perjantai 31. heinäkuuta 2015

19 viikkoa


21,3 kiloa punnituspäivänä. Herran punnitseminen ei ole kovin helppoa, kun pikkumies on nykyään (muissakin tilanteissa) vahvasti sitä mieltä että häntä ei saa kantaa vaan alkaa välittömästi pistämään hanttiin. Yritä siinä sitten pitää 20 kiloista ei enää niin pikkuista piskiä liikkumatta sen aikaa että puntari saisi päätettyä jonkun lukeman...

Eilen Sipulle tehtiin pienimuotoinen luonnetesti, kun käytiin venerannassa. Näytti sateiselta joten tiesin että sovitut pentutreffit peruuntuisivat mutta päätin että me mennään silti vähän ulkoilemaan koska yritetään ulkoilla ja vähän treenata (=leikkiä) jotain mukavaa aina sateella nyt kun sitä riittää. Vähän hienohelman vikaa Sipussa on mutta ainakaan tottumuksen puutteesta ei ole kyse ;)

Tämä oli Sirrionin ensimmäinen kerta venerannassa ja ensimmäinen kerta kun se näki laiturin. Ja tietenkin, koska se on hurjapää (ja välillä tyhjäpää) se päätti ensimmäiseksi kirmata laiturin nokkaan ja hypätä sieltä alas -.- Tuolla on paljon lumpeita joten en usko että se edes tajusi ettei siellä alla ole maata mutta jokatapauksessa "laskeutuminen" oli hyvin hallitsematon ja sinnehän se molskahti kuin paraskin tykinkuula ja upposi pinnan alle. Onneksi se aika nopeasti pullahti takaisin pintaan, vilkaisi minua jolloin näytin sille että tuonne rantaan, kiitos, ja sinnehän se sitten ui. Paitsi että sen valitsemalla reitillä oli vene mutta hetken mietittyään Sirrion päätti kiertää ongelman uimalla laiturin alta toiselle puolelle missä oli vapaata. Ja tietenkin samassa iski salama melkein meidän pään päällä, jyrähdys oli melkoinen.

Jotenkin tuli mieleen eräs bupsieeri joka hypättyään (ihan tarkoituksella) laiturilta ensimmäistä kertaa panikoi kun se ei päässytkään laiturille takaisin ja kun lopulta sain sen tajuamaan että rantaan, senkin pölvästi, se vielä törmäsi vedenalaiseen katiskaan ja luuli että rantaankaan ei pääse kun siinä on joku aita. Ei tajunnut kiertää, ei sitten millään, ja lopulta rantaan päästyään oli traumatisoitunut pitkäksi aikaa. Lopultahan Max alkoi tykätä laiturilta hyppäämisestä mutta vaati paljon ennenkuin se uskoi että se on ihan turvallista ja katiskat ei aina käy päälle... Luulisi että Sipun kokemus on paljon pelottavampi salamoineen ja yllätys-sukelluksineen. Mutta Sirrion ei ole Max, ei todellakaan, sehän painoi samantien takaisin laiturille leikkimään, ei sentään hypännyt uudestaan vaikka kuikuilikin reunan yli, ja meni myös veteen ihan ongelmitta. No vähän putosi laiturilta, so what? Ukkonen vähän ihmetytti mutta ei sekään niin pelottavaa ollut etteikö oltaisi voitu ihan hetkeksi jäädä leikkimään (ettei viimeinen muistikuva laiturista ole putoaminen vaikkei se tuntunutkaan Sirriä haittaavan) ennenkuin mentiin kotiin ukkosta turvaan.

1 kommentti: