perjantai 31. heinäkuuta 2015

19 viikkoa


21,3 kiloa punnituspäivänä. Herran punnitseminen ei ole kovin helppoa, kun pikkumies on nykyään (muissakin tilanteissa) vahvasti sitä mieltä että häntä ei saa kantaa vaan alkaa välittömästi pistämään hanttiin. Yritä siinä sitten pitää 20 kiloista ei enää niin pikkuista piskiä liikkumatta sen aikaa että puntari saisi päätettyä jonkun lukeman...

Eilen Sipulle tehtiin pienimuotoinen luonnetesti, kun käytiin venerannassa. Näytti sateiselta joten tiesin että sovitut pentutreffit peruuntuisivat mutta päätin että me mennään silti vähän ulkoilemaan koska yritetään ulkoilla ja vähän treenata (=leikkiä) jotain mukavaa aina sateella nyt kun sitä riittää. Vähän hienohelman vikaa Sipussa on mutta ainakaan tottumuksen puutteesta ei ole kyse ;)

Tämä oli Sirrionin ensimmäinen kerta venerannassa ja ensimmäinen kerta kun se näki laiturin. Ja tietenkin, koska se on hurjapää (ja välillä tyhjäpää) se päätti ensimmäiseksi kirmata laiturin nokkaan ja hypätä sieltä alas -.- Tuolla on paljon lumpeita joten en usko että se edes tajusi ettei siellä alla ole maata mutta jokatapauksessa "laskeutuminen" oli hyvin hallitsematon ja sinnehän se molskahti kuin paraskin tykinkuula ja upposi pinnan alle. Onneksi se aika nopeasti pullahti takaisin pintaan, vilkaisi minua jolloin näytin sille että tuonne rantaan, kiitos, ja sinnehän se sitten ui. Paitsi että sen valitsemalla reitillä oli vene mutta hetken mietittyään Sirrion päätti kiertää ongelman uimalla laiturin alta toiselle puolelle missä oli vapaata. Ja tietenkin samassa iski salama melkein meidän pään päällä, jyrähdys oli melkoinen.

Jotenkin tuli mieleen eräs bupsieeri joka hypättyään (ihan tarkoituksella) laiturilta ensimmäistä kertaa panikoi kun se ei päässytkään laiturille takaisin ja kun lopulta sain sen tajuamaan että rantaan, senkin pölvästi, se vielä törmäsi vedenalaiseen katiskaan ja luuli että rantaankaan ei pääse kun siinä on joku aita. Ei tajunnut kiertää, ei sitten millään, ja lopulta rantaan päästyään oli traumatisoitunut pitkäksi aikaa. Lopultahan Max alkoi tykätä laiturilta hyppäämisestä mutta vaati paljon ennenkuin se uskoi että se on ihan turvallista ja katiskat ei aina käy päälle... Luulisi että Sipun kokemus on paljon pelottavampi salamoineen ja yllätys-sukelluksineen. Mutta Sirrion ei ole Max, ei todellakaan, sehän painoi samantien takaisin laiturille leikkimään, ei sentään hypännyt uudestaan vaikka kuikuilikin reunan yli, ja meni myös veteen ihan ongelmitta. No vähän putosi laiturilta, so what? Ukkonen vähän ihmetytti mutta ei sekään niin pelottavaa ollut etteikö oltaisi voitu ihan hetkeksi jäädä leikkimään (ettei viimeinen muistikuva laiturista ole putoaminen vaikkei se tuntunutkaan Sirriä haittaavan) ennenkuin mentiin kotiin ukkosta turvaan.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Dallut marjassa

Pojat ja osa saaliista

Otsikon voi ainakin Sipulin osalta ottaa kirjaimellisesti, metsästä poistuessamme siihen oli ilmestynyt lukuisia uusia mustikkaisia pilkkuja ja raitoja. Sirrion kun huomasi että minä en kauheasti liiku, kykin vaan puskissa, niin sekin päätti heittäytyä selälleen mättäälle... Ja toki odotti että palvelija aina välillä pudottaa marjoja suuhun :D Muuten nämä on yllättävän kivoja marjastuskavereita. Vaikka epäilin että Sipulin kanssa marjastaminen tulee olemaan yhtä vaikeaa kuin Ambaran, jonka kanssa sai tapella jokaisen mustikan loppusijoituspaikasta (purkkiin vai Ambaran suuhun), Sipuli oppi nopeasti että purkista ei ole tarkoitus syödä eikä muutenkaan katsonut tarpeelliseksi jatkuvasti "avustaa" joten homma sujui joutuisasti. Ja noiden kanssa ei tarvitse tarkkailla ympäristöä kuten Haurun kanssa niin ei siihenkään mene turhaa energiaa.

Sirrionin kasvattajalle kerroin ettei Sipu koskaan piippaa tms., ei se ole yhtään sen tyyppinen, mutta täytyy ehkä perua puheet. Kynsienleikkauspäivä on näköjään tullut poikkeukseksi tähän sääntöön. Meillä leikataan kynnet ikäjärjestyksessä joten Sirrionin vuoro on viimeiseksi (paitsi jos joku häröilee jotain jolloin rangaistukseksi keskeytetään leikkaaminen ja joutuu jonon hännille odottamaan uutta yritystä) ja vanhempien koirien leikkauksen ajan se vinisi pää minun polvella. Tosin eihän siinä ollut mistään hermostuneisuudesta tai muusta sellaisesta kyse, herraa vain ärsytti. Voisin opetella leikkaamaan nopeammin Sirrionin mielestä. Oman vuoron vihdoin koittaessa Sipukin osaa jo heittäytyä selälleen ja tarjota tassuja leikattavaksi :) Hieno pieni mies. Ja hyvä minä, jälleen yksi onnistunut aivopesu :D Olen kyllä joka viikko tosi iloinen että nuo nykyiset koirat tykkää niin paljon tuosta hommasta. Vaikka opettamiseen tällä tyylillä meneekin vähän kauemmin (ainakin välillä, Sipu on oppinut minusta tosi nopeaan), ei aiemmat koirani ikinä oppineet oikeasti hommasta tykkäämään ja tuo on kuitenkin säännöllinen osa niiden elämää niin paljon kivempi näin.

Tänään Sirrion kävi pentuleikkikoulussa, aikaisemminkin on ollut tarkoitus osallistua mutta aikataulut ei ole sopineet. Mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan. Aluksi Sipulia vähän jännitti mutta nopeasti se tokeni ja paini oikein kunnolla hieman nuoremman mutta melkein samankokoisen amerikanakitan kanssa. Muista pennuista ei oikein ollut Sipulille kaveriksi, olivat turhan rauhallisia tai ujoja. Tai pieniä ja pienet on erikseen tietty, yksi mäykkypentu oli ainakin Sirristä tosi kiva mutta eihän ne mitenkään voisi oikeasti leikkiä keskenään kun kokoero oli niin valtava. Ja Sipu ei vauhtiin päästyään ole mikään kaikkein hellävaraisin tyyppi... Aika hyvin Sirri kuunteli, tuli luokse pyydettäessä ja keskittyi tekemään osaamiaan asioita. Käytöstapoja sillä ei kyllä kauheasti ole, eli aikamoinen hilluja se on ns. vapaalla, mutta olkoon. Sellainenhan Romppakin on eikä se minua oikeasti haittaa vaikka välillä iskeekin kateus kun muiden koirat istuu nätisti omistajiensa jaloissa. Ei meillä vaan. Mutta jos se oikeasti haittaisi niin ehkä jaksaisin opettaa ne paremmin ;)

perjantai 24. heinäkuuta 2015

18


Ei mitään mielenkiintoista (taaskaan), ihan vaan tavallinen metsälenkki.

Sipuli eläinlääkärin puntarin mukaan 19.8 kiloa. Sirrion oli ihan oma itsensä, vähän se häselsi ensin ja meinasi peruuttaa alas tutkimuspöydältä mutta sen jälkeen lösähti pöydälle makuulle, hampaiden katsomisesta Sirri ei tykkää mutta muuten se ei välittänyt mitään tutkimuksista eikä piikistä. Sipu ottaa elämän hyvin rennosti silloin kun ei mitään tapahdu. Eläinlääkäri epäili että vaikka se on niin nuori että hampaat voi vielä periaatteessa liikkua, on Sipun purentavika sen verran iso ettei hän usko että sille enää tulee oikeaa purentaa. Sipulla on siis tällä hetkellä ristipurenta, sen verran hampaat on eläneet sitten viime päivityksen tästä aiheesta. Onneksi hampaat asettuu ihan hyvin joten kyseessä on lähinnä kosmeettinen haitta. Ja hampaiden vaihtuminen sekä pään kehitys on vielä ihan kesken joten voihan tässä vielä toivoa että muutoksia parempaan tapahtuisi. Eläinlääkäri katsoi myös eilen Sipulta poistamani punkin puremaa mutta siistiltä näytti ja punkki näyttikin lähtevän kokonaisena.


Koko sinä aikana kun me ollaan tässä asuttu, ei koirissani ole ollut yhtä ainutta punkkia vaikkei me käytetä mitään suojia mutta Sipulipa onnistui sellaisenkin jostain löytämään :p Ja tiedän kyllä mistä, käytiin eilen lenkillä hyvin ryteikköisessä ja vaikeakulkuisessa metsässä jossa me ollaan kyllä muiden koirieni kanssa lenkkeilty ennenkin mutta ei kovin usein. Koska se on tosiaan hyvin vaikeakulkuinen paikka. Parissa pudotuksessa nostin Sipua ja/tai tuin valjaista mutta hienosti ja pelottomasti pikkumies liikkui, eikä mitään merkkiäkään että sen mielestä olisi epämiellyttävää kulkea noin hankalassa paikassa. Kuten myös Roo, hyviä lenkkikavereita nämä pilkut vaikka vähän köntyksiltä Haurun vierellä tuntuvatkin. Mutta ei silti taideta mennä uudestaan kovin usein, jos siellä kerran asuu punkkeja. Yök.

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Seisotus

4 kk poseeraus


perjantai 17. heinäkuuta 2015

17 viikkoa...


Sipusta olisi kiva leikkiä Roon päällä

Roo ei vaan aina ihan arvosta ajatusta :/

...ja sunnuntaina 4 kuukautta. Viikottaisen punnituksen tulos 19.1 kiloa. Sirrion tuntee jo meidän lähimaastot niin hyvin että kääntyessäni ristreyksistä sen mielestä huonoon suuntaan, Sipu jää istumaan paikoilleen naama siihen suuntaan mihin meidän Sirrionin mielestä pitäisi mennä. Eli mieluiten järvelle, toiseksi mieluiten metsään. Ei mitään tyhmiä 'harjoitellaan vähän remmilenkkeilyä' ideoita.

Lisäksi Sirrion on huomannut että metsämansikat on jo kypsiä ja paikoitellen löytyy ihan hyvännäköisiä mustikoitakin. Rohan ei ole ikinä oppinut tajuamaan marjojen päälle eikä se ymmärrä nytkään miksi Sipu haluaa aina välillä pyshtyä kykkimään jossain pusikossa, ei siellä ole edes mitään hyvää hajua? Sirrion ei silti ole ihan niin innokas marjan poimija mitä Hauru (ja Ambara oli aikoinaan). Muutama riittää sillä marjojen poiminta on Sirrille aika haasteellinen suoritus, se ei oikein osaa keplotella vain sitä marjaa suuhunsa ilman että tulee kaikki lehdetkin taikka toimia niin varovasti ettei marjat liiskaannu. Vaan ehkäpä tuokin taito paranee harjoittelemalla.

torstai 16. heinäkuuta 2015

Rohan 5 vuotta!


Otsikossa se jo oikeastaan tulikin, Rohanilla on tänään synttärit :)

Sipun tulon jälkeen Roo on tietyllä tapaa vakavoitunut, kai sen pitää olla nyt esimerkkinä kakaralle. Se on rauhallisempi ja sen seurauksena mm. kulkee lenkillä nätimmin jos ei lasketa satunnaista vastaantulijoille mölisemistä. Varsinaiset remmiräyhäämiset jäi siihen yhteen kertaan, se kulkee ohituksissa ihan nätisti vierelläni eikä vaikuta tippaakaan aggressiiviselta, kunhan vaan ilmoittaa että ei tarvi sitten ihan iholle tunkea. Vaikkei sekään Rohania oikeasti haittaa, samalla tavalla ollaan sekä hihnassa että irti moikkailtu tyyppejä mitä ennenkin. Roo myös vartioi pihaa nykyään tarkemmin ja tiukemman oloisesti vaikka samalla uskoisin että se laskisi edelleen portista sisään melkolailla kenet vain. Ei nyt ehkä ihan parhain vartiokoira siis :D 

Mutta osaa Rohan tietty silti riehua ja hönöilläkin sekä hyppiä huonekalujen yli, ihan turha tuhlata aikaa johonkin kiertämiseen. 

Synttärien kunniaksi Rohan pääsi eilen (koska tälle päivälle ennustetaan sadetta ja ukkosta) uimaan ihan yksinään, ilman eräitä idiootteja jotka ei oikein ymmärrä että rannalla kuuluu keskittyä palloleikkiin 110% Nuo muut haluaisi pitää hauskaa ihan väärin ;) Ajattelen synttäreiden myös olevan hyvä syy ostaa Rompalle taas uusi vesilelu, Roon pitää aina testata kaikki uutuudet :D 


perjantai 10. heinäkuuta 2015

16 viikkoa

"Ai miks taas pitäs poseerata???"

ummm.... saatte keksiä jos näytätte näteiltä ettekä kyllästyneiltä :D

"Käveiskö tämmönen sivuprofiili poseeraus?"

"Tai sit nää kattois kaukaisuuteen haaveillen kekseistä!"

"No ni missäs ne keksit sitten on?!?"

Tämän viikon punnituslukemat olisi 16.8, mutta kakara oli sitä mieltä ettei nyt ehdi olemaan punnittavana joten tulos voi olla vähän epätarkka.

Sirrionilla on ensimmäiset hampaat alkaneet vaihtua ja pysyvien alaetuhampaiden kasvettua sille tuli alapurenta. Yläetuhampaista osa puuttuu vielä ja kasvaahan tuon pää vielä muutenkin joten ehkäpä purenta muuttuu vielä oikeaksi. Mutta hieman kyllä ärsyttää, siitäkin huolimatta ettei alapurennasta ainakaan Haurulle ole ollut mitään oikeaa haittaa eikä minua haittaa jos ei tuosta tule näyttelykoiraa. Ennen pentujen syntymää kerroin kasvattajalle että esim. värivirheellinenkin uros kelpaisi minulle vallan mainiosti ja onhan Sipulilla muutenkin pari pikkujuttua jotka ei ainakaan kaikkia tuomareita ilmeisesti miellyttäisi. Mutta on se nyt kumma jos jokaiselle pennulle tässä talossa tulee purentavika :/ Lupaan etten riiputa niitä täällä öisin narulla alahampaista tai mitään... :P

Sirrion on (ollut ihan pienestä) kova haukahtelemaan. Sipu ei koskaan räksytä kuten Hauru tietyissä tilanteissa mutta muuten se haukkuu enemmän kuin mudi :D Sisällä Sipun haukkuminen saa Rohanin luulemaan että pihalla on pikku-ukkoja (Roo näkee niitä siellä muutenkin välillä) ja kun Rohan alkaa haukkua ikkunan edessä olemattomille möröille, yhtyy Haurukin siihen. Sitten nuo kaksi huutaa kurkku suorana kun joku on varmana murtautumassa meille ja Sipuli katselee silmät pyöreinä että mikähän noille tuli? Sipu kun haukkui vain siksi kun se huomasi että lattialla on pallo ja pallot on kivoja... Vielä ehkä hölmömpää on noiden aamumeininki. Rohan imaisee ruokansa melkein valonnopeudella, Sipuli taas syö rauhallisesti. Joten lasken aina Roon käymään aamupissillä itsekseen ja jään vahtimaan Sirrin syömistä sisälle. Kun Sipu on lopulta saanut syödyksi, mennään mekin ulos. Hyvin usein Sipuli huomaa jossain vaiheessa Rohanin toisella puolella pihaa eikä niin kaukaa ilmeisesti ole ihan varma kuka siellä liikkuu. Koska Rohan on siellä vain noin joka aamu... Sitten sen pitää haukkua tietenkin, jolloin Roo luulee että meidän pihalla on vieras haukkuva koira (koska Roo pelkää haukkuvia koiria) ja haukkuu myös. Hetken nuo räksyttää toisilleen pihan poikki kunnes yleensä Rohan tajuaa että "vieraassa" koirassa on jotain hämärästi tuttua ja hei sehän onkin vaan Sipuli. Idiootit.

Sirrionilla tosin on se tekosyy että toisin kuin ihan pienenä, se ei ole enää ollenkaan aamukoira. Sipuli valvoisi (ja valvookin) mielellään pidempään kuin me muut, vaikkei me muutkaan nyt kauhean aikaisin nukkumaan mennä, mutta aamulla se ei käynnisty millään. Herätessään (ja Sipulista on hulluutta herätä ainakaan yhtään kymppiä aikaisemmin, ehkä mieluummin vielä vähän myöhemmin) Sipu yleensä avaa silmät ja loikoilee liikkumatta monta minuuttia. Kai se yrittää arvioida onko niin vessahätä että on pakko herätä vai kannattaisiko jatkaa vielä unia... Sitten se hilaa itsensä istumaan ja istuskelee hetken sen näköisenä että mikä maa, mikä valuutta :D Jos ruokakupit on jo jaettu, se jaksaa möngertää kupille ja mutustella ruokansa (osittain siksi se syö niin hitaasti vaikkei Sipu muutenkaan ole mikään ahmija) ja sitten venyteltyään ja mietittyään vielä hetken suunnataan pihalle. Sen jälkeen se saattaa mennä takaisin nukkumaan tai sitten se herää vihdoinkin kunnolla. Ja kun se on oikeasti hereillä, se on kyllä täynnä menoa ja meininkiä koko päivän eikä mitään päikkäreitä enää tässä iässä. Hei Sipuli ei ole mikään vauva enää, mitä me tehdään seuraavaksi??

Vertailun vuoksi, Rohan ja Hauru molemmat herää mielellään vaikka kuinka aikaisin aamulla (tai aamuyöllä tai koska vaan...) ja ne pomppaa suunnilleen suorille jaloille sikeimmästäkin unesta ja heti valmiina menemään täysiä. Sipulle jos ehdottaa täysiä menemistä heti heräämisen jälkeen, se todennäköisesti lyyhistyy maahan ja sitä saa ihan rauhassa täysiä vetää perässä :D

Kulkee nopeampaa kun on virtaviivainen pää... Paitsi nuo korvat kyllä vähän hidastaa.


keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Höyrypää


Haurusta kaivattiin kuvia niin pitäähän niitä ottaa. Höyryn kuvaaminen on tällä hetkellä vähän hankalaa kun jatkuvasti joko sataa enkä halua kastella kameraa tai aurinko paistaa täydeltä taivaalta jolloin Hauru ei ole tippaakaan yhteistyöhaluinen kun on liian kuuma.


Höyrypää sai oman kravatin, vähän se hukkuu turkin sekaan vaikka Hauru on lyhennetyssä turkissa, mutta on se silti hieno :) Ja Haurua on hyvä "pukea" kun se ei välitä mitään, vaikka kravatti nyt on muutenkin aika pientä verrattuna siihen mitä kaikkea sillä on ollut päällä valokuvia varten...




"Mä mitään seiso enkä ainakaan nätisti"

perjantai 3. heinäkuuta 2015

15

On niin kuuma ettei voi muuta tehdä kuin uida

Onneksi se on Sirrionista yhtä hauskaa kuin Rompasta ja oikeastaan Haurustakin



Herra ei malta tulla pois järvestä mutta pitää kuitenkin ravistella kun yök märkä turkki!


Sipuli tällä viikolla tasan 16 kiloa, 47 cm. Pikkuhiljaa se alkaa saavuttaa Haurua ainakin säkäkorkeuden puolesta eikä Romppakaan nyt niin kaukana ole. Tällä viikolla Sipuli on tavannut ilahduttavan paljon erilaisia koiria. Mm. jonkun suunnilleen oman päänsä kokoisen koiran jonka kanssa oli tosi kiva leikkiä ja amerikanakitan jonka omistaja pisti koiransa maahan ensitutustumisen ajaksi, varmaan enemmän siksi että minä olin niin huolissani kuin Sirrionin vuoksi. Jotkut rodut nyt vaan on sellaisia että en ihan herkästi uskalla laskea omiani niiden lähelle vaikkei kyseisiä rotuja vastaan muuten mitään olekaan. Sirri vähän ujostelee koiria jotka ovat selkeästi eri näköisiä kuin ne yksilöt joiden kanssa se vietää tavallisesti aikaansa, joten on hyvä että se saa huomata ettei ne muutkaan rodut sen kummempia ole.

Sipun ensimmäinen irtokoira- kohtaaminenkin tapahtui tällä viikolla, toisaalta aika yllättävää ettei aiemmin ole kukaan meidän luo rynninyt mutta toisaalta Sirrin lenkkimaastot on vielä aika rajalliset eikä se ole käynyt esim. kesämökkialueilla ollenkaan. Siellä on melkein aina jollain joku koira "kesän vietossa". Tämä oli siitä hyvä, että tuo koira on minulle ennestään tuttu (sen täytyy olla jo kohtuu iäkäs kun minusta sama kaveri on sinkoillut jo doggieni luo) joten pystyin keskittymään Sirrionille halutun käytöksen opettamiseen sen sijaan että täytyisi olla täydessä valmiudessa puolustamaan pentua mahdollisesti vihaiselta koiralta. Haluaisin että Sirrion oppisi Rohanin ja Maxin tavoin menemään selkäni taa ja odottamaan rauhassa että minä joko häädän koiran tai annan luvan tervehtiä jos siltä tuntuu.

Keskiviikkona Sipuli oli kuokkimassa mummoni 80 vuotispäivillä ja on se kyllä niin hieno pieni mies. Sipu käyttäytyi todella nätisti siihen nähden, että tuolla oli mm. leikkiviä lapsia ja Sipulin on nämä paikalliset pojat opettaneet vähän huonoille tavoille. Juuri edellisenä päivänä viimeksi ne oli Sirrionin kanssa painineet pitkin nurmikkoa... Joten Sirristä oli aika tylsää ettei nämä lapset huolineet Sipua leikkihinsä mutta hyvin se malttoi sen sijaan keskittyä leikkimään minun kanssani. Syömisten ajaksi Sipulille oli otettu mukaan häkki joka oli varjossa terassilla ja täysin ongelmitta pentu odotteli häkissään vieraassa paikassa ja ilman näköyhteyttä minuun. Vähän kininää kuului jälkiruoan paikkeilla mutta se voi johtua siitäkin, että juhlavieraita kulki terassilla ja Sipulille on aina vähän vaikeaa jos ihmiset ei huomioi sitä.

Toisaalta nyt parina päivänä meidän uimapaikan läheisyydessä on ollut jotain pientä metsurintyötä meneillään ja hienosti Sirri on osannut pysytellä rannalla oman porukan kanssa. Välillä se vähän katselee työmiesten hommia ja kun puu kaadettiin vain muutaman metrin päässä meistä Sirrion intoutui haukkumaan (Sirri tykkää omasta äänestään ja haukkuu aika monenlaisissa tilanteissa) mutta lopetti pyynnöstä ja keskittyi taas uimiseen. Aika hyvin kakaralta :)

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Ei varmasti pitäisi sanoa mutta...

"En oo nuoleskellu karamellifrappen jäänteitä, kuin niin?"

Kuva pennusta istumassa nätisti nurmik- PERHONEN!!

Ergonominen nukkuma-asento

Sirrin kanssa liikkuessani monet ihmiset on vähän udelleet joko se on tuhonnut paljon tavaroita? Ai ei? No kohta se alkaa kuule, sitten on kaikki huonekalut raadeltu. Dalmikset tuhoavat nuorena aina koko talon, odota vaan.

Rohan oli tästä toisaalta varoittava esimerkki, toisaalta taas ei. Olihan se ihan hirveä tuholainen tullessaan mutta toisaalta se oppi todella helposti suuntaamaan energiansa sallitumpiin asioihin ja tuhoaminen loppui siihen. Kuvittelen että saan Sirrionin kasvatettua oikein heti alunalkaen ja tuhoamiselta vältytään mutta toisaalta ensimmäisiä asioita mitä hankin pennun varalle oli kompostikehikkoja... Tällä hetkellä kehikot suojaavat Pisulin yksinollessa varmuuden vuoksi niitä asioita, joita kaikkein vähiten haluan sen rikkovan jos sisustusvimma iskee mutta oikeasti niitä ei ole (vielä?) tarvittu.

Sipulin tihutyöt on rajoittuneet yhden viherkasvin raateluun silloin kun minä istun koneella eikä muut huomionhakukeinot tunnu tepsivän (eikä kyllä oikein tepsi tuokaan mutta yrittäähän voi) ja Rohanin aikoinaan aloittaman koirien patjan satunnaiseen nyppimiseen. Patjan repimisen sinällään ymmärrän koska se on tosiaan jo "korkattu" ja oikeastaan on oudompaa että Sipuli ei ole loppujenlopuksi kovin kiinnostunut siitä. Kasvin raatelu on ärsyttävämpää mutta onneksi Sirri on valinnut uhrikseen aika sitkaan yksilön, tuo on sellainen että sen voi mm. surutta iskeä poikki kun se kasvaa liian pitkäksi joten ehkä se selviää elossa pennustakin. Sirrionia ei kiinnosta sähköjohdot, sohvan rikkominen eikä edes tavaroiden ottaminen tasoilta vaikka nykyään Sipuli jo yltää niille ihan hyvin. Sillä on paljon ja vielä vähän enemmän omia leluja ja hienosti se erottaa koirien tavarat ja minun tavarat.

Hampaiden vaihtuminen ei ole vielä alkanut mutta toistaiseksi vaikuttaa siis ihan hyvältä :)

(Vaihdoin tuon bannerin väliaikaisesti tuollaiseen omaan räpellykseeni kun halusin päivittää sen lauman nykyiseen kokoonpanoon. Hienompi on jo tilattu mutta katsotaan millaiseksi toimitusaika venyy tällä kertaa... :p )