perjantai 12. kesäkuuta 2015

12

Sirrion on ihan samanlainen kameralle ilmeilijä kuin Romppakin :D


Salakuvaamalla saa kuvia joissa naama on peruslukemilla

Lisäksi aina kun Sirrion tuijottaa jotain ja seisoo näyttelyasennossa, se huomaa kun kyykistyn ottamaan kuvaa ja liikkuu. Silloin kun se seisoo jalat harallaan ja/tai muuten jotenkin oudosti mutkalla, se ei huomaa mitään ja saan ihan rauhassa kuvata. Pöh.


Sipuli se vaan kasvaa samaa tahtia, ei taida tulla yllärinä että se painaa nyt 12.2 kiloa. Silti luulen että se viettää säännöllisesti aikaansa jossain toisessa ulottuvuudessa, missä aika kulkee nopeammin. Onhan se ihan selkeästi vielä pentu mutta on se minusta jo tosi ison pojan näköinen, paljon enemmän kuin mitä 12 viikkoisena sopisi olla. Kun epäilyttävästi vaikuttaa siltä ettei Sipulikaan aio jäädä pennuksi :( No, ehkä se on ihan hyvä kuitenkin jos siitä tulee vähän fiksumpi samalla.

Sipuli on ilmeisesti vähän satuttanut itseään hönöillessään, se ei onnu eikä valita normaalisti mutta kiivetessään jonnekin korkealle se vinkaisee ja ontuu ihan pienen hetken. Melkein heti kipu joko laantuu tai se vain unohtaa sen ja olisi valmis painattelemaan entiseen tahtiin mutta eihän tuo nyt normaalia ole joten olen koettanut pitää sitä edes suunnilleen levossa, kaikki riehuminen, kiipeily yms. on kiellettyä. Sanotaanko vaikka että Sirrion ei ole täysin ilahtunut :p Vaikka se on tavallaan tosi rauhallinen pentu niin vaikka "sairasloma" vasta alkoi, meinaa hermo mennä molemmilta. Toivottavasti se nyt on tosiaan vaan kolhaissut itseään johonkin tms. mikä paranee itsekseen eikä ole niin vakavaa. Ei se kyllä olisi mikään ihme kun se on tuollainen hölmöläinen.

Hauru oli mielestäni samanikäisenä paljon motorisesti kehittyneempi ja ikäänkuin valmiimpi muutenkin mutta ei se ikinä ole ollut noin fyysinen vaikka se olisi siihen kyennyt. Lukuunottamatta hiekkakuoppa-surffailua, Hauru ei koskaan (pentuna eikä etenkään nyt aikuisena) kokenut tarvetta sen erityisemmin hyppiä, kiipeillä, painia, yrittää juosta nopeampaa kuin mihin oikeasti kykenee niin että sotkeutuu suorallakin omiin jalkoihinsa yms. Sirrionin lempipuuhia. Sipulin motto on sama kuin olympialaisten - Citius, altius, fortius!

Sirrionin pureminen on edelleen alkanut laantua paitsi Rohania kohtaan. Romppaa se retuuttaisi edelleen ihan surutta ja kun se ei enää ole ihan pikkuinen, ei se ole enää senkään vertaa "söpöä" kuin aiemmin. Rohan on yrittänyt ärjäistä sille pari kertaa mutta Sirrionia ei määräillä. Minä olen määräillyt minkä kerkeän mutta selän kun kääntää niin kakara roikkuu taas Rohanissa. Mietin että jotkuthan laittaa huonekaluihin jotain chilikastiketta ettei niitä olisi kiva järsiä, mitähän Roo tuumaisi jos laittaisi sille kastikkeet kaulaan? :D Mutta siitä tulikin mieleeni että Cothivet! Rohan ei rakasta sitä hajua (enkä minäkään) mutta ei Roo kuitenkaan inhoa sitä niin syvästi kuin jotkut koirat joten sumuttelin sitä Romppaan ja johan loppui veljessä roikkuminen. Ehkä se auttaa vähän hyttysiinkin.

1 kommentti:

  1. Aika hillittömän hyvä keksintö!
    Toka kuva ylhäältä on ihan paras pitkiin aikoihin!!

    VastaaPoista