pienestä tulemaan säännöllisesti "ilmoittautumaan" kuten Roo ja Haurukin) tai kutsua aikuiset koirat luokse ja toivoa että Sipuli seuraa perässä. Mutta nyt se kääntyy heti kutsun kuullessaan vaikka täydestä vauhdista ympäri ja on tullut luokse myös kesken riehakkaan leikin sekä räkätin poikasen ja rusakon perästä. Jee! Ehkä ei sittenkään tarvitse alkaa kantaa lassoa mukana lenkeillä :p Muuten Sirrion onkin ollut koko ajan todella helppo arjessa ja on oppinut kaikki käskyt ja tavat kuin itsestään.

Remmikäytös sillä ei ole ihan parasta A- luokkaa mutta eipä ole Rompallakaan. Joku on laiska opettamaan. Ja kunhan se ei (sitten isompana, ei se nyt edes pystyisi) kisko minua perässään ihan sukkana niin hyvä on. Lenkkeilyaluetta ollaan kasvatettu nyt aika reippaasti, Sirrionille ei enää riitä tuo läheinen metsänpläntti saati mikään korttelin ympäri käveleminen. Onkin tosi kiva päästä sen kanssa jo vähän paremmin liikkumaan, vaikkei se toki mitään meidän normilenkkejä vielä vetele. Ja melkein se on tosiaan sisäsiisti, ainoastaan joskus yksinollessa tulee pissat lattialle.





torstai 25. kesäkuuta 2015

Taas touhupäivä



Tänään Sirrion kävi ihmettelemässä Lohjaa ja Hyvinkäätä. Tavanomaisten ihailijoiden lisäksi Sirrion näki mm. suihkulähteitä, ahvenia, erilaisia patsaita, rullalautailijoita, ritilä-portaat, soittimia ja ostoskeskuksen. Reipas pentu, varsinkin Hyvinkäällä tutustuttiin erityisesti asioihin joita tiedän Haurun ja/tai Rohanin jännittävän. Kaikkeen se suhtautui melkolailla evvk asenteella edelleen, metalliritilästä tehdyt portaat oli ne jännimmät. Koska Sirrion kävelee epäröimättä kaikenlaisilla pinnoilla, myös niillä joiden voisi kuvitella olevan epämiellyttäviä, luulisin että portaat oli jännät koska ne oli huomattavan paljon läpinäkyvämmät kuin esim. iso-rakoiset kierreportaat (joita Sirrion ei pelännyt yhtään) tai muut Sirrin aiemmin kohtaamat vastaavat mutta muutaman askelman jälkeen Sirrion totesi että ihan vaan portaat ne on nuokin eikä ne enää olleet kiinnostavat. Vaikkei Sipulia jännitä (ainakaan paljoa) yhtään mikään, hyvä sen on silti niihin tutustua ja nähdä muutakin muailmaa kuin tätä meidän rauhallista maaseutua.

Vihdoin pikkumies alkoi myös ymmärtää jotain kauniin ohittamisen päälle. Tähän asti Sirrionin ohittaminen ei todellakaan ole ottanut sujuakseen sillä etenkin täällä meidän kotikulmilla kukaan ei koskaan pääse Sipulista ohi ilman että sille jäädään lässyttämään jotain ja yleensä koko kohtaamisesta tulee yksi iso härdelli kun ihmiset silittää ja pussailee Sirrin kanssa ja innostavat sitä vaikkei se kyllä yhtään enempää innostamista tarvitsisi... Joten yritä siinä sitten selittää erittäin ihmisrakkaalle koiralapselle että älä kiinnitä niihin ihmisiin huomiota :p Mutta mielelläni silti annan kaikkien halukkaiden Sirriä silittää, ei haittaa yhtään jos se isonakin on yhtä ennakkoluuloton ihmisten suhteen. Nythän Sirri rrrakastaa ihmisiä kokoon, sukupuoleen, ulkonäköön, hajuun ja käytökseen katsomatta. Olen ajatellut että kyllä se oppii ohittamaan isompanakin, sitten kun se on päälle 30 kiloinen ja hyppii ihmisiä kohti kahdella tassulla haukkuen (ilosta tietenkin) niin eiköhän ihmisten suhtautuminen siihen viilene sen verran että päästään treenaamaan sivistynyttä käyttäytymistä rauhassa ;) Mutta nyt tosiaan alettiin jo saamaan ihan onnistuneita ohituksia ja Sipulin päässä selvästi syttyi ajatus siitä, että ihan kaikkia ihmisiä ei käydä pusuttelemassa.

Niistä ihmisistä jotka tulivat tervehtimään Sipulia, eräs nainen kysyi Sirrin virallista nimeä. Sen kuultuaan hän kysyi onko sen lempinimi sitten Stratovarius? :D Ei ihan, mutta hyvä arvaus. Sirrionilla kun onkin ihan kaksi nimikkobiisiä (ainakin). Toinenhan on siis A-han tuotantoa mutta tuo Stratovariuksen kappale on kyllä enempi Sirrin tyylinen.

Sipuli tutustui taas myös herkkuihin, se sai mm. ison palan juustohampurilaista. Sirrin vatsa on yhtä rautainen kuin sen luonne joten pikkumiehen voi antaa rauhassa tutustua roskaruoan saloihin ;) Koska se on fiksu se osaa myös oikeaoppisesti nuolla oman jäätelöpuikkonsa yhtään purematta ja syödä vesimelonia niin että kuoret vaan jää jäljelle. Herneistä Sirrion ei tykännyt että ei se näköjään sittenkään ihan kaikkea syö. Ja fiksuna miehenä se tajuaa nukkua autossa niin jaksaa reissata koko päivän ongelmitta. On se vaan huippu pieni talmantialaisen sipuli ♥ 

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Kaupungilla

Sirrilläkin on ajattelu-ilme

Sipuli kävi tiistaina kaupungilla leikkimässä uusien tuttavuuksien kanssa, shoppailemassa ja eläinlääkäriä moikkaamassa. Ei välttämättä tuossa järjestyksessä.

Eläinlääkärillä pikkupilkku sai paljon silityksiä, tervehti vähän muutamaa koiraa, tappoi pahvisen kahvikupin, maisteli keksiä ja kissanruokaa, todettiin terveeksi, punnittiin n. 14 kiloiseksi ja tietenkin herran luonnetta ja ulkonäköä kehuttiin paljon kuten aina :) Sirrion on niin reipas ja nätti pieni mies, eikä pelkästään minun mielestä.

Eläinkaupassa oli muovisia mallikoiria jotka oli aluksi tosi pelottavia Sirrionista mutta uskaltautui se hetken arvottuaan tekemään niiden kanssa läheisempää tuttavuutta ja totesi ne vaarattomiksi. Outoja tyyppejä, näyttää koirilta mutta seisoo vaan kun patsaat?!? (Ehkä kun ne oli ikäänkuin patsaita?) Sirrion alkaa olla jo niin iso ettei sitä oikein enää uskalla ulkoiluttaa Haurun fleksissä joten pentu osti itselleen samanlaisen talutushihnan kuin Rohanilla on, ainoastaan eri värisen. Roon hihnaa ostettaessa oli vain yksi värivaihtoehto (vihreä) ja niin oli nytkin joten se otettiin, onneksi se oli eri kuin Rohanin (sininen). On kivempi taluttaa useampaa koiraa kun tietää heti mikä hihna on kytköksissä sillä hetkellä tuhmailevaan koiraan :p Ihan ongelmitta Sipuli siirtyi 8 metrisestä fleksistä tuollaiseen mitähän tuo on, 2 metriseen ehkä? hihnaan.

Sirrion kävi myös ihmettelemässä vieraita koiria. Ensimmäinen tuttavuus oli iso dobberi-uros joka oli kiva, dobberin omistaja heitteli sille palloa ja Sirri juoksi mukana ja hauskaa oli. Sitten paikalle tuli muutama ibizanpodenco jotka oli jostain syystä tosi jännittäviä vaikka olivat paljon rauhallisempia ja välinpitämättömämpiä kuin tuo dobberi. Mutta oli nekin sitten ihan ok kun niitä aikamme ihmeteltiin, vähän Sipuli intoutui leikkimäänkin. Sitten meidän oikeastaan pitikin lähteä jo kotiin ja olihan Sipuli jo varsin väsynytkin. On se vielä niin pieni mies kuitenkin.

Ja ihan vaan huvin vuoksi muutama kuva, kun herrat on niin huikaisevan kauniita?




perjantai 19. kesäkuuta 2015

13 ja 3 kuukautta

Kuvasaldo tältä viikolta on jäänyt aika köyhäksi, on vaan tämä huono (tosin varsin kuvaava) ryhmäkuva-yritelmä...

..sekä pari kännykuvaa. Tässä Sipuli näyttää miten rankkaa on olla kylässä

Pilkut kaluamassa luita yhdessä

Painoa 13.5 kiloa. Sirrionin roikkuminen Rohanissa on vähentynyt mutta ei loppunut, etenkin jos ne on keskenään eri huoneessa kuin minä kuuluu usein Roon ärjäisy josta tietää että pikkuiset hampaat on taas pahanteossa. Sipuli ei vaan yhtään usko Roon komentamista, pari kertaa Rohan on "kunnolla" suuttunut ja napannut Sirriä kevyesti, niin että jää kuolainen läntti turkkiin. Silloin Sirri yleensä istahtaa tuijottamaan Romppaa epäuskoinen ilme naamallaan. Sitä kestää yleensä noin viisi sekuntia kunnes Sipuli tulee siihen päätelmään että kyseessä oli varmaan joku erehdys Roon osalta ja jatkaa Rompassa roikkumista kuin ei mitään. Mutta ei sinällään mikään ihme, pitää tuon paukapään säännöllisin väliajoin käydä rouhaisemassa myös Haurua. Haurukaan ei tee reikiä pikkumieheen ja lopettaa muutenkin heti kun viesti näyttää menneen perille, mutta noin muuten Haun mielipide tulee kyllä harvinaisen selväksi. Jopa Sirrionille, kunnes Sipuli jossain vaiheessa unohtaa saamansa läksytyksen tai muuten vaan päättää kokeilla onneaan josko vastaanotto olisi tällä kertaa eri.

Pikkumies on kyllä kovakalloisin otus mitä minulla on ollut pitkään aikaan, jos ikinä. Olkoonkin että se on vielä pieni ja eipä noilla pennuilla nyt muutenkaan kaikkein pisin muisti tuppaa olemaan. Ja toki tuossa on hyviäkin puolia, kuten se ettei Sipulia varmaan traumatisoisi edes ydinräjähdys korvan juuressa, mutta (ottamatta kantaa siihen, kumpaan suuntaan Sipuli todellisuudessa kallistuu) en mä kyllä ihan ymmärrä miksi niin suuri osa ihmisistä tuntuu haluavan mieluummin kovan kuin pehmeän koiran. Olisi se kiva kun sinne kaaliin uppoaisi edes joskus jotain...

Tosin on pikkupilkun aivoihin jotain uponnut, eli se sisäsiisteys on aika hyvällä mallilla vaikka alunperin epäilinkin Sirrionin kykyä moista temppua oppia ;) Pidättää Sirri ei vielä kovin hyvin osaa eikä liene mikään ihmekään tässä iässä, mutta se on alkanut pyytää tarvittaessa ulos melkein 100% varmuudella. Pari pissaa on lorahtanut sisälle minun ollessani kotona mutta muuten se ei ole tehnyt sisälle mitään nyt jo useampaan päivään. Yksinollessa juttu on sitten ihan toinen mutta se sallittakoon :p Ainoa rasittava homma on että nyt Sipuli sitten kinuaa ulos silloinkin, kun sillä ei ole hätää. Esim. nyt kun kirjoitan tätä enkä huomioi herraa, on kätevää kun ulos pyytämällä saa minut nousemaan penkistä vaikkei mitään sen jännempää tapahdukaan, kuin että käydään pihalla pikaisesti toteamassa että niin, ei ollut hätä viisi minuuttia sitten eikä ole muuten nytkään. En silti viitsi vielä jättää reagoimattakaan sen pyyntöihin koska mieluummin käydään ulkona liian usein kuin liian harvoin. Ja joskus ramppaamiselle oikeasti on syy, kun ulkona ei muistakaan enää että oli hätä ja sisällä taas muistaa... Pennut. Ne on söpöjä siksi kun ei niitä älykkyydenkään vuoksi hankita ;)

Tähän perään sopii varmaan hyvin laittaa että tuo keskimmäinen kuva on kun käytiin mummollani kylässä. Sipuli oli oma itsensä, iloinen, avoin ja tietyllä tapaa hyvin rauhallinen. Sirrionin ei tarvitse vieraassakaan paikassa häseltää, käydä läpi kaikkia tasoja tms. Se vaan tulee ja on. Kyllähän se puuhastelee kaikkea mutta nytkin meillä oli oma lelu mukana niin sen puuhastelu on sitä lelulla leikkimistä ja ihmisiltä huomion kerjäämistä. Sirrion harvemmin käyttää energiaansa mihinkään "turhaan". (Paitsi siihen puremiseen, minusta se on ihan turhaa :p ) Seuraavana päivänä mummoni soitti kuinka Sipuli on viisain ja paras luonteisin pentu mitä hän on koskaan nähnyt ja niin kauniskin. Ja ihana, avoin, kiltti ja ystävällinen ihmisille ja Yodalle joka oli kylässä samaan aikaan. Ja viisas ja kauniit silmät, siitä tulee varmasti erinomainen harrastuskoira. Puhelu kulki tätä rataa puolisen tuntia minun lähinnä myönnellessä. Onhan se. On, joo... Tosin täytyi myös muistuttaa että se on vielä tosi pieni, vaikka se nyt tulee esim. vieraiden urosten kanssa toimeen niin hei se on pentu. En yllättyisi jos Sipuli isompana muuttuu huomattavasti valikoivammaksi. Mutta sitä ei voi kieltää, etteikö se olisi tällä hetkellä suorastaan hämmentävän tasapainoinen kaikissa reaktioissa ja tekemisissään. Toivottavasti on aikuisenakin ja miksei olisi.

Mainittakoon myös että mummoni ei ole mikään koiraihminen, joten hänen arvionsa Sirrin harrastusominaisuuksista yms. nojautuu lähinnä siihen että jos koira on noin hyväkäytöksinen ja fiksu niin sen täytyy olla erinomainen harrastuskoirakin. Todellisuudessa asiaan vaikuttanee vähän muutkin seikat :p En kyllä itsekään tällä hetkellä näe mitään estettä miksei Sipulista tulisi hyvä harrastuskoira, vaikka epäilen että sen motivoinnista yms. saattaa tulla Rohania haastavampaa. Motivointikeinoja kyllä löytyy ja älyä joten ei sen mahdotonta pitäisi silti olla ja on sillä etujakin Romppaan nähden, kuten tuo kyky rauhoittua vaikka Helsingin keskustassa. Roo ei osaa vielä 5 vuotiaana rauhoittua meidän olkkarin sohvalla... Mutta katsotaan. on se jännä seurata pikkumiehen kehitystä kun se on monelta osaa niin erityyppisen oloinen mitä nämä nykyiset vanhemmat koirani. Eniten se ehkä muistuttaa Ambaraa luonteeltaan, jos johonkin olisi pakko verrata. Ja Ambara oli kyllä aika mahti-otus joten ei huonosti mene, jos Sirrionista tulee samantyyppinen.

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Sipulit pysyy pinnalla


Tänään Sirrion ui ensimmäisen kerran. Koska alusta alkaen on ollut ihan selvää että se kyllä ui ennemmin tai myöhemmin (ja todennäköisesti ennemmin) se on edelleen saanut edetä ihan omaan tahtiinsa ilman mitään houkutteluja, lukuunottamatta Rohanin tarjoamaa esimerkkiä. Vasta nyt kun se kävi oma-aloitteisesti uimassa pienen lenksun, otettiin keppi mukaan ja Sipuli haki sitä muutaman kerran. Enpä tiedä onko tuolla mitään merkitystä mutta kun Sirri on niin pieni niin eipähän tule vahingossa painostettua kakaraa tms. Jos se ei olisi ollut luontainen vesipeto, olisin kyllä isompana kantanut sen järveen :p

Harmi kun puhelimesta oli akku melkein loppu niin yllä oleva pätkä on ainoa todisteaineisto pikkumiehen uudesta taidosta. Sipuli ui aika nätisti, vaikkakin vähän haparoivin ottein. Koska se ei yhtään pelkää vettä sen ei kaiketi tarvitse huitoa tassuilla ja yrittää pitää päätä mahdollisimman ylhäällä kuten eräs kikkura. Nyt kun vielä tulisi parempia uinti-säitä.

Vaikuttaa myös siltä, että Sirrion on keksinyt yhden toisenkin uuden asian, nimittäin hätien ulos- tekemisen. Mutta katsotaan, tämä(kin) taito on todella uusi joten ei juhlita vielä.

perjantai 12. kesäkuuta 2015

12

Sirrion on ihan samanlainen kameralle ilmeilijä kuin Romppakin :D


Salakuvaamalla saa kuvia joissa naama on peruslukemilla

Lisäksi aina kun Sirrion tuijottaa jotain ja seisoo näyttelyasennossa, se huomaa kun kyykistyn ottamaan kuvaa ja liikkuu. Silloin kun se seisoo jalat harallaan ja/tai muuten jotenkin oudosti mutkalla, se ei huomaa mitään ja saan ihan rauhassa kuvata. Pöh.


Sipuli se vaan kasvaa samaa tahtia, ei taida tulla yllärinä että se painaa nyt 12.2 kiloa. Silti luulen että se viettää säännöllisesti aikaansa jossain toisessa ulottuvuudessa, missä aika kulkee nopeammin. Onhan se ihan selkeästi vielä pentu mutta on se minusta jo tosi ison pojan näköinen, paljon enemmän kuin mitä 12 viikkoisena sopisi olla. Kun epäilyttävästi vaikuttaa siltä ettei Sipulikaan aio jäädä pennuksi :( No, ehkä se on ihan hyvä kuitenkin jos siitä tulee vähän fiksumpi samalla.

Sipuli on ilmeisesti vähän satuttanut itseään hönöillessään, se ei onnu eikä valita normaalisti mutta kiivetessään jonnekin korkealle se vinkaisee ja ontuu ihan pienen hetken. Melkein heti kipu joko laantuu tai se vain unohtaa sen ja olisi valmis painattelemaan entiseen tahtiin mutta eihän tuo nyt normaalia ole joten olen koettanut pitää sitä edes suunnilleen levossa, kaikki riehuminen, kiipeily yms. on kiellettyä. Sanotaanko vaikka että Sirrion ei ole täysin ilahtunut :p Vaikka se on tavallaan tosi rauhallinen pentu niin vaikka "sairasloma" vasta alkoi, meinaa hermo mennä molemmilta. Toivottavasti se nyt on tosiaan vaan kolhaissut itseään johonkin tms. mikä paranee itsekseen eikä ole niin vakavaa. Ei se kyllä olisi mikään ihme kun se on tuollainen hölmöläinen.

Hauru oli mielestäni samanikäisenä paljon motorisesti kehittyneempi ja ikäänkuin valmiimpi muutenkin mutta ei se ikinä ole ollut noin fyysinen vaikka se olisi siihen kyennyt. Lukuunottamatta hiekkakuoppa-surffailua, Hauru ei koskaan (pentuna eikä etenkään nyt aikuisena) kokenut tarvetta sen erityisemmin hyppiä, kiipeillä, painia, yrittää juosta nopeampaa kuin mihin oikeasti kykenee niin että sotkeutuu suorallakin omiin jalkoihinsa yms. Sirrionin lempipuuhia. Sipulin motto on sama kuin olympialaisten - Citius, altius, fortius!

Sirrionin pureminen on edelleen alkanut laantua paitsi Rohania kohtaan. Romppaa se retuuttaisi edelleen ihan surutta ja kun se ei enää ole ihan pikkuinen, ei se ole enää senkään vertaa "söpöä" kuin aiemmin. Rohan on yrittänyt ärjäistä sille pari kertaa mutta Sirrionia ei määräillä. Minä olen määräillyt minkä kerkeän mutta selän kun kääntää niin kakara roikkuu taas Rohanissa. Mietin että jotkuthan laittaa huonekaluihin jotain chilikastiketta ettei niitä olisi kiva järsiä, mitähän Roo tuumaisi jos laittaisi sille kastikkeet kaulaan? :D Mutta siitä tulikin mieleeni että Cothivet! Rohan ei rakasta sitä hajua (enkä minäkään) mutta ei Roo kuitenkaan inhoa sitä niin syvästi kuin jotkut koirat joten sumuttelin sitä Romppaan ja johan loppui veljessä roikkuminen. Ehkä se auttaa vähän hyttysiinkin.

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Villi luonto

"Jonain päivänä minustakin tulee noin iso, vahva ja nopea!"

Sirrion on nyt muutaman päivän sisällä tutustunut vähän aktiivisemmin luonnonvaraisiin eläimiin. Auroraperhosen perässä se juoksenteli pitkän aikaa mutta perhonen selvisi koettelemuksesta täysin vahingoittumattomana, Sirrionin motoriikka ei vielä oikein riitä saamaan mitään oikeasti kiinni. Samasta syystä pääsi ongelmitta pakoon sisilisko, jolla oli vielä se etu että Sirrion yllättyi liskosta niin että kesti hetken jos toisenkin ennenkuin se tajusi yrittää singota otuksen perään.

Sirristä ei niin kivoihin tuttavuuksiin kuuluu siili, joka talusteli meidän talon nurkalla kun pennulle iski yöllinen pissahätä. En tiedä kumpi säikähti enemmän, siili vai Sirri, mutta vastakkaisiin suuntiin pakeni molemmat otukset. Yhdessä meidän pihapuussa on jo jonkun aikaa viihtynyt kolme jotain isohkoa harmaata lintua, näyttävät vähän kyyhkyiltä mutta en mene todellakaan lajimäärityksestä takuuseen. Tänään aamulla yksi niistä oli päätynyt haukan ateriaksi ja tietenkin Sirrion aamu-unisena kunnolla eteensä katsomatta tallusteli suoraan haukan aamiaispöytään. Ja säikähti aikatavalla kun iso lintu lähti vauhdilla aamiainen kynsissään vähän rauhallisemmille vesille. Sen jälkeen Sipuli oli vakaasti sitä mieltä ettei sillä sittenkään ollut mitään asiaa ulos, mennään vaan takaisin nukkumaan kiitos! Nyt päivällä säikähdys on jo unohtunut, varsinkin kun murhapaikalle oli jäänyt tosi jänniä hajuja ja paljon ihania sulkia. Jotka kyllä suurimman osan tylsästi siivosin pois, en tiedä onko ne sulat ihan niin oleellinen osa dalmis pennun ruokavaliota, kuin mitä Sirrion yritti väittää :D

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Pisuli 11vko lenkkeilee

Tällainen (10 vuotias?) Elsa rouva saatiin tänään Sirrionin kanssa lenkkiseuraksi

Mikään vislaus, nimen huutelu tms. ei saanut rouvaa katsomaan minua :D Ei ollut sitä yhteistyö-sopparia ilmeisesti

Sirrionista oli ensin vähän jännää mutta Elsaa ei pentu(kaan) kiinnostanut tippaakaan joten mitäpä sitä ujostelemaan




Onneksi on punaiset valjaat, muuten koko pentu hukkuisi kivien sekaan

Sirrionista tuokin metallihärpäke oli vaan tosi kiva kiipeily-teline...

Kerrankin sai kiivetä ihan luvan kanssa!


Arvatkaa oliko Sirrillä kivaa ;)

Elsasta en ole ihan niin varma :p

Nyt on ihanan väsynyt pentu taas vähän aikaa :)

Sipulin viikottaisen punnituksen tulos oli 11.4 kiloa, säkä vähän päälle 40 cm. Tällä viikolla Sirrion on taas kasvattanut pahojen tapojensa listaa ja kokeillut murista jos sillä on jotain spesiaali-herkkua. Se myös alkoi nukkua sohvalla mieluummin kuin minun viekussa joten siirryin takaisin omaan sänkyyni vihdoinkin. Alunperin minun piti nukkua sen kanssa vähemmän aikaa mutta en sitten raaskinut jättää pentua "yksin" mutta näinhän tämä sujui tosi hyvin. Muutenkin nukkuminen on alkanut sujua paremmin, Sirri herää edelleen aamu-yöstä käymään ulkona mutta se tekee aina välittömästi pihalle päästyään molemmat hädät ja menee sitten oven taa odottamaan sisälle pääsyä ja sisällä heti takaisin nukkumaan ja nukkuu niin pitkään kuin minäkin. En valita yhtään, ihanaa kun saa nukkua yön melkolailla rauhassa. Sipuli muutenkin enimmän päivää sisäsiisti mutta riehaantuessaan se edelleen tekee surutta sisälle eikä oikein anna edes mitään merkkiä että koska se aikoo lorottaa joten sen pihalle vieminen oikeaan aikaan on vähintäänkin haasteellista.

torstai 4. kesäkuuta 2015

Aktivointia


Meillä on tuullut niin voimakkaasti nyt jo pari päivää ettei ulkona ole kauhean kiva viettää aikaa, joten Sirrion on saanut kokeilla erilaisia sisä-aktiviteetteja. Joista yksi on älypelit. Meidän (Haurun) pelit on niin vaikeita ettei niitä kannata edes kokeilla vielä tässä vaiheessa mutta lainasin tuon kuppipelin naapurista ja videolla Sirrionin toinen yritys sen kimpussa. Sirrionista tuo on muuten aika helppo mutta ekalla kerralla (ja vähän tässä tokassakin yrityksessä) se oli niin kiinnostunut noista kupeista ettei se meinannut millään tajuta että niiden alla on nameja ja pelin idea ei ole ottaa ensimmäinen irti lähtevä kippo ja juosta leikkimään sen kanssa toiseen huoneeseen :D Ja lainapeliä ei varsinkaan voi rikkoa joten kipoilla leikkiminen ei tule kysymykseen, vaikka alkuperäinen käyttäjä onkin niitä jo muotoillut.