perjantai 19. kesäkuuta 2015

13 ja 3 kuukautta

Kuvasaldo tältä viikolta on jäänyt aika köyhäksi, on vaan tämä huono (tosin varsin kuvaava) ryhmäkuva-yritelmä...

..sekä pari kännykuvaa. Tässä Sipuli näyttää miten rankkaa on olla kylässä

Pilkut kaluamassa luita yhdessä

Painoa 13.5 kiloa. Sirrionin roikkuminen Rohanissa on vähentynyt mutta ei loppunut, etenkin jos ne on keskenään eri huoneessa kuin minä kuuluu usein Roon ärjäisy josta tietää että pikkuiset hampaat on taas pahanteossa. Sipuli ei vaan yhtään usko Roon komentamista, pari kertaa Rohan on "kunnolla" suuttunut ja napannut Sirriä kevyesti, niin että jää kuolainen läntti turkkiin. Silloin Sirri yleensä istahtaa tuijottamaan Romppaa epäuskoinen ilme naamallaan. Sitä kestää yleensä noin viisi sekuntia kunnes Sipuli tulee siihen päätelmään että kyseessä oli varmaan joku erehdys Roon osalta ja jatkaa Rompassa roikkumista kuin ei mitään. Mutta ei sinällään mikään ihme, pitää tuon paukapään säännöllisin väliajoin käydä rouhaisemassa myös Haurua. Haurukaan ei tee reikiä pikkumieheen ja lopettaa muutenkin heti kun viesti näyttää menneen perille, mutta noin muuten Haun mielipide tulee kyllä harvinaisen selväksi. Jopa Sirrionille, kunnes Sipuli jossain vaiheessa unohtaa saamansa läksytyksen tai muuten vaan päättää kokeilla onneaan josko vastaanotto olisi tällä kertaa eri.

Pikkumies on kyllä kovakalloisin otus mitä minulla on ollut pitkään aikaan, jos ikinä. Olkoonkin että se on vielä pieni ja eipä noilla pennuilla nyt muutenkaan kaikkein pisin muisti tuppaa olemaan. Ja toki tuossa on hyviäkin puolia, kuten se ettei Sipulia varmaan traumatisoisi edes ydinräjähdys korvan juuressa, mutta (ottamatta kantaa siihen, kumpaan suuntaan Sipuli todellisuudessa kallistuu) en mä kyllä ihan ymmärrä miksi niin suuri osa ihmisistä tuntuu haluavan mieluummin kovan kuin pehmeän koiran. Olisi se kiva kun sinne kaaliin uppoaisi edes joskus jotain...

Tosin on pikkupilkun aivoihin jotain uponnut, eli se sisäsiisteys on aika hyvällä mallilla vaikka alunperin epäilinkin Sirrionin kykyä moista temppua oppia ;) Pidättää Sirri ei vielä kovin hyvin osaa eikä liene mikään ihmekään tässä iässä, mutta se on alkanut pyytää tarvittaessa ulos melkein 100% varmuudella. Pari pissaa on lorahtanut sisälle minun ollessani kotona mutta muuten se ei ole tehnyt sisälle mitään nyt jo useampaan päivään. Yksinollessa juttu on sitten ihan toinen mutta se sallittakoon :p Ainoa rasittava homma on että nyt Sipuli sitten kinuaa ulos silloinkin, kun sillä ei ole hätää. Esim. nyt kun kirjoitan tätä enkä huomioi herraa, on kätevää kun ulos pyytämällä saa minut nousemaan penkistä vaikkei mitään sen jännempää tapahdukaan, kuin että käydään pihalla pikaisesti toteamassa että niin, ei ollut hätä viisi minuuttia sitten eikä ole muuten nytkään. En silti viitsi vielä jättää reagoimattakaan sen pyyntöihin koska mieluummin käydään ulkona liian usein kuin liian harvoin. Ja joskus ramppaamiselle oikeasti on syy, kun ulkona ei muistakaan enää että oli hätä ja sisällä taas muistaa... Pennut. Ne on söpöjä siksi kun ei niitä älykkyydenkään vuoksi hankita ;)

Tähän perään sopii varmaan hyvin laittaa että tuo keskimmäinen kuva on kun käytiin mummollani kylässä. Sipuli oli oma itsensä, iloinen, avoin ja tietyllä tapaa hyvin rauhallinen. Sirrionin ei tarvitse vieraassakaan paikassa häseltää, käydä läpi kaikkia tasoja tms. Se vaan tulee ja on. Kyllähän se puuhastelee kaikkea mutta nytkin meillä oli oma lelu mukana niin sen puuhastelu on sitä lelulla leikkimistä ja ihmisiltä huomion kerjäämistä. Sirrion harvemmin käyttää energiaansa mihinkään "turhaan". (Paitsi siihen puremiseen, minusta se on ihan turhaa :p ) Seuraavana päivänä mummoni soitti kuinka Sipuli on viisain ja paras luonteisin pentu mitä hän on koskaan nähnyt ja niin kauniskin. Ja ihana, avoin, kiltti ja ystävällinen ihmisille ja Yodalle joka oli kylässä samaan aikaan. Ja viisas ja kauniit silmät, siitä tulee varmasti erinomainen harrastuskoira. Puhelu kulki tätä rataa puolisen tuntia minun lähinnä myönnellessä. Onhan se. On, joo... Tosin täytyi myös muistuttaa että se on vielä tosi pieni, vaikka se nyt tulee esim. vieraiden urosten kanssa toimeen niin hei se on pentu. En yllättyisi jos Sipuli isompana muuttuu huomattavasti valikoivammaksi. Mutta sitä ei voi kieltää, etteikö se olisi tällä hetkellä suorastaan hämmentävän tasapainoinen kaikissa reaktioissa ja tekemisissään. Toivottavasti on aikuisenakin ja miksei olisi.

Mainittakoon myös että mummoni ei ole mikään koiraihminen, joten hänen arvionsa Sirrin harrastusominaisuuksista yms. nojautuu lähinnä siihen että jos koira on noin hyväkäytöksinen ja fiksu niin sen täytyy olla erinomainen harrastuskoirakin. Todellisuudessa asiaan vaikuttanee vähän muutkin seikat :p En kyllä itsekään tällä hetkellä näe mitään estettä miksei Sipulista tulisi hyvä harrastuskoira, vaikka epäilen että sen motivoinnista yms. saattaa tulla Rohania haastavampaa. Motivointikeinoja kyllä löytyy ja älyä joten ei sen mahdotonta pitäisi silti olla ja on sillä etujakin Romppaan nähden, kuten tuo kyky rauhoittua vaikka Helsingin keskustassa. Roo ei osaa vielä 5 vuotiaana rauhoittua meidän olkkarin sohvalla... Mutta katsotaan. on se jännä seurata pikkumiehen kehitystä kun se on monelta osaa niin erityyppisen oloinen mitä nämä nykyiset vanhemmat koirani. Eniten se ehkä muistuttaa Ambaraa luonteeltaan, jos johonkin olisi pakko verrata. Ja Ambara oli kyllä aika mahti-otus joten ei huonosti mene, jos Sirrionista tulee samantyyppinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti